[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Nälkää ja kovaa kohtelua

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mirkka Danielsbacka  FM, VTM, jatko-opiskelija, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Asplund, Allan: Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä
(Upplevelser i finska koncentrationsläger). Kääntänyt Asplund,
Bubi. Like Kustannus, 2011. 151 sivua.


Nälkää ja kovaa kohtelua
---------------------------------------------------------

Työväenliikkeessä aktiivisesti toimineen suomenruotsalaisen Allan
Asplundin muistelmateos Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä
kuvaa hätkähdyttävästi poliittisten vankien todellisuutta
jatkosodan aikana.  Asplundin teos ilmestyi Ruotsissa jo vuonna
1949, mutta suomennettuna vasta nyt, mikä kertoo omalta osaltaan
aihepiirin arkaluonteisuudesta. Myös useat muut sota-aikana
sensuroidut tai muuten julkaisematta jääneet muistelmakuvaukset
ovat saaneet päivänvalon Suomessa vasta 2000-luvulla (esim. Kankare
2011, Vuorinen 2006, Inkinen 2001).


Asplundin teos on vasemmistolaisen poliittisen ideologian
läpitunkema, kuten useat muut jatkosodan aikana poliittisessa
paitsiossa olleiden muistelmat (esim. Parkkari 1955). Kirjan
kääntäjä, Allanin lapsenlapsi Bubi Asplund toteaakin
esipuheessaan, että vasemmistolaisen poliittisen vakaumuksen
voimakas julkituonti sodan jälkeen kuului ajan henkeen. Tämä
pitää paikkansa ja vaikka kirjoittajan kritiikitön suhtautuminen
Neuvostoliittoon aiheuttaa nykylukijalle välillä hieman
uskottavuusongelmia muistelijan kertomaa kohtaan, se ei tarkoita
sitä, ettei Asplundin kuvaus poliittisten vankien todellisuudesta
suomalaisilla vankileireillä olisi todenmukainen.

Asplundin matka kulki Köyliön varavankilan kautta rintamalle
Pärmin pataljoonan mukana ja sieltä pian takaisin vankileirille
Itä-Karjalaan. Ensin Kangasjärvelle, josta tammikuussa 1942
syvemmälle Itä-Karjalaan Säämärärvelle ja syksyllä 1942
lyhyeksi jääneen karkumatkan jälkeen Koveron leirille, jossa hän
vietti sodan loppuajan. Asplund kertoo tarinansa toteavalla
tyylillä, johon ei kuulu yletön herkuttele leiriolojen kurjuuden
kuvauksella, vaikka tämäkin varmasti olisi ollut mahdollista.

Kaunistelematonta kuvaus nälästä ja kovasta kohtelusta silti on.
Asplund tavoittaa hyvin tiettyjä suomalaisille siviili- ja
sotavankileireille tyypillisiä realiteetteja. Ensinnäkin olot ja
kohtelu kovenivat aluksi pikkuhiljaa saavuttaen huippunsa talvella
1941-1942. Ruoka-annokset pienenivät ja samalla vartijoiden käytös
vankeja kohtaan muuttui ankarammaksi. Ruoan vähyys liittyi osittain
Suomen sota-aikana heikentyneeseen elintarviketilanteeseen, mutta
Asplundin tarina osoittaa vankien kiusaamisen, näännyttämisen ja
hyväksikäytön olleen myös puhtaasti suomalaisten toimesta
johtuvaa. Poliittisilla vangeilla teetettiin aivan liian raskaita
metsätöitä aivan liian vähäisellä ruokamäärällä ja
tavallista oli sairaiden pakottaminen töihin. Lisäksi lisämuonan
hankkimista ei aina suvaittu, vaikka se olisi parantanut
merkittävästi vankien ravitsemustilannettaan. Asplund on myös
vakuuttunut siitä, että vankileirin henkilökunta varasti vangeille
tarkoitetusta muonamäärästä.

Vartijoiden asenteet poliittisia vankeja kohtaan vaikuttivat myös
koventuneen sodan aikana. Asplundin kertomuksessa esiintyy
vartijoita, jotka jo alun perin suhtautuivat poliittisiin vankeihin
heitä epäinhimillistäen sekä vartijoita, joiden asenteita ja
käyttäytymistä sota ja rooli vartijana muokkasivat tähän
suuntaan. Asplund tosin mainitsee, että kaikki vartijat eivät
suinkaan suhtautuneet yhtä epäinhimillisesti poliittisiin
vankeihin, mutta valtaosaa hän kuvaa hyvin sadistisiksi ja raaoiksi.
Hänen mukaansa tammikuussa 1942 ne vartijat, jotka edes vähän
olivat osoittaneet inhimillisyyttä vangeille, määrättiin muualle
ja uudet, suhtautumistavaltaan kovemmat vartijat tulivat tilalle.

Asplundin kuvauksesta välittyy hyvin se, mikä auttoi poliittisia
vankeja jaksamaan kovissa oloissa. Hän mainitsee useassa kohdassa
oman ja tovereidensa uskon omaan ideologiaansa ja siihen, että se
tulee vielä voittamaan. Vangeilla siis oli jotain, minkä puolesta
he kärsivät, mikä teki kärsimyksen mielekkääksi ja lisäksi
heillä oli toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Molemmat seikat
vaikuttivat merkittävästi siihen, että vankeuden psyykkiset
vaikutukset eivät muodostuneet ylitsepääsemättömiksi, mikä
mahdollisti myös fyysisen jaksamisen. Poliittiset vangit joutuivat
koko sodan ajan kärsimään alistetusta asemasta ja huonosta sekä
alentavasta kohtelusta. Edellä mainittu usko omaan ideologiaan
varmasti auttoi myös itsekunnioituksen säilyttämisessä. 

Asplundin teos on hieno lisä jatkosodan aikana vaiennettujen
muistelmakirjallisuuteen ja olikin jo korkea aika sen
suomentamiselle.

 

Kirjallisuutta:

Inkinen, Uuno F. (2001) Sotapäiväkirja 1941-1944. Like.

Kankare, Vilho (2011) Mennään kun käsketään! Nuorten miesten
jatkosota. Otava.

Parkkari, Nestori (1955) Suomalaisessa keskitysleirissä vv.
1940-1944. Kustannusosakeyhtiö Savon Sanan Kirjapaino.

Vuorinen, Harry (2006) Myrskyn silmässä. Poliittisen vangin
päiväkirja jatkosodan ajalta 1941-1944. Like.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/