[H-verkko] Arvosteltavaksi: Nuorten tutkijoiden kokemuksia ja Vesitettyä skolastiikkaa

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi   
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X) Jos haluat saada  
kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com 
 >, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi  
(maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle  
kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella  
kyseisen  kirjan.

*****
Kirjeitä nuorelle tutkijalle – kannanottoja nuoren tutkijan arjesta
Suomalaisen Tiedeakatemian kannanottoja 3

NUORET TUTKIJAT - KOKEMUKSIA, ODOTUKSIA JA NEUVOJA

Kirja sisältää juuri väitöskirjansa tehneiden nuorten tutkijoiden
kokemuksia ja odotuksia tutkijan työstä nyky-Suomessa. Kirjoittajina
on sekä luonnontieteilijöitä että humanisteja. Suomessa, ja muuallakin
maailmassa, on julkaistu varsin vähän nuorten tutkijoiden kokemuksia
tieteenteosta uusien haasteiden keskellä.

”Kirjeitä nuorelle tutkijalle” kuvaa realistisesti väitöskirjan ja
tieteenteon vaikeuksia. Se sisältää myös käytännön neuvoja ja sopii
luettavaksi jokaiselle väitöskirjaa ja tutkijan uraa suunnittelevalle.
Kirja on julkaistu Suomalaisen Tiedeakatemian Kannanottoja-sarjassa.
*****
Salmela Sauli
Vesitettyä skolastiikkaa? Varhaismodernin subjektikäsityksen  
aristoteelisesta perustasta. Tuomas Akvinolaisen ja John Locken  
kognitioteorioiden vertailua
Acta Universitatis Tamperensis; 1665
Laajuus: 306 s.
Julkaisuvuosi: 2011
Kustantaja: Tampere University Press. TUP

Filosofiaan on alusta lähtien kuulunut kasvatuksellinen pyrkimys, ja  
kasvatusteoria on filosofian osa. Kasvatusteorian keskeisin käsite on  
subjektin käsite, jota viimeisen vuosisadan ajan on tulkittu lähinnä  
oppimispsykologisessa viitekehyksessä. Samaan aikaan postmodernin  
filosofian piirissä subjektin määrittelemisen mahdollisuus on  
kyseenalaistettu. Tämä on johtanut sietämättömään tilanteeseen, sillä  
yleistä kasvatusteoriaa ei voi esittää, jos kasvatettavan  
määriteltävyys kiistetään. Kasvatustiede onkin paljolti redusoitunut  
empiiriseksi sosiaalipoliittiseksi ja sosiologiseksi tutkimukseksi tai  
oppimispsykologiaksi ja neurofysiologiaksi. Reduktion hintana on  
kasvatustieteen historiallisen ja teoreettisen itseymmärryksen  
katoaminen. Nykyisyyden ymmärtämiseksi ja muuttamiseksi on  
selvitettävä, miten nykyiseen on päädytty. Tutkimus selvittää, milloin  
ja miten opetettavasta tulee oppimisen subjekti eikä pelkkä  
opettamisen objekti, ja miten ylipäänsä tietämistapahtuma kuvataan.
Tutkimus osoittaa, että John Locken (1632-1704) filosofiasta  
rekonstruoitavaan varhaismodernin subjektikäsitykseen sisältyy monia  
piirteitä, joiden synty tai huomattava kehitteleminen ajoittuu  
skolastiikkaan. Skolastiikan paradigmana käytän Tuomas Akvinolaisen  
(1224-74) uusplatonisesti sävyttyneen Aristoteleen metafysiikan ja  
sieluteorian varaan rakentuvaa kognitioteoriaa. Aristoteles on monessa  
mielessä Akvinolaisen ja Locken yhteinen nimittäjä, vaikka  
jälkimmäistä pidetäänkin lähinnä nominalistisen, erityisesti  
okkamistisen filosofian kannattajana.
Kasvatus on prosessi, jolla on suunta ja päämääriä, ja päämäärien  
arvioiminen on filosofian tehtävä. Antiikista saksalaiseen  
romantiikkaan moraalisen hyveen kehittäminen on nähty kasvatuksen  
tärkeimmäksi tehtäväksi. Intellektuaaliset hyveet ovat arvokkaita  
sikäli kuin ne edistävät hyvettä, ja hyveellisyys on kasvatetun järjen  
ohjaamaa elämää eli sivistyneisyyttä. Viime vuosisadalta alkaen  
arvojen objektiivisuutta on kiistetty. Hyvettä ei enää  
opetussuunnitelmissa mainita, vaan kasvatuksen korkein arvo on  
taloudellinen, mitattava tehokkuus, jonka edistämiseksi kasvatus  
suunnitellaan. Samalla kasvatukseen liittyvä keskustelu ja  
argumentointi sivistyksellisistä ihanteista ovat latistuneet oppimista  
mittaavien testien laatimiseksi ja standardiosaajia tuottavan  
prosessin seurantaindikaattorien tulosten tilastomatemaattiseksi  
tarkasteluksi. Kasvatuksesta on tullut standardiosaamista tilaajan  
tarpeisiin tuottava talouden ja politiikan instrumentti.
Locken filosofia on saksalaisen Bildung- ja amerikkalaisen curriculum- 
tradition yhteinen lähtökohta. Nämä huomattavimmat  
kasvatusteoreettiset paradigmat ovat vaikuttaneet maailmanlaajuisesti,  
myös Suomessa. Erityisesti Locken empirismiin,  
assosiaatiopsykologiaan, epikurolaisen mielihyvämoraalin  
rehabilitoimiseen, individualistiseen ihmiskäsitykseen sekä  
tiedollisesti autonomiseen järkeen liittyvät näkemykset ovat nykyisen  
kasvatusajattelun filosofisia lähtökohtia. Locken filosofian  
tutkiminen on tarpeellista kasvatustieteen itseymmärryksen kannalta.
Metodologisesti tutkimus perustuu Locken ja Akvinolaisen  
primaarilähteistä abstrahoituihin kognitioteorioiden historiallisiin  
ja rationaalisiin rekonstruktioihin, joita suhteutetaan toisiinsa  
mutta myös Aristoteleen filosofiaan ja aristoteeliseen traditioon  
yleensä.
Lockelainen subjektikäsitys on luettavissa jo Akvinolaisen  
filosofiassa, mutta tietyin tärkein varauksin. Locken käsitykseen  
sisältyy esimerkiksi jumalapostulaattiin, havaitsijasta riippumattoman  
ulkomaailmaan, korrespondentiaaliseen totuuskäsitykseen sekä muutoksen  
ja kvaliteettien alla konstanttina pysyväksi oletettuun substraatti- 
subjektiin liittyviä, jo Akvinolaisen esittämiä ontologisia  
perusratkaisuja. Locke suhtautui metafysiikkaan karsaasti, mutta  
hänenkin filosofiansa – kaiken filosofian tavoin – perustuu  
ontologisten premissien varaan. Niitä ei voi demonstroida, mutta  
niiden puolesta tai niitä vastaan voi esittää retorisia eli  
dialektisia argumentteja. Logiikka ja empirismi eivät voi oikeuttaa  
itseään omien menetelmiensä varassa. Akvinolaisen tavoin Locke olettaa  
kognition subjektin tiedollisesti autonomiseksi, selittää kognition  
naturaaliseksi, kausaaliseksi prosessiksi, kieltää myötäsyntyisen  
tiedon ja edustaa aristoteeliseen tapaan empirismiä. Molempien  
tiedonmuodostuskäsitystä voi perustellusti tulkita  
representatiiviseksi realismiksi, mihin liittyen molemmat selittävät  
ymmärryksen toimintaa sen kykyjä ja akteja analysoimalla. Locken  
terminologia ja käsitteistö periytyvät skolastiikasta, paljolti  
jesuiittojen tomistista aristotelismia edustaneiden oppikirjojen  
välityksellä. Usein Locke kuitenkin tulkitsee käsitteitä eri tavoin,  
mitä eksplikoin melko laajasti.
Tutkimus esittää selkeän jatkumon Aristoteleen filosofiasta  
Akvinolaisen kautta Locken filosofiaan, mistä antiikista periytyviä  
ideoita on siirtynyt nykyisiin kasvatusteorioihin. Vaikka tutkimuksen  
ensisijainen tarkastelukulma on epistemologinen ja ontologinen, niin  
kasvatuksen arvoihin liittyvä moraalifilosofinen aspekti kulkee  
kiinteästi mukana. Näkemys kreikkalaisesta filosofiasta ja paideiasta  
länsimaisen sivistyksen prinsiippinä saa jälleen vahvistusta.

******
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat   
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et   
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale   
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen   
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin   
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös   
Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen   
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/   
josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja   
julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-  
listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja-  
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-  
arvostelut/.