[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Maailmankirjat ja kirjojen maailma: Andrew Taylor listasi kirjat jotka muuttivat maailmaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kuortti, Joel  Professori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Taylor, Andrew: Kirjat jotka muuttivat maailmaa (Books That Changed
the World: The 50 Most Influential Books in Human History). Kääntänyt
Liikanen, Simo. Ajatus Kirjat, 2010. 341 sivua.


Maailmankirjat ja kirjojen maailma: Andrew Taylor listasi kirjat
jotka muuttivat maailmaa
---------------------------------------------------------

Andrew Taylor arvioi 50 kirjaa, jotka ovat hänestä olleet
maailmanhistorian vaikuttavimpia. Teos on mielenkiintoinen, mutta
siinä on selkeä maantieteellinen ja kielellinen painotus.

 


Englantilainen kirjailija ja toimittaja Andrew Taylor on lähtenyt
teoksessaan arvioimaan kirjallisuuden vaikutusta maailmaan. Tässä
kirjallisuus on ymmärrettävä laajasti, koska mukana on niin fiktiota,
runoutta ja epiikkaa kuin poliittista historiaa, matematiikkaa ja
kartografiaa, mutta myös ensimmäinen puhelinluettelo vuodelta 1878.
Kaiken kaikkiaan mukana on noin 2700 vuoden ajalta viisikymmentä
kirjaa, joiden Taylor arvioi vaikuttaneen ihmiskunnan historiaan
eniten. Vaikka paikoitellen jaottelu onkin ongelmallista niin
teoksista 20 luettaneen fiktiivisiksi (näistä 15 on romaaneja) ja 30
tietokirjallisuuteen. Tämä on jo sinänsä huomionarvoinen seikka,
koska usein kirjallisuus mielletään nykyisin kansanomaisesti juuri
fiktioksi, erityisesti romaanikirjallisuudeksi.

Kaikkien tällaisten listojen laatiminen on epäkiitollista puuhaa,
koska kuten Taylor itsekin johdannossa toteaa, 'jokainen luettelo on
subjektiivinen' (s.11). Taylorin ansioksi on luettava, että hän ei
ole kaikin osin lähtenyt tavanomaisten valintojen tielle, vaikka
Homeros, William Shakespeare tai Albert Einstein sellaista antaisivat
olettaakin. Kaikki esitellyt teokset eivät ole myöskään selkeästi
yhden tekijän luomuksia (esim. Koraani ja Siionin viisaitten
pöytäkirjat).

Teoksen suurin heikkous taas lienee Taylorin ilmeinen
anglo-amerikkalaisen kirjallisuuden painotus: 17 teosta on
Isosta-Britanniasta ja 6 Yhdysvalloista. Koko muu Eurooppa saa tyytyä
12 teokseen sekä viiteen Antiikin Kreikan ehdokkaaseen. Tämän jälkeen
Kiinalle ja Venäjälle jää kullekin kaksi teosta sekä Intialle ja koko
Afrikalle yksi kullekin. Islamilaiselle maailmalle on vielä kolme
paikkaa ja Lähi-idälle Raamatun ansiosta yksi.

Historiallisesti tarkastellen epäsuhta tulee vieläkin räikeämmäksi,
kun 1000-luvun alun jälkeen vaikuttaneita muita kuin eurooppalaisia
tai yhdysvaltalaisia teoksia ovat vain Tuhannen ja yhden yön tarinat
- tarkemmin ottaen vielä niiden englanninkielinen käännös vuodelta
1885 -, nigerialaisen Chinua Acheben englanninkielinen romaani Läsnä
on hajaannus sekä Otteita puheenjohtaja Mao Tse-tungin teoksista.
Englantilaisin silmin tämä voi näyttää hyvinkin todenmukaiselta,
mutta pistää miettimään valintojen merkitystä, varsinkin kun kaksi
muuta teosta (Achebe ja James Joycen Odysseus) on kirjoitettu
englanniksi.

Esitellyt kirjat itsessään ovat pääosin itsessään merkittäviä,
kenties kahta poikkeusta lukuun ottamatta (ks. blogi-linkistä koko
luettelo). Nimittäin ensinnäkin Wilfred Owenin ensimmäisen
maailmansodan aikaisten kokemusten kirvoittama kokoelma Runot (1920)
ei maailman mittakaavassa kohoa samalle tasolle kuin muut mainitut
uuden ajan jälkeiset runoteokset Johann Wolfgang von Goethen Nuoren
Wertherin kärsimykset ja William Wordsworthin ja Samuel Taylor
Coleridgen Runoballadit. Toiseksi voisi kyseenalaistaa J. K.
Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi -teoksen rinnastamisen
historiallisesti merkittäviin teoksiin - jo pelkästään ajallisen
läheisyyden vuoksi. Vähättelemättä lainkaan Potter-kirjojen ja
-ilmiön merkitystä, ne eivät mitenkään vertaudu
vallankumouksellisuudessaan juuri sitä ennen esiteltyihin 1960-luvun
teoksiin, Mao Tse-tungin Pieneen punaiseen kirjaan tai Rachel
Carsonin Hiljaiseen kevääseen. Vaikutelma on ennemminkin populistinen
kädenojennus populaarikulttuurin suuntaan.

Eri tieteenalojen läpimurtoteosten ottaminen mukaan on merkittävä
valinta, mutta myöskin valikoiva. Esimerkiksi Antoine Lavoisier'n
nykyaikaisen kemian airuena pidettävää kirjaa Traité Élémentaire de
Chimie (1789) ei ole mainittu. Tällaisia aukkoja tai
ristiriitaisuuksia löytynee muitakin, mutta silti on mielenkiintoista
lukea Gerhardus Mercatorin projektiosta, William Harveyn
verenkiertotutkimuksista tai Einsteinin yleisestä
suhteellisuusteoriasta.

Teoksen suomennos on laadukas ja käyttää runsaasti olemassa olleita
käännöksiä. Monien tekstien kohdalla on kuitenkin jouduttu kääntämään
Taylorin valikoimia katkelmia. Monissa tapauksissa suomennokseen on
lisätty lyhyitä mainintoja teosten suomennoshistoriasta, mikä tekee
esittelyiden lukemisen suomalaisessa yhteydessä mielekkäämmäksi.
Olisi toivonut, että tätä olisi sovellettu useampiin teksteihin -
esimerkiksi Kungfutsen tai Miguel de Cervantesin kohdalla.

Vaikkei Taylorin valinnoista sinänsä olisikaan yhtä mieltä, ovat
hänen esittelemänsä teokset olleet merkittäviä ainakin omana aikanaan
ja omassa kulttuurissaan, mutta useissa tapauksissa myös
maailmanlaajuisemmin. Kirja tarjoaa hyvän yleiskatsauksen näihin
teoksiin, ja erityisesti se laajentaa kirjallisuuskäsitystä ja
kirjallisuuden vaikuttavuuden käsitettä laajemmaksi kuin mitä
yleisesti ajatellaan.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/