[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sisaren sisällissota

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Maarit Cederberg  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Aho, Elisabet: Sisar. Otava, 2011. 383 sivua.


Sisaren sisällissota
---------------------------------------------------------

Elisabet Ahon historiallinen romaani Sisar kuvaa Helsinkiä ja sen
asukkaita sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Tapahtumat lähtevät
liikkeelle vuodesta 1918, jolloin Diakonissalaitokselle tuodaan
muistinsa menettänyt nuori naispotilas. Yksi romaanin keskeisistä
tapahtumapaikoista onkin Diakonissalaitos, jossa sisarten ja
potilaiden kohtalot sivuavat toisiaan.  


Elisabet Aho jatkaa uudella teoksellaan historiallisten romaaniensa
sarjaa. Kolme Ahon edellistä romaania sijoittuivat Urajärven
kartanoon.  Sisaressa Aho siirtyy uuteen ympäristöön ja ajassa
eteenpäin, mutta tyylillisesti teos on hyvin lähellä edeltäjiään.
Romaani kuljettaa lukijaa sujuvasti ihmisten arjessa, mutta
edeltäjiensä tapaan pysyy melko kuvailevana: kuten
esimerkiksi teoksessa Lilly, myös Sisaressa päähenkilö jää melko
etäiseksi ja yksiulotteiseksi.

Päähenkilö Ellen Kivelän muistinmenetys hänen jouduttuaan
piiritykseen Helsingin taistelussa ja muistin vähittäinen
palautuminen ovat teoksen punainen lanka, johon muut tapahtumat
lomittuvat. Teoksen rakenneratkaisua jäin ihmettelemään: teos
jakaantuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen sijoittuu vuoteen 1918,
toinen 1917 ja kolmas puolestaan kertoo tapahtumista vuonna 1919-24.
 Kronologinen järjestys läpi koko teoksen olisi toiminut paremmin.
Toisto ja jatkuvien takaumien käyttö olisi vältetty.

Aho on tehnyt paljon taustatyötä, ja historialliset tapahtumat ovat
kohdallaan. Hän on myös tutustunut Diakonissalaitoksen historiaan
perusteellisesti, mikä näkyy kirjassa. Teos toimii myös historiikkina
Diakonissalaitoksesta ja siellä työskennelleistä henkilöistä.
Diakonissalaitoksen vaiheet ja Ellenin työpaikkaan Helsingin
puhelinlaitokseen liittyvät yksityiskohdat ovat mielenkiintoisia,
mutta niitä olisi voinut karsia runsaastikin. Henkilökuvat puolestaan
jäävät ohuiksi ja usein keskeneräisiksi: romaanin alussa esitellään
useita henkilöitä, kuten sisar Helmi, josta ei kuitenkaan jatkossa
kerrota juuri mitään.

Vaikka romaanissa kuvataan sotaa, tapahtumatkin jäävät etäännyttävän
kuvailun ja selittämisen asteelle: 'Ellen toivoi ja uskoi, että ne
jotka häntä pimeässä tarkkailivat, ajattelivat, että hän oli
työläisnainen, josta ei ollut vaaraa, ja luultavasti niin tapahtui,
sillä mistään ei ammuttu häntä kohti.' Aho etäännyttää tapahtumia
myös aikamuodon avulla, paljon asioita kerrotaan perfektissä
luettelomaisesti, vaikka ne olisivat tapahtuneet äskettäin tai juuri
tapahtumassa.

Välillä myös näkökulmahenkilöiden runsas vaihtelu herättää
hämmennystä. Ellenin punakaartiin liittynyt ystävä Selma, jolla on
suuri vaikutus Ellenin elämään, nähdään vain muiden silmin, vaikka
hän on romaanin naishahmoista ehkä moniulotteisin ja
mielenkiintoisin. Joistakin sivuhenkilöistä, kuten kamreeri
Hermansenista, taas kerrotaan liikaakin, vaikkei hän ole kovin
keskeinen romaanin tapahtumien kannalta.

Romaanissa ei asetuta punaisten tai valkoisten puolelle: asetelma on
toki olemassa, mutta romaanihenkilöt ymmärtävät hämmästyttävän hyvin
toisiaan ja vastapuolta. Ellen tuntee punakaartilaisia mutta
työskentelee valkoisten rinnalla puhelinlaitoksella. Sisaret taas
ovat puolueettomia, pyyteettömiä ja ahkeria hoivaajia, jotka
tuomitsevat muita korkeintaan ajatuksissaan eivätkä anna ajatusten
vaikuttaa työhönsä.  Köyhät ovat jokseenkin avuttomia, virkamiehet
kiinnostuneita kauniista alaisistaan: näihin kuviin ei juuri tule
uutta Ahon romaanissa, vaan Selman ja Hermansenin rakkaustarinakin on
melko tavallinen.

Kaiken kaikkiaan romaanin kieli on hyvää ja sujuvaa, vaikka kappaleet
ovat paikoin turhan pitkiä. Ilmauksetkaan eivät ole kovin omaperäisiä:
'Talven yöt olivat kylmiä, tähtikirkkaita pakkasöitä.' Suurlakon
aikana taas 'satoi kovaa, sade piiskasi Senaatintoria ja
kansanjoukkoja, jotka velloivat pitkin toria ja lähikatuja.' Romaani
jää kuvaukseksi sisällissodasta, mutta ei tuo siihen uusia sävyjä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/