[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mitä Karjalaan kuuluu nykyään?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  tutkija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Forss, Timo Kalevi; Lintunen, Martti (kuvat): Karjala edestakaisin.
Like Kustannus Oy, 2010. 164 sivua.


Mitä Karjalaan kuuluu nykyään?
---------------------------------------------------------

Toimittaja Timo Kalevi Forss ja valokuvaaja Martti Lintunen ovat
matkailleet luovutetun Karjalan alueella valokuvaten sekä keräten
tietoja ja vaikutelmia. Tuloksena on kirja Karjala edestakaisin,
jossa esitellään Laatokan Karjalaa ja Karjalankannasta nykytilassaan.
Kirja ei ole matkaopas eikä se tarjoa reittejä tai ohjeita omaa matkaa
suunnittelevalle, korkeintaan ideoita siitä, mitä alueella on nykyään
mahdollista nähdä tai kokea.


Kirjan kansikuvassa on Alpo Sailon Runonlaulaja-patsas, jonka
taustalla on paikallisen pankin kivirakennus seinällään 'Bank Rossii'
- teksti. Kuva on Sortavalasta; siinä yhdistyvät monin tavoin
menneisyys, Karjala-mielikuvat ja nykyaika. Luovutetun Karjalan
alueella ei nykyään asu juurikaan karjalaisia, sillä siellä asuneet
karjalaiset siirrettiin pääosin uuden rajan myötä Suomen puolelle.
Venäjällä karjalaisia asuu erityisesti pohjoisempana, Karjalan
tasavallassa, joka ei ole kuulunut Suomeen eikä siten kuulu myöskään
Karjala edestakaisin -kirjan tarkastelualueeseen.

Kirjassa tarkastellaan entisiä suomalaisalueita hieman nostalgisella
katseella mutta ilman suurempaa katkeruutta. 'Kivijalkamatkailua'
mahtuu mukaan: Kirjan tekijöillä on sukujuuria luovutetun Karjalan
alueella ja teoksessa käydään tekijöiden sukulaisten entisillä
kotipaikoilla. Kirjan materiaali on koottu suurimmaksi osaksi
kolmella vuoden 2009 aikana luovutetun Karjalan alueille tehdyllä
kiertomatkalla. Menneisyyden lisäksi käsitellään myös alueen
nykyasukkaiden elämää 2000-luvulla.

Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen menneisyyteen kuuluvat
rakennusten tai niiden paikkojen ja raunioiden lisäksi myös sotien
taistelupaikat. Alueella käytiin raskaita taisteluja, joiden muistot
näkyvät edelleen maisemassa monin tavoin. Metsistä on mahdollista
löytää taistelujen muistomerkkejä, Mannerheim-linjan rakennelmia,
bunkkereita, kenttähautausmaita sekä sotilaille kuulunutta
henkilökohtaista esineistöä ja jopa vainajien jäännöksiä.

Laatokka on saanut osakseen useammankin sivun ja syystä toki, merta
muistuttava valtavasta järvestä kymmenine saarineen on paljon
mielenkiintoista kerrottavaa. Myös sekä luonto että Valamon ja
Konevitsan luostarit pyhäkköineen ja pyhiinvaeltajineen ovat
ehdottomasti kuvaamisen arvoisia. Viipuriin teoksessa palataan yhä
uudelleen, useita kertoja. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että
Viipuriin ja siellä erityisesti Monrepos'n puistoon - jota käsitellään
vielä erikseen - paikantuu valtava määrä suomalaisnostalgiaa, ja
monenlaista mielenkiintoista tapahtuu Viipurissa nykyäänkin.     

Kirja tarjoaa myös kurkistuksen nykyvenäläisiin elämänmuotoihin ja
paikallisten ihmisten elämään. Henkilökuvat ovat enimmäkseen melko
pikaisia ja pinnallisia, jollaisiksi ne lienevät tarkoitettukin.
Erilaisten ihmisten esittely tuo kuitenkin esille sen, että myös
rajan takana asuu monenlaisia ihmisiä, joilla kullakin on omat
elämänkohtalonsa ja omia haaveitaan. Kirjan henkilökirjo on
sentapainen, minkä kuka tahansa matkustavainen saattaisi kohdata
tällä alueella matkatessaan, vaikka keskivertomatkailija tuskin
pysähtyy haastattelemaan paikallista rakennusyrittäjää tai
vaatekauppiasta. Monet mielenkiintoiset tuttavuudet on tavattu täysin
sattumalta, kuten suomea puhuva inkeriläismummo Katri, jonka luokse
pojanpoika johdattaa suomalaisiksi huomaamansa turistit. Vain
oppositiota edustavan toimittajan Andrein yhteystiedot on hankittu jo
Suomesta käsin Novaja Gazetan toimituksen kautta. Muutamia henkilöitä
esitellään heidän harrastustensa kautta, mikä on onnistunut valinta.
Viipurilainen rock-klubi vapaaehtoistoimijoineen, Korelan
keskiaikaiselle linnalle kokoontuneet keskiaikaharrastajat ja
koskimelojat Vuoksella todistavat viimeistään lukijalle, että 'ne
siellä' ovat oikeita, eläviä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita
samantapaisista asioista kuin ketkä tahansa.

Useimmiten kirjoissa teksti on pääasia ja kuvat ovat nimenomaan
tekstin kuvitusta tai sitten kysymyksessä on kuvateos, jonka tekstit
toimivat pääasiassa kuvateksteinä. Karjala edestakaisin -teoksessa
teksti ja kuvat ovat hienossa tasapainossa. Ne täydentävät toinen
toistaan siinä määrin, ettei kirja toimisi pelkästään jommankumman
varassa. Teksti on hauska sekoitus asiatietoja ja henkilökohtaista
matkaraporttia. Monin paikoin kuva lisää tekstiin sävyjä, joita
pelkällä kirjoituksella olisi vaikea tavoittaa. Tosin pieni kertomus
Olavi Paavolaisesta, toteutumattomasta kirjahankkeesta ja
matkailukohteesta Nurmoilassa sai suorastaan kylmät väreet nousemaan
pintaan. Rakennusten kuviin on päätynyt raunioita, vanhaa
rapistunutta tai korjattua rakennuskantaa, neuvostoaikaisia
kerrostaloja ja uusia loistohuviloita. Kuvat kirjoittajien tapaamista
ihmisistä tuovat heidät hyvin elävinä lukijan tarkasteltaviksi.
Kirjassa on selkeä kartta, johon on merkitty monet tekstissä
mainituista paikoista - ei tosin kaikkia.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/