[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Roolipelaaminen: eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja

Ti Marras 19 16:50:56 EEST 2010

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pirita Ihamäki  FM, Tutkija, Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja
maisemantutkimuksen koulutusohjelma
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Merja Leppälahti: Roolipelaaminen  Eläytymistä ja
fantasiaharrastusverkostoja. Nuorisotutkimusverkosto, 2009. 99 sivua.

Roolipelaaminen: eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja
---------------------------------------------------------

Merja Leppälahden Roolipelaaminen eläytymistä ja
fantasiaharrastusverkostoja on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava
kertomus roolipelaamisen kirjosta. Teos perustuu Leppälahden yli
kymmenen vuoden roolipeliharrastuksen seuraamiseen, jota hän lähestyy
etnografisella otteella. Roolipelissä osallistujat ottavat itselleen
sovitun pelihahmon ja kuvailevat ja esittävät sitä. Roolipelejä on
erilaisia, mutta peleissä on aina olemassa jonkinlaiset osallistujien
tuntemat säännöt.

Leppälahti käy kirjan ensimmäisessä osassa läpi roolipelaamisen
historiaa, eri roolipelaamisen lajeja ja yhteisöä. Hän kuvailee myös
roolipelaamisen vaaroja. Toisessa osassa keskitytään roolipelaamisen
lähiharrastuksiin ja kurkistetaan myös Japanin harrastamiseen.

Teoksen kulku lähtee liikkeelle roolipelaamisen historiasta, joka
perustuu nimenomaan roolipelisääntöjen syntymisellä 1970-luvulla.
Ensimmäisen roolipelin syntyminen tapahtui vuonna 1974, jolloin
Dungeons & Dragons -säännöstö julkaistiin Yhdysvalloissa.
Historiaosuudessa käydään läpi roolipeliharrastuksen alkaminen
Suomessa. Seuraavaksi Leppälahti käsittelee eri roolipelin lajeja
kuten Pöytäroolipelejä, jossa esitellään pelaajia ja roolipelihahmon
luomista. Teos käsittelee roolipelaamisen kulkua, joka rakentuu
oikeastaan vasta pelitilanteessa. Pöytäroolipelaamista voidaankin
verrata yhteisen tarinan kertomiseen, jossa jokainen osallistuja
kehittää juonta ja vie seikkailua eteenpäin. Roolipelaamisessa
pelinjohtajalla on vastuu pelin etenemisestä. Teos kertoo
liveroolipelaamisesta eli larppaamisesta ja miten tällaisia
tapahtumia voidaan järjestää. Teos pääsee hyvin konkreettiselle
tasolle pelivarusteiden kuvailemisessa. Leppälahden mukaan
mielikuvitus on tärkeää roolipelaamisessa. Teos ei kuitenkaan
kuvaillut pelaajien luomia roolihahmoja ja miten pelaajat olisivat,
niitä vuosien varrella kehittäneet. Tämä olisi parantanut teoksen
sisältöä. Leppälahti kuvailee myös suomalaisen roolipelaamisen
erityispiirteitä, josta esille nousee oman pelimaailman laatiminen,
joka on ominaista suomalaisessa roolipeliharrastuksessa. Pelimaailman
laatiminen voi kestää jopa vuosia.

Leppälahti nostaa esille roolipelin viehätyksen ja kysyy teoksessaan:
miksi roolipelejä oikeastaan pelataan ja mihin niiden suosio perustuu.
Hän lähtee pohtimaan asiaa pelaajien näkökulmasta, mistä hän nostaa
esille mielikuvituksen ja yhteisöllisyyden. Roolipelejä pelataan
pääasiassa hauskuuden ja mielenkiinnon vuoksi. Pelaajat mainitsevat
mahdollisuuden 'elää monta elämää' ja näin ollen päästä irtautumaan
arjesta. Roolipelaamisen hyötyinä Leppälahti esittelee sosiaalisten
taitojen karttumisen, itsevarmuuden ja esiintymiskyvyn paranemisen.
Roolipelaajien yhteisö tuottaa harrastajille yhteisiä, jaettuja
roolipelaamiseen liittyviä kokemuksia, käsityksiä ja mielikuvia.
Roolipeliyhteisö on hyvin moninainen. Roolipeliharrastuksessa ovat
tavanomaista harrastukseen liittyvien termien ja sanastojen
käyttäminen, sisäpiiri huumori sekä rintamerkkien eli badgetien
käyttö. Roolipelitapahtumat ovat keskeisiä yhteisön verkostoitumisen
kannalta. Suomessa suurin ja tunnetuin on vuosittain järjestettävä
Ropecon tapahtuma. Yhteisöllisyyttä tukevat harrastajalehdet ja
verkkosivut. Ensimmäinen Suomessa julkaistu roolipelilehti oli
nimeltään Seikkailija (1987), jonka toiminta lopetettiin vuonna 1992.
Uusin roolipelaajien lehti on Suomessa vuonna 2005 aloittanut
toimintansa Roolipelaaja. Lisäksi pelaajat julkaisevat
roolipelikerhojen ja peliryhmien omia lehtiä. Internet-sivustot
toimivat yhteisön keskustelusivustoina sekä myös sisäisenä
yhteydenpitokanavana (roolipelit.net.) Roolipelaamisen hyötyjen ja
yhteisöllisyyden myötä Leppälahti käsittelee myös roolipelaamisen
vaaroja.

Keskustelu roolipelaamisen vaaroista lähti liikkeelle 1980-luvulla
Yhdysvalloista erään pojan myötä, joka harrasti roolipelaamista.
Poika teki itsemurhan, vaikka hänen ongelmansa ja itsemurha eivät
tiettävästi liittyneet mitenkään roolipeliharrastukseensa. Hänet on
nimitetty 'roolipelin ensimmäinen uhriksi' ja tapahtumaa on kuvattu
roolipelaamisen aiheuttamaksi sekoamiseksi. Leppälahti keskustelee
teoksessaan roolipelien ja todellisuuden sekoittumisesta ja toisaalta
myös roolipelien sisällön laillisuudenrajoista. Roolipelit voidaan
nähdä liittyvän sarjakuvien, televisio-ohjelmien ja tietokonepelien
vaaroista käytyyn keskusteluun. Leppälahti tuo esille roolipelaamisen
vaaroista, esimerkkinä roolin uppoutumisen niin sanotusti 'rooli jäisi
päälle'. Hän pitää sitä hyvin epätodennäköisenä, koska pelaajat
pelaavat usein monia eri hahmoja eri peleissä. Roolipeleissä voi
tapahtua kaikenlaista ja todennäköisimpinä vahinkotilantilanteina
Leppälahti näkee ennemminkin pelaajan nilkan nyrjähtämisen tai jonkun
pelaajan puhelimen katoamisen metsissä.

Kirjan toisessa osassa käsitellään roolipelaamisen lähiharrastuksia.
Leppälahti kertoo, roolipelaajien pelaavan usein myös miniatyyri- tai
keräilypelejä, jotka nähdään roolipelaamisen lähiharrastuksina. Tähän
liittyy myös jossain muodossa fantasiafanius, joka kuuluu usein
roolipelaajien harrastuksiin. Hän näkee myös japanilaiset piirretyt
Manga ja Anime kuuluvan osittain fantaisiafaniuteen. Leppälahti
määrittää fantasiafaniuden laajasti tarkoittavan kiinnostusta
lajityyppi- tai genrekirjallisuuteen. Fantasiaan luetaan myös muut
reaalimaailman rajoja rikkovat teokset, kuten erilaiset
lajisekoitukset ja maaginen realismi. Fanius nähdään johonkin ilmiöön
tai henkilöön kohdistuvana mielenkiintona, johon liittyy passiivisen
kuluttamisen lisäksi myös jonkinlaista aktiivista toimintaa kuten
esimerkiksi erilaiset tapaamiset. Leppälahti näkee fanifiktion
läheisesti roolipelaajien lähiharrastuksena. Fantasiaan liittyvässä
fanifiktiossa voidaan kirjoittaa jatkoa tunnettuun kertomukseen,
siihen voidaan kirjoittaa vaihtoehtoisia tapahtumia, joita
alkuperäisissä kirjoissa tai elokuvissa ei ole mainittu. Fanifiktion
kirjoittaminen nähdään tavallaan roolipelaamiselle rinnakkaisena
ilmiönä.

Leppälahti käsittelee teoksessa Japania harrastuksena,
roolipelaamisen lähiharrastuksena. Japaniharrastus on yleisesti
kasvanut, myös roolipelaajia on paljon Manga- ja Animeharrastajien
joukossa. Japani harrastus on mielenkiintoinen, mutta sen linkitys
tähän teokseen jää vähän vaillinaiseksi. Japani ilmiö ei oikeastaan
tule mitään lisää varsinaiseen roolipelaamisen harrastamiseen.
Leppälahti ottaa lopuksi kantaa nuorten harrastemaailmoihin ja
alakulttuureihin, jotka muuttuvat kulttuurin ja ajan mukaan. Koko
ajan syntyy uusia harrastusmuotoja fantasiailmiöiden
monimuotoistuessa. Suomalaista roolipeliharrastusta ei ole tutkittu
paljon. Leppälahti näkee tutkimusmahdollisuuksia roolipelaamisen
perustutkimuksen kartoittamisessa toisaalta roolipelaamisen pelien
sisältöjä ja merkityksiä tutkimalla.

Leppälahden teos on merkityksellinen uusien harrastusten
tunnistamisessa. Teos on myös populaaristi kirjoitettu teos, jota on
helppo lukea. Tutkimustulokset osoittavat roolipeliharrastuksen
moninaisuudesta eri lajityypeistä ja sen vetovoimaisuudesta nuorten
aikuisten harrastustoiminnassa. Leppälahden teos on merkityksellinen
myös sen hyödynnettävyyden vuoksi esimerkiksi nuorten parissa
työskenteleville.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/