[H-verkko] Oulu, =?UNKNOWN?B?VuRpdPZzOg==?= Omin voimin: Algoth Untolan =?UNKNOWN?Q?=281868=961918=29?= poliittis-vakaumuksellinen =?UNKNOWN?Q?el=E4m=E4kerta?=

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Omin voimin: Algoth Untolan (1868–1918)
poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta
Oulu 16.10.2010 

Väittelijä: Filosofian maisteri Marko Hautala

Rahvaanrakastaja, agitaattori, epäkirjailija:
Algoth Untolan poliittinen elämä

Algoth Untola (vuoteen 1894 Tietäväinen, 1868–1918) muistetaan
arvoituksellisena erakkokirjailijana: Maiju Lassilana, Irmari
Rantamalana ja J.I. Vatasena. Omalla nimellään hän ei julkaissut
ainuttakaan teosta tai artikkelia. Kirjailija Untola oli myös
valveutunut kansalaisaktivisti ja huomattava agitaattori, jonka
elämänvaiheissa 1900-luvun murrosaika heijastuu kaikessa
traagisuudessaan. Väitöskirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys
Untolan elämästä ja erityisesti hänen poliittisesta toiminnastaan,
jota ei aikaisemmin ole tutkittu juuri lainkaan.

Marraskuun 1905 suurlakko veti Keski-Pohjanmaalla, Kaustisen
Vintturin kansakoululla opettajana työskennelleen Untolan mukaan
politiikkaan. Vuoden 1906 aikana hän tuli tunnetuksi Kokkola-lehdessä
julkaistuilla 'Liisan Antin kirjeillään' ja 'Maalaisen mietteillään'.
Perustuslaillisia nuorsuomalaisia sekä ruotsinkielistä ja -mielistä
virkamiehistöä arvostelevat pakinat herättivät huomiota Helsinkiä
myöten, ja Untola värvättiin suomalaisen puolueen matkapuhujaksi ja
vaaliorganisaation järjestäjäksi Vaasan läänin pohjoiseen
vaalipiiriin. Suomalaisuudella ja kansanvaltaisuudella vuoden 1907
vaaleihin ratsastanut puolue sai tästä uskollisen ja taitavan
vaalikiihottajan. Agitaattorina ansaitut kannukset johtivat Untolan
Satakunta-lehden päätoimittajaksi Poriin vuoden 1907 lopulla. Vuotta
myöhemmin häntä ei enää kiinnostanut lehtimiehen ura, ei
suomenmielisyys eikä politiikka: suurlakon hurmos sammui taantumuksen
voittoon.

Saatuaan valmiiksi suurta kohua aiheuttaneen esikoisteoksensa
Harhaman (1909) Untola heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi. Seuraavien
kahdeksan vuoden aikana häneltä julkaistiin 24 kertomusta ja
huvinäytelmää. Kukin kirjailijanimi kirjoitti omalla tyylillään
omalle yleisölleen. Rantamalan ja Vatasen kertomuksissa Untola
käsitteli yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kysymyksiä
dostojevskilaisessa psykologisen realismin hengessä. Humoristineroksi
kohotettu Lassila sai tunnustusta fantastis-naturalistisena
kansankuvaajana ja tilannekomiikan mestarina, joka kuvasi
henkilöhahmojensa toimintaa luonnollisessa ympäristössään ja antoi
näiden puhua omalla kielellään. Antiesteettinen ja kirjallisuuden
sääntöjä rikkova tyyli herätti kriitikoissa niin ihastusta kuin
vihastustakin. Sivistyneistöpiirejä karttanut Untola kirjoitti
rahvaalle, 'omalle väelleen'.

Vaikka sananvapauttaan ja tekstiensä koskemattomuutta tarkoin
vaalinut Untola suhtautuikin vakavasti kirjailijantyöhönsä, hän ei
pitänyt itseään oikeana kirjailijana, vaan roska- ja
leipä'kirjailijana'. Vaatimattomuuteen sisältyi aimo annos
itsekorostusta ja proletaarista ylpeyttä. Olen luonnehtinut Untolaa
epäkirjailijaksi, koska hän kielsi kirjailijuutensa ja koska hän oli
muutakin kuin vain kirjailija.

Untola palasi poliittisen taistelun areenoille keväällä 1916, jolloin
hän lähetti suomalaisen puolueen johtoa arvostelevia kirjoituksia
ensin Kokkola-lehteen, sitten – puoluejohdon estettyä hänen
kirjoittelunsa – heinäkuun vaalien alla Työmieheen. Jälkimmäisessä
julkaistut kolme 'Porvarikirjettä' olivat katkeroituneen Untolan
jäähyväiset suomettarelaisuudelle. Hän varoitti porvaripuolueiden
petollisuudesta ja kansalaissodan vaarasta, ilmaisi tukensa
työväenluokalle ja kehotti äänestämään Sdp:n ehdokkaita. Untolalle
kansan valta oli kaikki kaikessa, puolue vain välikappale päämäärän
saavuttamiseksi. Kirjoitukset huomioitiin kaikkialla Suomessa; ne
siivittivät Sdp:n historiansa suurimpaan vaalivoittoon.

Syksyllä 1917, kun sosialistienemmistöinen eduskunta oli hajotettu ja
maassa valmistauduttiin lokakuun vaaleihin, sosiaalidemokraattien
aidosti kansanvaltaista ohjelmaa ja itsenäisyyspyrkimyksiä
kannattanut Untola ryhtyi avustamaan Työmiestä vaalikirjoituksillaan.
Kuitenkin vasta Sdp:n tappio vaaleissa ja marraskuun 1917 tapahtumat
saivat hänet sitoutumaan tiukemmin työväenluokan rintamaan. Irmari
Rantamala esiintyi Työmiehen keskeisenä 'kynäsankarina' syyskuusta
1917 huhtikuuhun 1918.

Vallankumoukselliselle työväenliikkeelle osoittamastaan
solidaarisuudesta huolimatta Untolasta ei tullut varsinaista
sosiaalidemokraattia, sosialistia tai edes vallankumouksellista. Hän
toivoi rauhaa mutta hyväksyi vallankumouksen historiallisena
välttämättömyytenä. Yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymisestä
sisällissodaksi Untola syytti Svinhufvudin senaatin ja
porvaripuolueiden luokkaitsekästä politiikkaa. Valkoiset pitivät
Rantamalan artikkeleita mielipuolen sepustuksina, räikeinä ja
vertatihkuvina kiihotuskirjoituksina, mutta niiden päätarkoituksena
oli punaisen terrorin ehkäiseminen. Untola pidätettiin Helsingin
valtauksen yhteydessä, ja hän kuoli epäselvissä olosuhteissa 21.
toukokuuta 1918.

Väittelijä: Filosofian maisteri Marko Hautala
Tiedekunta ja laitos: Humanistinen tiedekunta, historiatieteet
Oppiaine: Suomen ja Skandinavian historia
Väitöstilaisuus: 16.10.2010 klo 12.00
Väitöstilaisuuden paikka: Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210)
Aihe: Omin voimin: Algoth Untolan (1868–1918)
poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta
Vastaväittäjä: Dosentti Tauno Saarela, Helsingin yliopisto
Kustos:Professori Jouko Vahtola

Ilmoitus lähetetty: 

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/