[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kallion kolossi pallonkaikkeuden viheriöillä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Stenlund  HuK, opiskelija, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rantanen, Jallu: 100 kiloa Jallua. Teos, 2009. 394 sivua.


Kallion kolossi pallonkaikkeuden viheriöillä
---------------------------------------------------------

Suomalaisen jalkapalloilijan uran merkittävyyden mittariksi on parin
viimeisen vuosikymmenen saatossa vakiintunut elämäkerta. Yhä
pelikentillä vaikuttavista pelaajista omansa ovat saaneet kotimaisen
jalkapallon ikonit Jari Litmanen ja Sami Hyypiä sekä nuorempaa
kaartia edustava Mikael Forssell. Viime vuonna paketoitiin kansien
väliin Aulis Rytkösen elämäkerran lisäksi itselleni
tuntemattomammaksi jääneen Jari 'Jallu' Rantasen omaelämäkerta 100
kiloa Jallua.


Tiesin Rantasen entiseksi maajoukkuepelaajaksi ja Euroopan maita
kiertäneeksi ammattilaiseksi, mutta suhtauduin hieman epäluuloisesti
hänen teokseensa. Vaikutti siltä, että kirjan taustalla vaikutti
maassamme 2000-luvun aikana syntynyt jalkapallobuumi. Luettuani
Rantasen - joka oli syntyessään Pohjoismaiden painavin poikalapsi -
elämäntarinan huomasin yllättyneeni positiivisesti.

Vaikka Rantanen käy läpi elämänsä lapsuudesta nykypäivään, keskittyy
hän pitkälti pelaajauraansa, joka kiinnosti lukijana eniten itseäni.
Ja kiinnostavan uran Jallu ehtikin luoda. Pallo vei pelaajan kotimaan
sarjoista Portugaliin, Belgiaan, Englantiin ja Ruotsiin, jossa syntyi
myös se kuuluisa saksipotkumaali. Maajoukkuepelit ja muut ottelut
veivät jyhkeän suomalaishyökkääjän muille mantereille, joten Kallion
kolossi ehti koluta pallon perässä maailmankolkkia.

Parasta Rantasen teoksessa on se, että hän on itse kirjoittajana
äänessä. Pelaajan räiskyvä persoona näkyy sivuilla, kun hän kertoo
kokemuksistaan vihreältä veralta ja myös sen ulkopuolelta.
Jalkapalloilijan harjoittelulle ja suurille peleille annetaan paljon
sivuja, mutta parhaimpia ovat tarinat kentän ulkopuolelta.
Esimerkiksi Italiassa paikallinen pikkurikollinen erehtyi haastamaan
riitaa, mistä kotimaan iltapäivälehdetkin saivat aikaiseksi hurjia,
ja perättömiä, lööppejä. Belgiassa ja Englannissa pelaajan pinna oli
puolestaan kireällä seurajohdon ja valmennusportaan kanssa. Rantasen
mukaan ainoastaan joukkuetoverit estivät aikoinaan Leicesterissä
manageria saamasta selkäsaunaa.

Verrattuna muihin lukemiini suomalaispelaajien elämäkertoihin 100
kiloa Jallua onkin huomattavasti värikkäämpi tapaus, koska Rantanen
on kirjoittanut elämästään pelaajauran jälkeen. Tällöin hänen ei
tarvitse pitää mielipiteitään vakan alla. Jos jokin asia on hänen
mielestään ollut väärin tai hoidettu huonosti, hän ei epäröi sanoa
näkemystään. Ripitystä on tarjolla muun muassa HJK:lle, joka ei
kunnioittanut entisiä pelaajiaan seuran satavuotisjuhlien vaatimalla
tavalla.

Täysin vailla heikkouksia kirja ei kuitenkaan ole. Tietyissä kohdin
Rantanen palaa asioihin, joita on jo käsitelty. Tämä toisto ei
vaikuta aina johtuvan siitä, että hän haluaisi painottaa
sanottavaansa, vaan tekstiä olisi voinut hioa enemmän. Itseäni
ärsytti osittain myös stadin slangia vilisevä teksti. Stadilaisena
Rantaselle tämä tyyli suotakoon, mutta milloin kirjoitettaisiin
elämäkertoja, joissa haastettaisiin vaikkapa savolaisittain.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/