[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjailija ja hänen naisensa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Stenlund  HuK, opiskelija, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ellroy, James: Hillikerin kirous - Elämäni naiset (The Hilliker Curse
- My Pursuit of Women). Kääntänyt Ahokas, Juha. Like Kustannus, 2010.
238 sivua.


Kirjailija ja hänen naisensa
---------------------------------------------------------

Yhdysvaltalainen James Ellroy tunnetaan kovaksikeitetyistä
rikosdekkareistaan, mutta yhtä lailla hänen kuuluisuuteensa on
vaikuttanut lapsuusvuosina raa'asti murhattu äiti. Äidinmurha on
varjostanut kirjailijan elämää, mikä on heijastunut kirjoittamisen
ohella hänen naissuhteisiinsa. Omaelämäkerrallisessa Hillikerin
kirous - Elämäni naiset Ellroy käy läpi elämänsä suuria rakkauksia ja
menneisyyden synkän painolastin vaikutusta näihin ihmissuhteisiin.


Johdattaessaan lukijan naissuhteisiinsa Ellroy avaa samalla omaa
henkilöhistoriaansa ja ajatusmaailmaansa. Ennen kuin hänestä tuli
kirjailija, hän oli rötöksiin ja huumausaineisiin taipuvainen
laitapuolen kulkija, jonka elämään kuului olennaisena osana
vastakkaisen sukupuolen tirkisteleminen. Unelma kirjoittamisesta ja
pysyvästä ihmissuhteesta - juuri hänelle tarkoitetun naisen kanssa -
saivat hänet nousemaan pohjalta.

Ellroyn elämä ei ole kuitenkaan tavanomaista, sillä hän voi istua
tuntikausia pimeässä kuunnellen Beethovenia tai jutellen
mielikuvituksensa tuottamille naisille. Suhteet naisiin rakentuvat
muutenkin poikkeuksellisesti, kun hän ottaa ensiaskeleensa naisten
maailmaan sekä henkisellä että fyysisellä tasolla ilotyttöjen avulla.
Etsintävaiheen jälkeen Ellroy keskittyy käsittelemään neljää suurta
rakkauttaan, joille hän on kullekin omistanut oman luvun.

Jokaisesta ihmissuhteesta kuitenkin käy ilmi, kuinka pakkomielteistä
hänen suhtautumisensa naisiin on. Kirjailija suorastaan vyöryttää
omaa persoonaansa haluamilleen naisille ja hän haluaa jollakin
tavalla omistaa rakastamansa naiset sekä henkisesti että fyysisesti.
Hänen on suojeltava näitä naisia eristämällä heidät osaksi omaa,
pimeää maailmaansa. Lukijalle välittyykin kuva äidin kohtalon
kiroamasta Ellroysta neuroottisena hermokimppuna, jonka kanssa
eläminen on kaikin puolin kuluttavaa. Toisaalta naiset ovat
kirjailijalle taiteellinen voimavara. He innoittavat häntä
kirjoittamaan, sillä hän on sisällyttänyt rakastamansa naiset omiin
teoksiinsa. Vastaavasti ihmissuhteen päättyminenkin on luomistyön
lähde, koska ohjaamalla tarmonsa kirjoittamiseen Ellroy välttää
ajattelemasta kipeää menneisyyttä.

Vaikka Hillikerin kirous keskittyy Ellroyn elämässä vaikuttaneisiin
naisiin, avaa se hänen tuotantoaan tuntevalle teosten syntyhistoriaa
ja niiden taustalla vaikuttavaa ajattelua. Kovin suoraan kirjailija
harvoin mitään kommentoi, mikä jättää lukijalle oivaltamisen ilon -
tai ainakin oletuksen siitä. On tosin vaikea sanoa, miten kirja
puolestaan avautuu henkilölle, jolle James Ellroy on pelkkä nimi.

Kirjoitustyyliltään Hillikerin kirous on taattua Ellroyta eli se
koostuu lyhyistä ja ytimekkäistä lauseista. Kiihkeä kerrontarytmi
ikään kuin alleviivaa kirjailijan tuskaista mielenmaisemaa. Vaikuttaa
lähestulkoon siltä, että kirjailija ei ole kyennyt hillitsemään
itseään, vaan hänen on purettava sisällään vellovat ajatukset
paperille mitään pidättelemättä. Näin ollen Ellroyta ei voi ainakaan
kritisoida itsensä kuvaamisesta liian ihanteellisesti.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/