[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sota monen ikäluokan painajaisena

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Anne Kuorsalo; Iris Saloranta (toim.): Sodan haavoittama lapsuus.
Ajatus Kirjat, 2010. 288 sivua.


Sota monen ikäluokan painajaisena
---------------------------------------------------------

Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittaman kirjoituskokoelman
tarinoiden kertojina ovat enimmäkseen naiset, jotka olivat lapsia
sodan aikana. Kokoelmaan on otettu mukaan myös muutama nykyaikaan
sijoittuva maahanmuuttajatarina. Teos tuo tasapuolisesti esiin
yhteiskunnan eri kerrokset, joita sota tai evakkoretki on
koskettanut. Joukossa on evakkolapsia, Ruotsin sotalapsia, isänsä ja
kotinsa sodassa menettäneitä. 

 


Miesten kärsimyskertomukset tai sankaritarinat Suomen talvi- ja
jatkosodasta ovat yleisesti tunnettua henkilöhistoriaa.
Rintamamiesten haastatteluja, päiväkirjoja, kirjeitä tai muistelmia
on käytetty runsaasti eri tutkimuksissakin. Vasta viime vuosina
kotirintaman naisten ja lasten rooli on ollut enemmän esillä.

Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittama kirjoituskokoelma Sodan
haavoittama lapsuus on koskettavaa ja hyödyllistä luettavaa. Vajaan
neljänkymmenen tarinan kirjoittajista kaksi kolmannesta on naisia,
mikä kertoo jo jotakin näkökulmasta. Muistelijat ovat olleet
pääsääntöisesti lapsia 1930-40 -lukujen vaihteessa, mutta mukana on
muutama maahanmuuttajatarinakin nykyajasta. Ne antavat kirjan muille
teksteille hyvän kontrastin ja alleviivaavat lasten kokemusten
yleispätevyyttä.

Sodan haavoittama lapsuus tuo tasapuolisesti esiin kaikki
yhteiskunnan eri kerrokset, joita sota tai evakkoretki on
koskettanut. Kirjoittajista Jääskessä 1942 syntynyt Riitta Uosukainen
edustaa vahvaa ja politiikassakin vaikutusvaltaista naista, jonka
elämää sota ja evakkoretki varjostaa yhä.

Uosukainen kirjoittaa sujuvasti ja tekee myös mielenkiintoisen
johtopäätöksen:

'Sodanjälkeinen Suomi ei ollut lastenkaan paratiisi. Kuinka paljon
miesten sydänviat selittyvät liian varhain alkaneesta työstä vuorotta
ja rakkaudettomasta kohtelusta? Entä naisten sairaudet?'

Sodan jälkeen Laihialla 1946 syntynyt vahtimestari Lissu Kaivolehto
puolestaan alkoi tutkia sukunsa evakkohistoriaa vasta kypsyneellä
iällä, vanhempien jo kuoltua ja osallistuttuaan

'Elämänkaari' -kirjoituskurssille. Koivulehto löysi elämäänsä
jonkinmoisen ikuisen muuttajan identiteetin. Hän huokaa lopuksi
nostalgisesti, Eeva Kilpeä lainaten, kuinka mukavaa olisi 'tavata ja
haastatella vainajiamme'.

Sodan 'haavoittamat' siviilit edustavat sota-ajan ja sitä seuraavien
vuosikymmenten monitahoisia kohtaloita. Joukossa on evakkolapsia,
Ruotsin sotalapsia, isänsä ja kotinsa sodassa menettäneitä.   Moni
lapsi on saanut kärsiä ensin sodan kauhuista ja peloista, vaikkapa
pommituksista ja sitten isänsä alkoholi- tai mielenterveysongelmista
sodan jälkeen. Siksipä on perusteltua puhua sodasta monien
ikäluokkien painajaisena. Sitä painajaista on tietoisesti tai
tiedostamattaan kantanut myös moni niin sanottuihin suuriin
ikäluokkiin (1945-50) syntynyt suomalaislapsi.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/