[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ihminen on luonnon pienoismalli

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Outi Lauhakangas  VTT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
da Vinci, Leonardo; koonnut ja suomentanut Laura Lahdensuu : Leonardo
da Vinci (Työpäiväkirjat). Kääntänyt Laura Lahdensuu . Teos, 2009. 439
sivua.


Ihminen on luonnon pienoismalli
---------------------------------------------------------

On hyvä muistaa, ettei Leonardo da Vincin (1452-1519)
työpäiväkirjojen fragmentteja  suomentanut Laura Lahdensuu väitä
olevansa erityinen Leonardo-asiantuntija. Kyseessä on  ensisijaisesti
suomennos, ja vaikka suomentaja on koonnut tekstit luodakseen 
mahdollisimman autenttisen tuntuisen aiheittain kronologisesti
etenevän  muistiinpanokokoelman, hän tuo esiin, että tulos on
sattumien kautta jäljelle jäänyt osa  Leonardon käsikirjoituksia.


Jälkipolville on jäänyt tutkittaviksi noin 14 000 eri kokoista
Leonardo da Vincin  muistikirjan sivua. Alkuperäisestä määrästä
kiistellään edelleen. Suomentajan  mainitsema 100 000 sivun
enimmäisarvio on todennäköisesti sekoittunut piirrosten  määrään,
jonka työpäiväkirjojen perijä, oppilas, sihteeri ja ystävä Francesco 
Melzi on kirjannut. (Tämän korjauksen sain Leonardosta takavuosina 
yleisöluentojakin pitäneeltä FM Pekka Hongistolta.)

Aina jää jäljelle mahdollisuus spekuloida, mikä puoli yleisnerosta on
jäänyt lopullisesti kadoksiin. Olisiko hänelle vaikkapa musiikki
merkinnyt enemmän kuin  jäljelle jääneet päiväkirjojen lehdet antavat
ymmärtää? Tai entäpä jos hän olisi  saanut järjestettyä edes yhteen
aloittamaansa kirjaan suunnitellut aineistot?

Ilman elämäkertatietoja työpäiväkirjojen kokoelma jäisi tietysti
käsittämättömäksi, joten on  kiinnostavaa katsoa, mihin eri
johdantoihin ja elämäkertakoosteisiin Lahdensuun oma  noin 25 sivun
johdantoluku perustuu. Päälähteitä ovat 1872 julkaistu Gustavo
Uziellin Leonardo-tutkimus ja kolme uudempaa italiankielistä teosta 
(Edoardo Villata 1999; Carlo Vecce 2006; Pietro C. Marani 1999 suom.
2000).  Näissä taas on käytetty aikalaislähteitä, elämäkertoja,
asiakirjoja ja kirjeitä  Leonardon omien merkintöjen ohella. Minulla
ei ole rahkeita arvioida  ihmiskuvauksen kirjallisuudenhistorian
näkökulmasta, mitä ihanteita Leonardon elämästä kertominen milloinkin
on noudattanut. Silti neroudesta kertominen on  kiehtova aihe,
varsinkin kun tiedot ovat fragmentaarisia.


Kisällistä  kokeilijaksi

Ajan normeista  määräytyneet pakolliset valinnat, eräänlaiset 'onnet
onnettomuudessa', ohjasivat  Leonardon elämänkulkua. Aviottomana
poikana hän ei voinut seurata isäänsä notaarin  uralle eikä opiskella
latinaa tai aritmetiikkaa vaan pääsi mestari Andrea del Verrocchion
oppiin hänen firenzeläiseen työpajaansa. Siellä taideteokset
syntyivät tilauksina ja mestarin organisoimina ryhmätöinä. Näihin 
aikoihin Leonardo tutustui varhaisempien insinöörien ja arkkitehtien
ajatuksiin  ja teki muistiinpanoja yhdestä harvoista omistamistaan
kirjoista, Pliniuksen Luonnonhistorian italiankielisestä
käännöksestä. Myöhemmin hän opiskeli latinaa ja hankki laajan
kirjaston, jonka luettelo on - kiitos vain! - liitetty
Työpäiväkirjat-teoksen loppuun.

Leonardon kaikkia hankkeita tuntui ohjaavan täydellisen mielikuvan
tavoittelu. Tutkimukset  ja kokeilut näkyvät luonnoksissa ja
työkirjan lehdillä. Hän sai useita  haastavia tilaustöitä, joita ei
kyennyt saamaan valmiiksi, mutta sivutuotteina  syntyi ainutlaatuisia
tutkielmia. Taidetta koskevissa muistiinpanoissa hän muun  muassa
pohti kuinka ilmentää sielun liikkeitä muotokuvassa.

Siltä varalta, että joku löytää omasta rönsyilevästä nerokkuudestaan
todisteita leonardomaisuudestaan, on hyvä muistuttaa, että aito
Leonardo pyrki järjestelmällisyyteen, rakasti luokittelua ja
muistilistojen tekemistä.  Kesken jääneet hankkeetkaan eivät aina
johtuneet Leonardon perfektionismista  tai harhailevasta
tiedonjanosta. Italian kaupunkivaltioihin kohdistuneet hyökkäykset ja
äkilliset vallanvaihdokset heittelivät niin taiteilijaa  kuin hänen
mesenaattiaan maanpakoon. Esimerkiksi jättikokoista
ratsastajapatsasta  varten hankittu pronssi piti kesken kaiken myydä
tykkien valuun.


Funktionalisti  ja pohdiskelija

Leonardon lukuisissa esipuheluonnoksissa toistuu hänen hyökkäävä 
puolustautumisensa kirjanoppineiden pilkan varalta: 'Minua he
halveksivat keksijänä, mutta kuinka paljon paremmat perusteet minulla
olisikaan moittia heitä, koska he eivät ole keksijöitä vaan toisten
työllä mahtailijoita ja vanhan toistelijoita.' Tuon ajan katsannossa
Leonardon havaintoihin ja kokeisiin perustuva lähestymistapa oli
käsittämätöntä. 'He eivät ota huomioon, että työni perustuu
yksinkertaiseen ja puhtaaseen kokemukseen, joka on ainoa tosi
opettaja', Leonardo julistaa kulkien huimasti aikaansa edellä.

Leonardo tutki anatomiaa maalauksia ja kuvanveistoa varten. Hän teki
äärimmäisen  tarkkoja muistiinpanoja lihasten, jänteiden ja nivelten
liikkeistä ja toiminnasta  mitä erilaisimmissa tilanteissa, painon
vaihteluissa, tähdättäessä, rinnettä laskeuduttaessa. Lihakset tuli
eritellä säie säikeeltä ja nimetä sen  jäsenen mukaan, jota ne
palvelivat, siis funktionaalisesti! Anatomisia  piirroksia
kuljetetaan Työpäiväkirjat-teoksessa onnistuneesti, vaikkakin
säästeliäästi, väliin sivun kokoisina ja väliin tekstin  lomassa.
Myös muotokuvatutkielmille, keksinnöille ja
arkkitehtuurikonstruktioille on mittavassa kirjassa tehty tilaa.

Jumalan sijaan Leonardo näkyy käyttävän ilmaisua 'luonto'. Luonto on
määrännyt ihmiselle toimivat lihakset jne. Itselleen Leonardo
kirjoitti ensihavainnoista  kumpuavia tehtäviä: esitä, laadi, piirrä,
kuvaa! Elämää kuvaavalle taiteilijalle  ja täydellistä anatomian
opasta suunnittelevalle tutkijalle ei riittänyt normaalitila  tai
keskimääräinen. Esimerkiksi: Mikä ruumiinosa ei ihmisen laihtuessa 
koskaan pienene kovin näkyvästi? Mikä niistä osista, joihin rasvaa
kerääntyy,  lihoo nopeimmin?

Kaiken ymmärtämiseen keskittyvä Leonardo pohtii myös taiteenalojen 
tärkeysjärjestystä. 'Pysyvämpi taide on jalompaa. Musiikki, joka
kuluu pois heti syntyessään ei ole yhtä arvokasta kuin maalaustaide,
joka voi lasituksen avulla  saavuttaa ikuisuuden', hän kirjoittaa ja
jatkaa toisaalla, että maalaustaide 'pitää sisällään kaikki olemassa
olevat muodot ja nekin, joita luonnossa ei ole'. Elettiin aikoja,
jolloin maalaustaide oli pitkälti käsityön asemassa verrattuna
esimerkiksi runouteen. Tämä selittää Leonardon  kiihkeän tarpeen
puolustaa intohimoista työtään.


Ikuinen  ajankohtaisuus

Lahdensuuta voi kiittää huolellisesta käännöstyöstä Leonardon
monikymmensivuisen  maalausoppaan käsitteiden osalta. Itse asiassa
Leonardon huomiot taiteen  taantumisesta, kun tekijät jäljittelivät
jo olemassa olevia maalauksia, ovat ehtineet tulla  vuosisatojen
kuluessa yhä uudelleen ajankohtaisiksi. Olihan impressionistien 
keksittävä uudelleen hänen ulkoilmamaalauksensa ja valotutkielmansa
tai  persoonallisuuspsykologien kehitettävä hänen mustetahroista
lähtevät mielikuvaharjoittelunsa.

Leonardo ennakoi nykyaikaisen tieteen periaatteita vaatiessaan
kokeista saatavien  tulosten toistettavuutta ennen niiden
yleistämistä. Filosofisia ovat pohdinnat esimerkiksi
'olemattomuudesta', jonka Leonardo toteaa ilmiöksi, jonka voi tavata
vain ajassa ja sanoissa. Välillä nykylukija kuitenkin  havahtuu, kun
tajuaa, että tietyt meille (mukamas) itsestään selvät käsitteet kuten
verenkierto, sähkö tai valon kulku ovat vielä Leonardon aikaan 
keksimättä ja kuinka hullun tuntuisiin kehitelmiin nerokaskin
havainnoija päätyy  vailla elektronimikroskooppia tai
aivokuvantamista.

Suomentaja on ilmeisesti alkutekstien toimittajia mukaillen
mielestäni haksahtanut joidenkin  otsikoiden kohdalla liian
houkutteleviin nykykäsitteisiin: helikopteri, laskuvarjo. Alkutekstit
ovat myös arvattavasti toisteisia ja sinänsä Leonardon muistiinpanojen
luonnosmaisuutta jäljitteleviä, mutta tämän vaikutelman  uskollinen
kääntäminen suomeksi ei mielestäni ollut tarpeen. Sen sijaan
toistolta säästynyttä tilaa olisi voinut käyttää muutaman suomalaisen
 asiantuntijan kommentteihin eri lukujen yhteydessä.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/