[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomen taloushistorian pikakelaus

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jan Kunnas  Historian tohtori, vapaa tutkija, Jyväskylä
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kuisma, Markku: Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000. Siltala,
Helsinki, 2009. 240 sivua.


Suomen taloushistorian pikakelaus
---------------------------------------------------------

Suomen viimeisen tuhannen vuoden poliittisen taloushistorian
tiivistäminen runsaaseen kahteensataan sivuun on kunnianhimoinen
tavoite. Aiheesta olisi riittänyt pidemmällekin kirjalle. Sivumääriin
nähden Markku Kuisma onnistuu yllättävän hyvin, vaikka hän joutuu
luonnollisesti paahtamaan lujaa suorilla ja oikomaan melkoisesti
mutkissa. Elävästi kirjoitettu kirja kertoo tiiviillä tavalla, miten
historialliset tapahtumat ovat muovanneet Suomea sellaiseksi kun se
nykyään on.

 


Toivon hartaasti, ettei taloushistoria, ja vielä poliittinen
sellainen kirjan nimessä karkota montaa sellaista potentiaalista
lukijaa, joka pitää talousmahtien nykyistä ylivaltaa vastenmielisenä.
Heille kirja antaisi kuitenkin hyvät eväät viholliseen tuntemiseen:
'Jos haluaa ymmärtää, mikä maailmaa ja Suomea liikuttaa, on
hyödyllistä paneutua talouden liikevoimiin' (s. 8). Poliittisella
lisämääreellä Kuisma taas korostaa sen, että: 'Talouselämä on osa
kulttuuria ja sosiaalisia valtasuhteita, joita se samalla synnyttää
ja suuntaa' (s. 9).

Kirjan ensimmäinen luku alkaa kirkon ja varhaiskeskiajan
taloushistorian liittymäkohtien kuvaamisella; Kuinka lupa syödä kalaa
katolisen kirkon määrääminä paasto-aikoina loi houkuttelevan markkinan
suomalaisten pyyntimiesten saaliille väkirikkaaseen Keski-Eurooppaan
voimistaen uudisasutusvirtoja pohjoisen jokivarsille ja sisämaan
laajoihin erämetsiin. Toinen hyödyke, joka kytki pohjoiset erämaat
kaukaisiin markkinoihin, olivat turkikset, joille löytyi lähes
rajaton kysyntä Euroopan ruhtinaslinnoissa, idän metropoleissa ja
kukoistavissa kauppakaupungeissa. Kauppayhteyksistään huolimatta
Suomi vuonna 1000 oli harvaan asuttu alue maanosansa äärimäisessä
pohjoisessa reunassa: ' Saman verran ja enemmänkin asukkaita oli
pelkästään yhdessä varhaiskeskiaikaisen Italian kukoistavista
kaupungeista...' (s. 16).

Kuisma kritisoi valloitusteoriaa, jonka mukaan Suomi käännytettiin
kristinuskoon ja liitettiin Ruotsiin väkivalloin kolmen ristiretken
sotaisalla voimalla, liian yksinkertaistavaksi: ' Kristillinen
vaikutus oli levinnyt Suomeen jo vuosisatoja ennen ristiretkiä, vähä
vähältä 700-luvulta alkaen...' (s. 20). Itse hän kuvaa pari kolme
vuosisataa kestänyttä murrosta, jonka tuloksena Suomi vakiinnutettiin
osaksi ruotsalaista valtapiiriä monimutkaisella ilmaisulla: 'Se, mistä
oli vasta tulossa Ruotsi kasvoi yhteen ja liitti itseensä sen, mistä
myöhemmin tuli Suomi' (s. 19). Toisaalta hän pitää myös käsityksiä
alueiden rauhanomaisesta yhteen kasvamisesta harhaanjohtavina: 'Eivät
saamelaisetkaan asettuneet vapaaehtoisesti varhaiskeskiajan
pirkkalaisten pohjankävijöiden pakkoverotettavaksi, orjiksi ja
suvuissa perittäväksi omaisuudeksi, vaan ylivoimaisen aseellisen
voiman edessä. Miksi siis suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset
olisivat riemumielin ottaneet vastaan ruotsalaisia ritareita, jotka
pakkotyöllä pystytettyjen kivilinnojensa turvista ryhtyivät heidän
päälliköikseen ja verottajikseen.' (s. 25).

Useita kirjoja teollisuus- ja yrityshistoriasta kirjoittaneena,
Kuisma uskaltaa verrata katolista kirkkoa nykyajan monikansalliseen
jättikonserniin, johon Ruotsi ja sen vanavedessä Suomi liitettiin
tulospalkkioin sitoutettujen paikallisjohtajien eli piispojen
johtamina tytäryhtiöinä. Euroopan Unioni direktiiveineen on tuskin
päässyt yhtä lähelle koko maanosaa tehokkaasti läpäisyttä ideologista
ja hallinnollispoliittista yhtenäisyyttä kuin keskiaikainen Rooman
kirkko, joka julisti samoja käskyjä niin suomalaiselle,
italialaiselle kuin ranskalaisellekin rahvaalle.

Katolisen kirkon asema säilyi 1500-luvun alkuun asti, jolloin Martti
Lutherin saarnaamaa reformaatio, joka kyseenalaisti paavin ja
katolisen kirkon maallisen vallan, tarjosi Ruotsin kuninkaalle Kustaa
Vaasalle (1523-1560) oivan tilaisuuden oman taloudellisen tilan
kohentamiseen. Kuninkaasta tuli Ruotsin kirkon päämies Rooman paavin
sijasta ja kirkon maaomaisuus, joka käsitti viidenneksen valtakunnan
maatiloista, takavarikoitiin. Samalla Ruotsin kulttuurikehitys
erkaantui katolisen Euroopan valtavirroista, joihin se edeltäneinä
keskiajan kansainvälisinä vuosisatoina oli liittynyt.

Vaurastunut valtion käy 1500-luvun jälkipuoliskosta lähtien jatkuvia
laajennussotia, joiden ansiosta Ruotsista tulee 1600-luvulla koko
Itämeren piiriä hallinnut pohjoinen suurvalta. Siviilipuolella
Ruotsin rautateollisuus ja suomalainen terva hallitsee koko Euroopan
markkinoita. Tervan kohdalla tulee vastaan ensimmäinen kertaa, jossa
vastustan Kuisman näkemystä. Kaskiviljelyä tutkineena en allekirjoita
Kuisman näkemystä, että tervanpoltto olisi työntänyt tieltään
kaskiviljelyä. Näillä elinkeinoilla oli hyvin erilaiset 'ekologiset
lokerot' kaskiviljelyyn soveltuivat parhaiten rehevät kuusikot ja
lehtimetsät, kun tervanpolton raaka-aineena oli karuimmilla mailla
viihtyvä kasvava mänty. Samasta työvoimasta ne toki kilpailivat.

Toisen luvun alussa Haminan rauha 1809 päättää lähes tuhatvuotisen
ruotsalaisen aikakauden ja aloittaa venäläisen vaiheen Suomen
kehityksessä, jonka jälkeen palataan vielä hetkeksi Ruotsin vallan
viimeisille vuosikymmenille. Tässäkin luvussa kritiikkini kohde
löytyy tervasta, jonka merkitystä mielestäni yleensäkin
ylikorostetaan, samalla kun esimerkiksi lasiteollisuudelle tärkeän
potaskan ja mustan ruudin tärkeimmän ainesosan salpietarin vienti
unohdetaan täysin.

Tervan ylikorostumiseen Kuisman tekstissä saattaa vaikutta
tilanpuute, tai sitten luku on kirjoitettu nousevan metsäteollisuuden
näkökulmasta. Tällöin lahosta lehtipuusta valmistetulla potaskalla tai
karjan lannasta ja virtsasta valmistetulla salpietarilla ei ole
samanlaista merkitystä kuin tervalla tai korvaavaksi vientituotteeksi
nousevalla sahatavaralla. Kun puhutaan Pohjanmaan hyvinvoinnista
punaisiksi maalattuineen taloineen, salpietaria ja varsinkaan
potaskaa ei ole syytä unohtaa. 'Kaskivilja' taas oli 1800-luvulla yhä
enenevässä määrin tulossa savuavista soista kuin metsiin kaadetuista
kaskista.

Kolmannen luvun alussa ollaan edelleen 1800-luvun alkupuolella,
jolloin Suomen ensimmäiset suurteollisuuslaitokset, puuvillatehtaat,
käynnistyvät. Rautatieverkoston laajenemisen ja lennättimen tulon
myötä välimatkat lyhenevät tai menettävät merkitystään ja Suomi
irrottautuu vähitellen verkkaisesta vuodeaikojen rytmistä kiihkeään
höyryvoiman ja tehtaanpillien tahdittamaan ja sähkölamppujen
valaisemaan rytmiin. Kun Suomeen saadaan 1890 ensimmäinen
jäänmurtaja, niin ei edes talvi erota Suomea Euroopasta. Samalla
kirjan tahti kuitenkin hidastuu, kun tapahtumien taustoittamiselle
jää enemmän sivuja. Siitä huolimatta ehditään vielä kärsimään niin
sortokaudesta, sisällissodasta, viinan puutteesta, lamasta kuin
toisen maailmansodan raskaista rauhanehdoista. Uskoa Suomen
tulevaisuuteen vahvisti kuitenkin se seikka, että Suomea eivät sodan
päätyttyä miehittäneet vieraat sotajoukot.

Kirjan viimeinen luku alkaa iloisissa merkeissä: Armi Kuusela
kruunataan Miss Universumiksi, Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen
Helsingin Olympiastadionilla ja viimeinen sotakorvausjuna ylittää
itärajan. T?ekkoslovakian tiestä ei tule Suomen tietä, vaikka Suomi
siirretään sodan voittajien hiljaisella sopimuksella Neuvostoliiton
etupiiriin. Suomi onnistuu säilyttämään länsimaiset yhteytensä ja
yhteiskuntajärjestelmänsä, myös talouskasvu noudattaa läntistä
kehitystä. Toisen maailmansodan jälkeisten vuosien talousihmeen
kääntöpuolena on kuitenkin 1960-luvun raju rakennemuutos, jonka
myötä: 'Suomi valloitti eurooppalaisia kärkisijoja itsemurhien,
väkivaltarikollisuuden, liikennekuolemien ja viinanhuuruisen
häiriökäyttäytymisen yleisyydessä' (s. 203).

Suomi selviää 1970-luvun öljykriiseistä, kun öljyn hinnan rajusta
noususta hyötynyt Neuvostoliitto tilaa pieneltä länsinaapuriltaan
suuria määriä laivoja ja koneita, rakennusprojekteja, vaatteita ja
kenkiä. Neuvostoliitto sortuu kuitenkin vielä ennen kirjan loppumista
ja Suomi kokee vielä yhden laman sekä pankkikriisin, ennen kuin kirjan
viimeisillä sivuilla noustaan lamasta Nokialandiaksi ja liitytään
Euroopan Unioniin.

Päätän arvostelun ristiriitaisin tuntein, vaikka arvostelun alussa
olisin ollut antamassa Markku Kuismalle lisää sivuja täytettäviksi,
koin kuitenkin kirjan ensimmäisen ja tiiviimmän luvun antoisimmaksi.
Se johtunee kuitenkin siitä, että se käsitteli itselleni
tuntemattomimpia aikakausia. Historiantutkijana en taidakaan kuulua
tämän yleistajuisen kirjan varsinaiseen kohdeyleisöön. Suosittelen
kuitenkin kirjaa kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille ja
varsinkin heille, jotka eivät tiedä olevansa siitä kiinnostuneita.
Monille voi olla valaisevaa lukea millaisissa oloissa ja millaisten
aatteiden innoittamana monet yhäkin toimivat yritykset, pankit ja
puolueet perustettiin 1800 - 1900 -lukujen taitteessa. Kirja sopisi
hyvin esimerkiksi lukiolaisen käteen silläkin uhalla, että historian
pääsykokeisiin tulee tungosta. Toivon myös kirjasta käännöstä muille
kielille, ellei sellaisia ole jo suunnitteilla sillä kirja antaa
hyvät eväät meidän suomalaisten ymmärtämiseen.

----------------------------------------
 Arvostelijan artikkeli kaskiviljelyksestä ja soiden polttoviljelystä
on julkaistu Environment and History:ssä (11:4, 2005, s. 431-446) ja
artikkeli potaskan, salpietarin ja tervan valmistuksesta Scandinavian
Journal of History:ssä (32:3, 2007, s. 281 - 311). 

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/