[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kattava sähkön historia - tarvitsisi historian otetta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Osmo Palonen  HuK, Tampereen yliopisto, historiatieteen ja filosofian
laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia. Otatieto/Gaudeamus - Helsinki
University Press, 2009. 454 sivua.


Kattava sähkön historia - tarvitsisi historian otetta
---------------------------------------------------------

Sähkötekniikan emeritusprofessori Ismo Lindell on kirjoittanut
kattavan kuvauksen sähkön historiasta teoksessa Sähkön pitkä
historia. Teos sisältää kaiken oleellisen antiikin Thalesista ja
meripihkan staattisen sähkön vaikutuksista Vladimir K. Zworykinin ja
Karl Ferdinand Braunin tekniikkaan perustuvaan televisiotoimintaan.
Se nostaa niin ikään esiin tieteen ja tekniikan historian
peruskysymyksen, miten historiaa kirjoitetaan ja kenelle se kuuluu.


Lindellin teoksen taustana on hänen vuonna 1994 Teknillisen
korkeakoulun opiskelijoita innostamaan ilmestynyt Sähkötekniikan
historia. Alkusanoissa tekijä sanoo laajentaneensa teoksen käsittelyä
vastaamaan ensimmäisen version alkuperäistä kohderyhmää laajempaa
yleisöä, jolla ei ole välttämättä opiskelijoiden omaamia
perustietoja. Uuden teoksen kohdalla kävi kuitenkin niin, että 14
vuotta automaatioinsinöörin töitä tehneellekin - toki ilman alan
varsinaista koulutusta - kirjan arvostelemisesta muodostui pitkä
kirjoitusprosessi. Kirjan lukemisyritys historiateoksen tapaan
perusteellisesti tuotti useamman kuin yhden yöunen ja lukemisen
keskeytymisen. Siksi ensimmäinen valinta lukemista etsiessä ei aina
osunut Lindelliin. Kun kirja viimein oli luettu, piti vielä ottaa
hiukan aikaa ajatteluun ja analysointiin, esimerkiksi siihen kenelle
historiantutkimus ja -kirjoittaminen kuuluu.

Sähkön pitkä historia on erinomainen yleisteos antiikista toiseen
maailmansotaan. Sen asia- ja henkilöhakemistot ovat hyvin laadittuja
ja hyödyllisiä. Kirjallisia lähteitä on lueteltu liki kymmenen sivua,
mutta niitä ei ole kytketty tekstiin muuten kuin jaottelemalla ne
lukujen alle, joten ne jäävät vähemmälle painoarvolle. Jos
tavoitteena on historiateos, on sen viittaustekniikka oltava
historiantutkimuksen käytäntöjen mukainen, lukijan on siis
halutessaan päästävä käsitykseen mistä esitelty käsitys on peräisin.
Lähteiden kerääminen lukukohtaisesti kirjan loppuun ilman kytkentää
luvussa esitettyihin asioihin ei lukijaa paljonkaan auta.

Teoksen ansiot ovat kuitenkin kiistattomat. Se antaa selvän kuvan,
kuinka antiikista alkanut ja lähes koko kirjan kattaman ajan jossain
muodossa jatkunut kokeellinen keksintötoiminta sai rinnalleen
tieteellisemmän lähestymistavan, jossa ilmiöitä pyrittiin selittämään
luonnontieteellisten periaatteiden mukaisesti. Silti sähkön
historialle tyypillistä on ollut, että sähköisiä ilmiöitä - ja kun
sitten havaittiin yhteys - myös magnetismia on käytetty hyödyksi,
vaikkei varmasti olekaan tiedetty mistä oikein on kysymys. Lindellin
kattava teos käsittelee paitsi ilmiöitä, myös niihin liittyviä
keskeisiä vaikuttajia. Henkilöitä hakemistossa on yhdeksän sivua,
enkä ole niin hyvä asiantuntija, että voisin väittää kenenkään
merkittävän osallisen sieltä puuttuvan. Teoksen rakenteeseen henkilöt
on yleensä kytketty ajallisesti tai toiminnan alueiden mukaan.
Tärkeimmistä vaikuttajista on myös lyhyet esittelyt, jotka kertovat
sähkön lisäksi niistä olosuhteista, missä nämä sähköiset
merkkihenkilöt työtään tekivät.

Lindell on jakanut teoksensa aiheitten mukaan. Ensimmäisessä jaksossa
lähdetään antiikista ja siinä esitellään sähköilmiöiden tulkintaa
mielenkiintoisella tavalla. Myös sähkön yleinen kansainvälinen nimi
paikannetaan sähkökokeiden ensimmäiseen keskeiseen raaka-aineiseen
eli meripihkaan, kreikaksi elektron. Poikkeuksiin kuuluu vain suomi,
heprea, unkari, kiina ja japani. Jo ensimmäisestä luvusta lähtien
Lindell kuljettaa rinnalla myös magnetismia kiinalaisten kompassista
aloittaen. Magneettikivistä ja Pyhän Elmon tulista siirrytään
1600-luvulle, jolloin sähköilmiöitä esiteltiin kansanhuvina ja
ihmeinä. Kolmannessa luvussa jo päädytään sähkön kannalta keskeiseen
Amerikkaan, Benjamin Frankliniin ja mm. ukkosenjohdattimien
kehittämiseen. Myös sähkön mittaamisen aloittaminen on ollut
keskeistä ja Lindell esittelee mm. Galvanin käyttämät sammakonreidet,
eläinkokeiden vastustajia ei silloin ollut. Neljännessä luvussa, jossa
kuljetaan 1700-luvulta 1800-luvulle kytketään sähkö ja kemia,
keksitään akut ja galvanointi. Mielenkiintoista on tietysti myös eri
metallien ja sähkön yhteys, jolla on tietysti edelleen jokapäiväistä
merkitystä.

Viidennessä luvussa kuvataan sähkön ja magnetismin yhteys,
seuraavassa virtapiirin käsite ja vastus. Magneettisuuden ja
magneettikenttien ja -aaltojen vaikutusta selvitetään seuraavat pari
lukua ja päädytään optiikkaan. Samalla siirrytään pari vuosisataa
taaksepäin aloittaen Galileistä. Tietoliikenteen kehityksessä Lindell
esittelee turhaankin muita kuin sähköön perustuvia kauko- ja
ketjuviestinnän muotoja, kuten optisia lennättimiä, sillä vasta
Morsestahan alkoi maailman pieneneminen. Valaistuksen historia on
nykyajan näkökulmasta samalla tavalla ajatuksia avaava, ovathan
vaikka kaupunkien keskitetyt valokaarilampuilla toteutettavat
keinoauringot niin erilaisia kuin nykypäivä.  Sähkö käyttövoimana on
keskeinen osa tämän päivän ns. jälkiteollista maailmaa ja sen
esittämisen Lindell toteuttaa koko kirjansa tapaan laajasti ja
perusteellisesti. Myös standardoinnin merkityksen esiin nostaminen on
keskeinen piirre kaikille tekniikan historian esityksille. Ehkä
toiveena voisi esitellä sen, miksi eri volttistandardit Atlantin eri
puolella jäivät voimaan; nyt tähän ei tule vastausta. Langaton
tiedonsiirto on eritelty aiemmasta tiedonsiirrosta omaksi luvukseen,
varmasti perusteeksi riittää se, että muuten tietoliikenteestä olisi
tullut liian laaja osa, mutta ehkä nämä olisi voinut kytkeä paremmin
toisiinsa vaikka esittelemällä ne peräkkäisissä luvuissa.
Poikkeaminen välillä sähkövoimaan ei loogisen etenemisen kannalta ole
perusteltua, eihän kaapelilennättimestä langattomaan ollut ajallisesti
kuitenkaan niin pitkä matka.

Lindellin kirjan yksi tärkeä merkitys on siinä, että se antaa
suomenkielisille lukijoille pohjan ymmärtää, mitä on tapahtunut,
ennen kuin kytkintä kääntäessämme energiansäästölamppuumme syttyy
valo tai kuulemme autossamme Ylen ykkösen tiedeohjelmaa, joka muuten
esitteli Sähkön pitkän historian viikon tiedekirjana tuoreeltaan
marraskuussa 2009. Sähkön historian lukeminen luonnontieteen
valtakielellä englanniksi jättäisi helposti ainakin osalta lukijoista
jotakin oleellista muuten tavoittamatta. Tieteen popularisoinnissa
yhtenä tavoitteena on antaa ajattelemisen aihetta siitä mitä
oikeastaan on tapahtunut tai tapahtuu, jotta nykyinen länsimainen
maailmamme toimii niinkuin se toimii. Sähkö on teknisellä puolella
ehkä samalla painoarvolla kuin vaikka demokratia täällä
ihmistieteiden puolella. Kirjoittajan teknillinen tausta näkyy siinä,
että hän selittää erinomaisesti, miten sähkötekniikka on kehittynyt.
Historioitsija pyrkisi selvittämään paremmin sitä, mitä vaikutuksia
sähköllä on tapahtumiin ollut - toki siitä taitaisi tulla aika laaja
teos, mutta ainakin sähköön liittyvän yritystoiminnan kehittyminen
olisi vaatinut maininnan rajallisen vastuun yritysten eli
osakeyhtiöiden perustamisesta. Tämän 1800-luvun lopun
maailmanlaajuisesti levinneen uuden periaatteen vaikutuksesta
keksinnöt muuttuivat käytännöksi paljon aiempaa tehokkaammin.

Uskoisin, että kirja kuluu käytössä enemmän hakuteoksena kuin
kokonaisesityksenä. Tätä ei pidä käsittää etteikö kokonaisuudellakin
olisi merkitystä, mutta nelisensataa varsinaista tekstisivua
muodostavat erinomaisen tietopankin niille, joiden täytyy palauttaa
mieleen, mitä se Hertz teki ennen kuin muuttui autonvuokrausbrändiksi
tai millainen on putkidiodi. Myös käsitteiden selventämisessä
Lindellillä on ollut hyvä yritys. Kirjan viimeisenä osana on sanasto,
jossa pyritään selvittämään lukijoille, joiksi Lindell on olettanut
muutkin kuin sähkötekniikan taitajat. Joiltakin osin tällaiselle
lukijalle saattaa jäädä muualta tarkistettavaa, mutta valtaosa
käsitteistä auennee meille sähkötekniikan taviksillekin. Kun
tihrustelee kuvan ansiokkaan laajaa, mutta painettuun versioon kovin
pienellä präntättyjä kuvia, tulee mieleen, miten tämä toimisi
sähköisenä tuotteena, jossa pääsisi katsomaan kuvia halutun kokoisina
ja tarvittaessa vaikka takapuolelta.

Se, että tämän tiiviin 450-sivuisen tiiliskiven lukeminen otti aikaa,
kuvaa myös kirjan painavaa asiasisältöä. Vaikka kieli onkin sujuvaa
asiaproosaa ja lukijalle tarjoillaan myös mielenkiintoisia
yksityiskohtia, voisi se se ehkä olla elävämpää, vaikka kuivakkaan
brittihuumorin ystäville riittääkin muutamia tärppejä. Kirjassa olisi
myös voitu jättää päreet ja öljylamput valon historiaan ja keskittyä
varsinaiseen sähkön historiaan ja ehkä edetä 1940-lukua
pidemmällekin. Mutta ehkä saamme siitä toisen osan, olisihan
viimeiseltä 60 vuodelta melkein yhtä paljon kerrottavaa sähkön
historiasta. Sen sitomisessa paremmin ympäröivään maailmaan voisi
mukana olla myös historioitsija.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/