[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Evankeliumi Jonaksen mukaan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  tutkija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Gardell, Jonas: Jeesuksesta (Om Jesus). Kääntänyt Lehtinen, Torsti .
Johnny Kniga Kustannus, 2010. 437 sivua.


Evankeliumi Jonaksen mukaan
---------------------------------------------------------

Ruotsalainen käsikirjoittaja, näyttelijä, koomikko ja laulaja Jonas
Gardell on julkaissut toistakymmentä kaunokirjallista teosta sekä
kaksi uskontoa käsittelevää kirjaa, Jumalasta (2006) ja Jeesuksesta
(2010). Gardell ilmoittaa kirjoittavansa uskovaisen näkökulmasta
tarkastellen Jeesusta sekä historiallisena henkilönä että teologisena
ilmiönä. Kirjoittajan arvelut historiallisen Jeesuksen olemuksesta ja
elämänvaiheista piirtävät lukijalle elävän ja mahdollisen tuntuisen
kuvan kaksituhatta vuotta vanhoista tapahtumista. Gardell selittää
oivaltavasti myös monia Jeesuksen elämään ja opetuksiin liittyviä
ristiriitaisuuksia.

 


 

Tosiasiat Jeesuksesta

Gardell toteaa, että historiallisesta Jeesuksesta voidaan päätellä
monia asioita, mutta aivan varmasti ei voida tietää kovinkaan paljoa.
Varmoina tosiasioina Gardell esittää, että Jeesus todella kävi
Johannes Kastajan kastettavana, alkoi sitten julkisen toimintansa,
jonka lopuksi hänet vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.
Emme voi varmasti tietää esimerkiksi sitä, kuinka pitkän aikaa Jeesus
kulki opettamassa ja keitä hänen kanssaan liikkui.

Gardellin kuvailema Jeesus - eli Jeshua tai Joosua - ei tietenkään
ollut sellainen sinisilmäinen, vaaleakiharainen ja -partainen nuori
mies, joka esiintyy Jeesus-kiiltokuvissa. Hiukankin ajatteleva
ihminen toki ymmärtää, etteivät Lähi-Idässä pojat kasva sellaisiksi.
Gardellin historiallinen Jeesus on paitsi tumma, myös köyhyyden ja
puutteen ennen aikojaan vanhentama. Noin kolmekymmenvuotiaana hän on
todennäköisesti jo lähes hampaaton. Gardell arvelee Jeesuksen
mahdollisesti eläneen leskiäitinsä ja sisarustensa kanssa hyvin
köyhissä oloissa. Kun hän jätti omaisensa ja lähti julistamaan
Jumalan valtakunnan tulemista, hänestä tuli aivan rutiköyhä ja
hyljeksitty kiertelijä, jolla aivan sananmukaisesti ei ollut paikkaa,
johon päänsä kallistaa.

Monet Jeesuksen elämään liitetyistä asioista ovat sellaisia, ettei
niitä voi suoranaisesti todistaa oikeiksi tai vääriksi. Esimerkiksi
Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan lukeneen Jesajan kirjaa
Nasaretin synagogassa, mutta mikään ei todista, että Nasaretissa
olisi ollut Jeesuksen lapsuudessa koulua, synagogaa tai kirjakääröjä.
Gardellin mukaan tuohon aikaan Palestiinan väestöstä oli
lukutaidottomia 95-97% ja Nasaret oli korkeintaan parintuhannen
asukkaan pikkukylä. On kuitenkin mahdotonta tietää varmasti, ettei
Jeesus olisi voinut saada lukemisen opetusta ja ettei minkäänlaista
synagogaa kirjakääröineen olisi ollut. Gardell korostaa sitä, ettei
tällä oikeastaan ole kovin suurta merkitystä. Luukkaaksi nimitetty
evankeliumitekstin kirjoittajakaan ei luultavasti itsekään tiennyt
varmasti, sillä todennäköisesti hän ei ollut koskaan käynyt
Nasaretissa tai edes Palestiinassa. Uuden testamentin kirjoitukset
eivät ole silminnäkijäkuvauksia Jeesuksen elämästä, vaan ne on
kirjoitettu myöhemmin aivan tiettyä tarkoitusta varten, uskovaisille
todistukseksi ja uskon vahvistukseksi. Erityistä tarvetta Jeesuksen
elämänvaiheiden yksityiskohtien kirjaamiseksi ei ollut, Jeesuksen
opetukset ja ristiinnaulitsemisen jälkeiset tapahtumat olivat
tärkeämpiä.

Vanhimpia Uuden testamentin teksteistä ovat Gardellin mukaan Paavalin
kirjeet, jotka nekin on kirjoitettu ainakin kaksi-kolmekymmentä vuotta
Jeesuksen kuoleman jälkeen. Evankeliumit ja muut Uuden testamentin
tekstit kuvastavat omaa aikaansa ja sen ajan tapoja kuvailla asioita.
Esimerkiksi kuvauksiin kuninkaitten syntymästä ja kuolemasta
liitettiin tuohon aikaan usein erikoisia luonnonilmiöitä eikä
neitseellinen sikiäminenkään ollut mitenkään tuntematonta. Gardell
erittelee teksteistä asioita, joita on todennäköisesti muokattu
kristinuskoon paremmin sopiviksi, ja toisaalta niitä, jotka
luultavasti perustuvat historiallisiin tositapahtumiin. Viimeksi
mainittuja ovat ainakin ne, jotka ovat jollakin tavalla kristinuskon
kannalta kiusallisia tai ristiriitaisia, mutta silti säilytetty.
Tällainen on esimerkiksi Jeesuksen kasteella käyminen. Gardell
arvelee, että myös Jeesuksen sanat on yritetty kirjata mahdollisimman
tarkkaan. Tokihan oppilaat yrittivät painaa mieleensä mahdollisimman
sanatarkasti mestarinsa opetukset, joita tämä varmasti toisti
useampaan kertaan.

Jeesus ja kristinusko

Jeesus saarnasi Jumalan valtakunnan tulemisesta. Gardell arvelee,
että Jeesus todellakin odotti maailmanlopun tapahtumien alkavan millä
hetkellä tahansa. Tähän ajatukseen sopii hyvin, miten Jeesus kehotti
ihmisiä jättämään kaiken ja seuraamaan häntä aivan heti. Ei ollut
aikaa jäädä hautaamaan kuolleita eikä ollut tarvetta huolehtia
tulevasta, koska maallinen aika oli juuri loppumassa.

Koska Jeesuksen seuraajat uskoivat pääsevänsä hänen kanssaan Jumalan
valtakuntaan ihan lähipäivinä, Jeesuksen vangitseminen ja
teloittaminen oli heistä kovin hämmentävää. Kertomus Jeesuksen
ylösnousemuksesta oli kuitenkin kristinuskon alku. Gardell vakuuttaa,
että Jeesuksen opetusten keskeinen sanoma oli usko: 'Sinun uskosi on
sinut pelastanut.' Uskomista voi seurata katumus ja parannuksenteko,
mutta tärkeintä on usko itsessään. Jeesuksen viestin mukaan Jumala on
valmis antamaan ihmisille kaiken anteeksi, pitää vain uskoa, niin
pelastuu. Gardellin mukaan rankaiseminen ja valikoiminen ei kuulu
sille Jumalalle, josta Jeesus kertoi. Siten Jeesuksen kuoleman
tarkoituksena ei ollut ihmisten syntien sovittaminen, vaan kuolleista
herääminen. Se teki Jeesuksesta jotain paljon enemmän kuin kiertelevän
saarnaajan ja ihmeittentekijän. 

Ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen oppilaat alkoivat levittää sanomaa,
mutta vasta vähitellen Jumalan valtakunnan tulon viipyessä tuli tarve
kirjoittaa muistiin tärkeitä asioita. Gardell toteaa, etteivät
tekstien kirjoittajat varmastikaan ole tarkoituksellisesti
vääristelleet totuutta. He kirjoittivat itselleen hyvin tärkeistä
asioista sellaisina, joihin he vahvasti uskoivat. Eri ryhmillä oli
kuitenkin näkemyseroja yksityiskohtien suhteen. Erityisesti
kiistanalaisissa kysymyksissä oli toki tarkoituksenmukaista käyttää
kirjoituksissa sellaista sanamuotoa, joka parhaiten toi esille juuri
oman ryhmän näkemykseen.

Gardell tarkastelee Uuden testamentin ristiriitaisuuksia
käytännönläheisesti ja erottaa toisistaan asioita, jotka liittyvät
toisaalta historialliseen, toisaalta teologiseen Jeesukseen. Tämä
jako selittää esimerkiksi sen, että muiden evankeliumien mukaan
Jeesus kärsi ja jopa rukoili Jumalalta, ettei hänen tarvitsisi
kuolla, mutta Johanneksen nimellä tunnettu evankeliumi kuvaa
Jeesuksen maallisen elämän viimeiset vaiheet sankarinäytelmänä, jota
Jeesus itse ohjaa kohtaus kohtaukselta loppuun saakka.

Henkilökohtaista julistusta

Kirjoittajan arvelut historiallisen Jeesuksen olemuksesta ja
elämänvaiheista piirtävät lukijalle elävän ja mahdollisen tuntuisen
kuvan kaksituhatta vuotta vanhoista tapahtumista. Vaikka tiettyjen
tapahtumien lopputulos on ennalta tiedossa, teos on paikoin
jännittävämpi kuin Da Vinci -koodi konsanaan; myös mahdollinen totuus
Magdalan Mariasta nousee esille. Gardell ilmoittaa itse olevansa
uskovainen, baptistiperheestä, ja kirjoittavansa uskovaisen
näkökulmasta. Historiallisten ja teologisten pohdintojen lisäksi hän
tuo tekstiinsä myös henkilökohtaisia asioita.

Kirjailija Jonas Gardell on avoimesti homoseksuaalinen, joten hän
kertoo pitävänsä välttämättömänä lausua myös jotain
homoseksuaalisuudesta ja kirkosta. Hän toteaa, että Raamatun tekstit
ovat alun perin kuvanneet oman aikansa Lähi-Idän juutalaista
maailmankuvaa, ja vaikka niitä on jonkun verran myöhemmin muokattu,
ne eivät mitenkään voi olla suoraan sovellettavissa nykymaailmaan sen
paremmin homoseksuaalisuuden kuin monien muittenkaan ilmiöiden osalta.
Gardell huomauttaa, ettei Jeesus ei puhu homoudesta puolesta eikä
vastaan, sen sijaan hän esimerkiksi kielsi selvin sanoin avioeron,
mitä seikkaa ei nykyään juuri nosteta esille. Gardellin päätelmänä ja
itse asiassa koko kirjan sanomana on, että Jeesuksen opetuksen mukaan
Jumala hyväksyy jokaisen, oli tämä sitten homo, hetero tai jotain
muuta.

Jonas Gardellin puoliso on Suomessakin tunnettu ja suosittu
toimittaja ja kirjailija Mark Levengood, mikä muistetaan mainita myös
kirjan kansiliepeessä. Kysymyksessä on siis tavallaan myös
julkkisteos, jonka myynnissä hyödynnetään kirjoittajan ja hänen
puolisonsa tunnettuja nimiä. Julkisuudesta tutut nimet voivat saada
lukijan tai ostajan tarttumaan kirjaan, joka ei ehkä muuten tuntuisi
tarpeeksi houkuttelevalta; ehkä tuntemattoman kirjoittajan kirja
Jeesuksesta ei kuulostaisi kovin mediaseksikkäältä. Joka tapauksessa
teos on mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen, kuuluuhan
kristinusko länsimaisen kulttuurin perustaan. Kääntäjä on hienosti
ottanut huomioon suomenkielisen lukijan varsinkin niissä kohdissa,
joissa suomen- ja ruotsinkieliset Raamatun käännökset poikkeavat
toisistaan.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/