[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yhteisvauraudesta talouspolitiikassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tiina Vainio 
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Bruun, Otto; Eskelinen, Teppo; Kauppinen, Ilkka; Kuusela, Hanna:
Immateriaalitalous. Kapitalismin uusin muoto.. Gaudeamus, 2009. 230
sivua.


Yhteisvauraudesta talouspolitiikassa
---------------------------------------------------------

Immateriaalitaloutta käsittelevä teos on Vasemmistofoorumin
tutkimushankkeen tulos, jonka tarkoitus on valaista immateriaalisen
tuotannon ja siihen liittyvien hallintamekanismien luonnetta. Teos
käsittelee tietotalouden nimissä vyörytettyjä uudistuksia Suomessa
kuten yliopistouudistusta, tekijänoikeuskeskustelua,
informaatioteknologian sovelluksia ja niiden yleistymistä elämän eri
aloilla 2000-luvulla. Kirjoittajat hahmottelevat linjaa aiheisiin
liittyvän poliittisen ohjelman varalle.


Poliittisen talouden tutkimuksessa on alkanut tapahtua myös Suomessa.
Arvosteltava teos on Vasemmistofoorumin tutkimushankkeen tulos, joka
ilmoittaa tehtäväkseen valaista immateriaalisen tuotannon ja siihen
liittyvien hallintamekanismien luonnetta. Kirjoittajat luotaavat
tietotalouden nimissä vyörytettyjä uudistuksia Suomessa;
yliopistouudistus, tekijänoikeuskeskustelu, informaatioteknologian
sovellukset ja niiden yleistyminen elämän eri aloilla 2000-luvulla.
He hahmottelevat linjaa aiheisiin liittyvän poliittisen ohjelman
varalle. Neljän kirjoittajan osuudet ilmoitetaan yhteisvastuullisiksi
siten, että kukin vuorollaan saa kädenjälkensä päällimmäiseksi
johdannon nimeämissä vuoroluvuissaan. Yksissä tuumin ja tieteellisen
neuvonantajaryhmän tarkastamana tekijät ilmoittavat aikamme
tärkeimmäksi poliittiseksi kysymykseksi yhteisvaurauden
yksityistämisen vastustamisen.

Alkuluvuissa kerrotaan Suomen olevan yhden totuuden maa. Tämän
oletuksen varassa kirjan johtopäätökset ovat loogisia,
jatkotutkimuksiin ja kyseenalaistamiseen haastavia. Onko kirja
poliittisen ohjelman opas? Testaan ajatusta yhteisvauraudesta ja sen
yksityistämisen vastustamisesta talouspolitiikan uuden suunnan
nimenä. Viimeinen luku on jaettu kahteen lohkoon, arjen vastarintaan
eli jäytämiseen ja valtiolliseen politiikkaan. 'Yhteisvauraus'
määritellään käsitteenä vedestä ja puhtaasta ilmasta alkaen kaikeksi,
joka jää yksityisen vaurauden ulkopuolelle. 'Talous' määrittyy
toiminnaksi, joka toimii jokseenkin antiteettisesti kaiken sen
suhteen, mitä yhteisvauraus edustaa. Vanhaa perua olevat poolit
valtion ja markkinoiden välillä ovat asemissaan, kumpikin tahoillaan,
jakamaan vaurautta perinteisten, keskenään erilaisten, arvonlisäykseen
liittyvien oppiensa mukaan. Vaivojen palkkana näyttäytyvä
materiaalinen manna on sekin vanhaa perua lumenväristä. Tässä
mielessä yhteisvauraudeksi ja markkinataloudelliseksi toiminnaksi
määrittyvät antiteesit talouspolitiikan hyvänä ja huonona ytimenä
eivät käsitteissään esitä mitään uutta oppihistorian kuluttamilla,
vanhoilla raiteillaan. Kapitalismin vinoumiin on vaikea suhtautua
uutta luoden, jos omistajuuteen ja voitontekoon liittyvät dualismit
on ideologisista syistä pidettävä liikkumatta paikallaan isiltä
pojille, äideiltä tyttärille, valtiosta markkinoille.

Teoksen immateriaalitalouden esimerkit ja poliittiset puhekatkelmat
kiertävät kotimaisia keskusteluja 2000-luvun ensimmäiseltä
vuosikymmeneltä, kitkerän katkuisia kaikuja akateemista autonomiaa ja
valistuksen perusteesejä syvästi loukanneesta yliopistouudistuksesta
sekä tietotalouden tuotteistamiseen luottavaisesti suhtautuneesta
julkisesta päätöksenteosta. Kirjan lähdekritiikki on poliittiseen
tarkoituksenmukaisuuteen sopivan anekdoottimuotoista, tarkasti
valittua, vailla lukijaa rasittavia käsitteellisiä läpikäyntejä
oppihistorian eiliseen. Tällä tavoin pakatun kirjan ilmoitettu
tarkoitus toteutuu. Immateriaalin hallinnan kapitalismin päivitys
2000-luvun Suomeen palvelee poliittisen ohjelman  virstanpylväänä
vauraususkon näyttämöllä.

Materiaalisen dialektiikan metodisille eväille on annettava tässä
teoksessa oma oikeutuksensa, mutta talouden poliittiseen
uudistustyöhön globaalin markkinasamanlaisuuden maisemassa ne antavat
entistä äärimmäisemmän vastauksen: On niitä, joilla on ja niitä,
joilla ei ole. Se on äärimmäisen, varallisuudeksi pelkistetyn
olemassaolon ilmaisun muoto, jota ohjaa kapitalistista järjestelmää
kannatteleva omistamisen ehto; tuottamisen talous arvonlisän
aikaansaamiseksi. Tässä yhteydessä on pakko kiinnittää huomiota
käsitteellistämisen tapaan, jolla dialektinen kritiikki operoi. Kyse
on nimetyistä, käsitenimistään irtipysyvistä totuuden kappaleista,
jotka materiaalisina vaikuttavat maailmassa. Nimistään riippumatta
totuuden voimat riepottelevat talouteen astujia armottomalla
otteellaan. Voimia voidaan kuitenkin hyödyntää julistamalla ne
omistuksen alaisiksi. Omistajuudesta on käytävä taistelua, maailman
tappiin. Koska taloutta ei voi tai saa kirjoittaa toisin, ei edes
akateemisena aivovoimisteluna? Eikä varsinkaan poliittisen
päätöksenteon oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi?

Kirjassa nostetaan toistuvasti esiin kansallisvaltiokeskeisen
politiikkapuheen vanhoillisuus, josta halutaan päästä eroon. Samalla
talouden mittareista kulunein ja kuuluisin, bruttokansantuote,
luikertelee kuin varkain näyttämään kyntensä talouden menestyksen ja
menestymättömyyden erontekijänä - ja sitä kautta teoksen reaalisen
kerronnan kehykset maalaavana taustana. Jäin kaipaamaan BKT:n
käsitteellistä purkamista, että talous saisi teoksessa mainostettua
voimaansa paremmin kuvaavat, kybertyyliin häilyvät - kenties kuvissa
erottumattomat kasvot.

Teoksen esimerkit ovat eri tavoin näyttäytyvien, im/materiaalisen
kapitalismin ehtojen luentaa. Voinee toivoa, että talouden itsensä
immateriaalisuus eli kirjallinen luuranko olisi myös kaivettu
kaikkineen kaapeistaan ulos; esitelty se narsistisen estetiikan
umpioon jääneessä auvossaan, itse itsensä kuvana, omissa
instituutioissaan heijastuksista kauneimpana. Tällä tavoin ehkä jopa
kirjaston ikkunasta oman maailmansa poliittista taloutta katsonutta
Marxia voitaisiin lähestyä kriittisesti, juuri tässä poliittisessa
kontekstissa - luopumatta ideologisesta yhteisvarallisuuden
ajatuksesta, sitä edelleen poliittisesti tarkoituksenmukaisena
puolustaen. Muinaiseen kansallisvaltiolänteen räätälöityyn, yhteen ja
ylittämättömään 'talouden silmään', kaiken näkevään kansantuotteeseen
lienee syytä alkaa kehittää tämän teoksen eetoksen henkimiä,
korvaavia tapoja esittää, kritisoida ja purkaa talouden kielen
kansallista perua kasvavia 'kukkia'.

'Talouden' unohtama toinen näyttäytyy kirjan aiemmissa luvuissa. Tere
Vadénilta lainattu toinen talous määrittyy paikaksi, jossa kukaan ei
vieraannu. Kirjan utooppiset rakennelmat seuraavat toisiaan ja
rakentavat toista paon, unen tai huomenna lunastettavan lupauksen
varaan. Poliittisen talouden luennan ylihistorialliset,
rakenteelliset pidikkeet tiivistyvät tässäkin teoksessa käytetyn
käsitekielen sitomaan oletusvalliin, jonkinlaiseen merkityksen
vaihesiirtoon; dialektiseen kritiikin esittämisen koodiin, jonka
ideologiset pidikkeet ovat tunnetusti kaukana uusklassisen
talousteorian itseensä sitoman topologian oletuksista. Talouden
ikuisen demonisoinnin sijasta olisi riemastuttavaa antaa uuden
vuosituhannen tuunata ajanhenkeään: Paikan analyysi, maiseman
siirtymät ja merkityksellistymisen kysymykset ovat keskeisiä
mediatutkimuksen aiheita, joita immateriaalisen talouden analyysi
voisi muokata metodeikseen - sekä immaterian että talouden
kääntämisen työhön. Poliittisen talouden uudistamista palveleva
tutkimus, kansallisuusmytologian ylittävä teoretisointi, voisi lähteä
aprikoimaan ja purkamaan läsnäolevaksi kuvitellun ajan oletusta
talouden jokaisen käsitenimen muotoehtona. Poliittiset aivoriihet ja
energiakoneet saattaisivat yllättää itsensä kirjaamalla poliittiset
ohjelmansa kahden askelina, sekä puolueittensa että talouden
perustutkimuksen ylikäyvänä huolena toisesta.

Kustantajan sallimien painovirheitten vilinä silmissä pudottaa
poliittiseen ohjelmatyöhön tarkoitetun kirjan arvosanaa.
Immateriaalin talouden, elämäksikin kutsutun, vastaanottaminen
talouspolitiikan BKT:n ylöspanemissa huoneissa on kirjan arvoinen
kysymys, jolle tämä teos tarjoaa seuraa tulevien tutkijoiden
painiskella yhteisen hyvän nimiin.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/