[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kaksi kirjaa Tauno Suuren kintereillä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Outi Hupaniitty  Tutkija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Meri, Lauri: Tauno Palo. Otava, 2008. 496 sivua.
Nevalainen, Pekka: Kaikkien aikojen Tauno Palo. Ajatus-kirjat, 2007.
303 sivua.


Kaksi kirjaa Tauno Suuren kintereillä
---------------------------------------------------------

Petri Nevalaisen kirja lienee heikoimpia suomalaisesta näyttelijästä
kirjoitettuja elämäkertoja. Lauri Meren teos kuuluu puolestaan
ehdottomasti parhaiden joukkoon. Teatterikriitikko Lauri Meri on
tehnyt neljä vuotta työtä kerätessään ja käydessään läpi Tauno
Palosta kertovaa materiaalia. Tekstiä on liitteet ja hakemistot
mukaan lukien kertynyt huikeat 500 sivua.

 


Tauno Palon syntymästä tuli kuluneeksi täysi vuosisata lokakuussa
2008. Juhla toi markkinoille kaksi elämäkertaa, joista Petri
Nevalaisen Kaikkien aikojen Tauno Palo ilmestyi jo vuoden 2007
puolella ja Lauri Meren Tauno Palo syksyllä 2008. Palon elämästä on
julkaistu aikaisemmin jo kaksi teosta, taitelijan omat muistelmat
Aino Räty-Hämäläisen toimittamana vuonna 1969 nimellä Käsi sydämellä
ja Tuula Saarikosken kirjoittama Tauno Palo, kolmen sukupolven
sankari vuonna 1981, joten hänestä on nähtävästi kirjoitettu enemmän
elämäkertoja kuin kenestäkään muusta suomalaisesta näyttelijästä.

Tauno Suuri on suomalaisen elokuvan ja teatterin suurimpia tähtiä,
joten hänestä kirjoittaminen on lähtökohtaisesti hyvin vaikeaa.
Kuinka ikonista voi kirjoittaa lankeamatta kliseiden ja valmiiden
mielikuvien toisteluun? Lauri Meri näyttää teoksellaan, että
suurestakin sankarista voi kirjoittaa tuoreesti uuden kirjan, joka ei
lankea toistoihin tai sokeaan ylistykseen, vaan pureutuu napakasti
sekä ihmiseen että hänestä syntyneisiin mielikuviin. Petri Nevalaisen
teos puolestaan lankeaa toistamaan kliseitä ja pyörittelemään
aikaisempien kirjoittajien sanoja, täyttämään sivuja sanoilla
kuitenkaan sanomatta yhtään mitään.

Suomalaisen teatterin ja elokuvan historia ei tunnu olevan
tietokirjailija Petri Nevalaiselle ominta aluetta, mikä sinänsä ei
tule yllätyksenä, sillä hän on aikaisemmin kirjoittanut ja
toimittanut teoksia lähinnä nykyurheilusta ja musiikista. 1900-luvun
alkupuolen suomalaisen yhteiskunnan ja teatteri- ja elokuvamaailman
heikko tuntemus näkyy Nevalaisen tekstissä paitsi useina
pikkuvirheinä myös erilaisina tahattomina kömmähdyksinä ja outoina
lausahduksina. Esimerkiksi Nevalaisen mukaan elokuvan 'Kaikki
rakastavat' kuvauksissa kesällä 1935 'lähestyvän sodan uhka jää
kesäisen rakkauden leimaaman tunnelman varjoon'. Samoin useissa
paikoissa nimet, vuodet ja etenkin niiden väliset yhteydet ovat
menneet pieleen. 

Nevalaisen kirjan suurin heikkous on kuitenkin tekstin hajanaisuus ja
sekavuus. Vaikka hän periaatteessa kirjoittaa Palon elämästä
kronologisesti, teksti pomppii elämänvaiheita eteen ja taa. Koko
teosta vaivaa paha viimeistelemättömyys. Kirja rakentuu useista
lyhyistä luvuista, jotka nähtävästi on kirjoitettu toisistaan
erillisinä, sillä Nevalainen toistaa itseään: muun muassa hän
esittelee Ansa Ikosen ensimmäistä kertaa ainakin kahdesti. Välillä
muutamia sanoja puuttuu ja sivulla 55 Nevalainen kertoo osan vuoden
1931 Jääkärin morsiamen juonesta kahteen kertaan.

Nevalainen on käyttänyt apunaan runsaasti aikaisempia Palosta
kirjoitettuja tekstejä, mukaan lukien kumpaakin aikaisempaa
elämäkertateosta sekä elämäkertoja monista muista elokuva- ja
teatterimaailman toimijoista. Ikävä kyllä tekstistä pystyy monin
paikoin tunnistamaan, mitä lähdettä Nevalainen on kulloinkin lukenut,
niin voimakkaasti muiden kirjoittajien tekstit tulevat Nevalaisen
kirjoituksista läpi. Kokonaisuus onkin enemmän sieltä täältä häthätää
kokoon kursittu referaatti aikaisemmista teksteistä kuin itsenäinen
teos. Ja tässä vaiheessa on pakko myöntää, että vaikka kuinka yrtin,
en pystynyt koko kirjaa lukemaan, niin kehnoa jälki oli.

Siinä missä Nevalaisen kirja lienee heikoimpia suomalaisesta
näyttelijästä kirjoitettuja elämäkertoja, kuuluu Lauri Meren teos
ehdottomasti parhaiden joukkoon. Teatterikriitikko Lauri Meri on
lehtitietojen mukaan tehnyt peräti neljä vuotta työtä kerätessään ja
käydessään läpi Tauno Palosta kertovaa materiaalia. Kuten Meri itse
kirjan alkupuheessa toteaa, hän ei ole ottanut aikaisempia
Palo-tekstejä kirjansa ohjenuoraksi, vaan käyttänyt niitä vinkkeinä,
joiden kautta hän on lähtenyt Palon elämänvaiheita selvittämään.
Kirjassa ei kuitenkaan näy ainoastaan tämä neljän vuoden työ, vaan
parasta teoksessa on kirjoittajan teatteri- ja elokuvamaailman
laaja-alainen tuntemus, joka ohjaa tekstiä läpi teoksen. Meri
rakentaakin kirjastaan kuvausta 1900-luvun teatterin ja elokuvan
vaiheista, joka antaa arvoisen taustan Tauno Palon mittavalle uralle.

Lauri Meren tekemä mittava lähdetyö näkyy kirjassa, ja se kertookin
Palosta paljon sellaista, mitä ei löydy aikaisemmista elämäkerroista.
Meri ei kuitenkaan ole lähtenyt käymään läpi pahimpia juoruja tai
kohuja, joten kirja ei tirkistele, vaan käsittelee suurta ikonia
kunnioittaen. Samoin läpi tekstin on selvää, että Meri kuuluu Palon
ihailijoiden joukkoon. Kunnioitus ei kuitenkaan estä analyyttistä
otetta, jolla Meri etsii ihmistä Tauno Suuren takaa ja pohtii niitä
tekijöitä, jotka tekivät Palosta niin rakastetun näyttelijän. 

Kirjaa lukiessa tulee kerta toisensa jälkeen mieleen, ettei Meri ole
jättänyt ainuttakaan kiveä kääntämättä Palon elämänvaiheita läpi
käydessään. Tekstiä on liitteet ja hakemistot mukaan lukien kertynyt
huikeat 500 sivua, joten kirja on kohteensa mukaisesti melkoinen
järkäle. Vaikka teksti on soljuvaa ja mukavaa lukea, muutamissa
kohdin olisi kuitenkin voinut runoratsua hieman suitsia. Esimerkiksi
Palon esivanhempia Meri käsittelee juurta jaksain ja usean sukupolven
ajan, niin että lukija on jo puolessa välissä mennä sekaisiin
moninaisissa sukulaisuussuhteissa. Samoin paikka paikoin Meri pyrkii
ehkä liikaakin ymmärtämään ja reflektoimaan Paloa, päättelemään Palon
ajatuksia myös sellaisista asioista, joista hän ei julkisuuteen
puhunut tai lähteitä jättänyt. Teos ei kuitenkaan edes pyri olemaan
akateeminen tutkimus aiheestaan, joten kirjoittajan ajoittainen
heittäytyminen aiheen kuljetettavaksi ei liene niin kovin suuri puute
muuten erinomaiselle teokselle.

Entä löytyykö Lauri Meren kirjasta Tauno Suuren salaisuus? En tiedä,
onko yhtä suurta salaisuutta edes olemassa, mutta sen sijaan teos
paljastaa kymmeniä pienempiä syitä Palon ihailuun. Meri piirtää
Palosta kuvaa rautaisena ammattilaisena, vaatimattomana ihmisenä,
kaiken kaikkiaan kadehdittavan hyvänä ihmisenä pieniä - ja suuria -
heikkouksia tietenkään unohtamatta. Kokonaisuudessaan kirjan sivuilla
seikkailee niin ihana mies, ettei sen äärellä voi kuin olla ja
ihailla.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/