[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tutkija subjektina ja objektina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Joensuun kaupunki,
Kulttuuritoimi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Davydova, Olga: Suomalaisena, venäläisenä ja kolmantena.
Etnisyysdiskursseja transnationaalissa tilassa. Joensuun yliopiston
humanistisia julkaisuja 57, 2009. 411 sivua.


Tutkija subjektina ja objektina
---------------------------------------------------------

Olga Davydovan väitöskirja - Suomalaisena, venäläisenä ja kolmantena.
Etnisyysdiskursseja transnationaalissa tilassa - on sivistävä
puheenvuoro siihen maahanmuuttokeskusteluun, joka Suomessa velloo
milloin minkin yksityistapauksen, skandaalin tai tragedian ympärillä.
Samalla kun Davydova esittelee sen alkuluvuissa tutkimuksen kulkua,
hän tulee väistämättä kertoneeksi myös oman tiensä Venäjältä Suomeen,
sen sivupolut ja päätien, jolla nyt kulkee osallistuvana tutkijana
itseä ja ympäristöä tulkiten. Väitöskirja on juuri tästä syystä
paljonkin tavallista henkilökohtaisempi, itsereflektiivinen tutkimus,
jossa tutkija ei aiokaan irrottautua 'lähdeaineistoistaan' ja katsella
niitä ikään kuin objektiivisen ulkopuolisesti ylhäältäpäin.


Marraskuun lopulla Joensuun yliopistossa tohtoriksi väitelleen Olga
Davydovan perivenäläisen sukunimen takaa löytyvät suomalaiset juuret.
Hän tuli Suomeen Petroskoista18 vuotta sitten paluumuuttajana - teki
tilapäistöitä tulkkina, opettajana ja sittemmin maahanmuuton
valmennuskurssien koordinaattorina. Yliopiston jatko-opiskelijaksi
hän siirtyi työtoverien ja ystävien innoittamana 2000-luvun alussa.
Lahjakas nainen oli monissa kansalaisriennoissa mukana ja hänet  oli
ehditty panna merkille jo muuallakin kuin Joensuun pienissä
kulttuuri- ja tiedepiireissä. Silti pätkätyö ja epävarma rahoitus on
ollut arkipäivää koko tähänastisen tutkimusuran ajan.

Väitöskirjassa liikutaankin venäläisyyden ja suomalaisuuden
sisä-ulko- ja yläpuolellakin. Maahanmuuttoa toki katsotaan
sisältäpäin, mutta väitöskirjan teksti on ihan muuta kuin
integraation tai ns. kotoutumisen historiaa. Davydova itse
määrittelee nykyidentiteettinsä häilyvän jossakin 'kolmannella
tasolla'. Hän suhtautuu identiteettipeleihin ja 'ikuisen
maahanmuuttajan' rooliinsa miltei huumorilla eikä ota
identiteettikäsitettä ollenkaan ikiajaksi annettuna leimana, joka ei
muuntuisi tai vaihtelisi. Myös tutkijan identiteetti on ollut
hakusessa ja koetuksella, koska osa väitöskirjan aineistosta
muodostuu Davydovan omaelämäkerrasta, itsereflektoinnista ja itsensä
alttiiksi asettamisesta. Pääosin hän tietää jo kantapään kautta mistä
ilmiöistä puhuu, mutta hakee pätevän tutkijan ammattitaidolla
todistusaineistoa kymmenistä syvähaastatteluista, joihin väitöskirja
- Suomalaisena, venäläisenä ja kolmantena. Etnisyysdiskursseja
transnationaalissa tilassa - pohjautuu. Se on artikkeliväitöskirja ja
suomenkielinen lukuun ottamatta yhtä venäjänkielistä ja kahta
englanninkielistä artikkelia.

'Transnationaalisen tilan' suomalaisvastine on eräänlainen
'ylirajaisuus', mikä tarkoittaa maastamuuttajan / maahanmuuttajan
kulttuurisen aseman häilyvyyttä ja monenlaisten, sosiaalistenkin
rajojen pohtimista lähtöpisteen ja määrämaan välillä. Niinpä
Suomalaisena, venäläisenä ja kolmantena on muuttoliikkeen
kulttuurista tutkimusta parhaimmillaan. Samalla kun Davydova
esittelee alkuluvuissa tutkimuksen kulkua, hän tulee väistämättä
kertoneeksi myös oman tiensä Venäjältä Suomeen, sen sivupolut ja
päätien, jolla nyt kulkee osallistuvana tutkijana itseä ja ympäristöä
tulkiten. Stuart Hall ja Mihail Bahtin ovat tärkeitä auktoriteetteja,
mutta myös naistutkimus ja venäläiset lähteet nousevat kiitettävästi
esiin. Samoin se näkemys, että tutkijan on otettava kantaa,
katsottava ympärilleen ja toteutettava myös ns. yliopiston kolmatta
tehtävää osallistumalla yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja
rientoihin, pitämällä silmät auki ja  vähintäänkin toinen jalka
arkielämässä.

Kun osallistuu, on vaikea olla ihan puolueeton 'rajatilassa'.
Davydova myöntääkin tämän vastatessaan kysymykseeni:

'Ilmeisesti en pysty olemaan täysin objektiivinen, koska oma asemani
on niin 'kolmas', 'siltä väliltä'. Ja muutenkin kirjoitan
objektiivisuuden mahdottomuudesta ja sen jatkuvasta tavoittelusta
tutkimuksen tekemisen (normatiivisena = maskuliinisena) ideaalina.
Kirjoituksistani olen pyrkinyt häivyttämään todelliset
haastateltavat, tai muuten tunnistettavat ihmiset, puhun
puhetavoista, joita käytetään puhuttaessa etnisyydestä tai
identiteetistä. Tämä on ollut yksi tapani toimia tilanteessa, missä
'kaikki tuntevat kaikki'.

Tässä on myös pienen kritiikin paikka. Väitöskirjassa haastateltavat
häipyvät jotenkin näkymättömiin eikä edes sukupuolijakautuma oikein
selviä. Eikö maahanmuuttajan sukupuolella ole väliä, eikö puhetapa
miehillä ja naisilla eroa ja vaikuta kotoutumiseenkin,
identiteettipeleihin? Väitöskirjan suuri ansio on kuitenkin tutkijan
läsnäolo, osallistuminen. Esimerkiksi luvut, joissa käsitellään
hautajaisia ja Suomen venäjänkielisten nettikeskusteluja todistavat
vahvasti sen kuinka läheltä asioita on seurattu ja analysoitu. Ihan
jokainen akatemiatutkija ei näin lähelle kohdettaan pääse
ikimaailmassa!

Olga Davydovalla on ollut myös aina innostusta tutkimustensa tulosten
esiintuomiseen, osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän on
kysytty luennoitsija, esiintyjä, jolla on taito kiteyttää
sanottavansa. Vuosi sitten hänet valittiin aktiivisesti toimivan
Joensuun monikulttuurisen yhdistyksen varapuheenjohtajaksi. Se on
tehnyt lyhyessä ajassa paljon Joensuussa asuvien ulkomaalaisten
harrastus- ja kansalaistoiminnan alueella.

(Arvostelun lyhempi versio julkaistiin: Kansan Uutisten
Viikkolehdessä 18.12.2009)

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/