[H-verkko] Arvosteltavaksi: Atenan kevään 2010 kirjoja (ja muutama syksyltä 2009)

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  
nimen ja kustantajan sekä aina myös postiosoitteesi (maaposti!).  
Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan.  
Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  
kirjan.

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  
Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  
josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  
julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- 
listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- 
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- 
arvostelut/.

HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!


Atena tarjolle kevät 2010
****
Ari Turunen
Maailman paras kirja
Ylimielisyyden historiaa

Tämä on todennäköisesti paras kirja, jonka tulet ikinä lukemaan...
Niinpä niin: meillä ihmisillä on aina ollut kovin suuret luulot  
itsestämme.
Ari Turunen johdattaa uudessa, hillittömän hauskassa kirjassaan  
ylimielisyyden lähteille. Mikäpä muukaan olisi ollut syynä  
ihmiskunnan suurimpiin katastrofeihin ilmastonmuutoksesta  
talouskriiseihin kuin valtaapitävien pohjaton omahyväisyys.  
Neuvostoliitossa suunniteltiin 1930-luvulla, että kaikkien Siperian  
jokien virtaussuunta olisi syytä kääntää päinvastaiseksi. Enronin  
toimitusjohtaja taas uskoi, että ahneus oli paras motivointikeino -  
tunnetuin seurauksin. Tai mitä voimme oppia Espanjan kuninkaan Filip  
II:n vaatimattomuudesta: hän paloi kuoliaaksi takkansa ääressä, kun  
hoviväki ei löytänyt tarpeeksi nopeasti virkailijaa, jonka  
virallisena tehtävänä oli liikuttaa kuninkaan nojatuolia.
Maailman parhaaseen kirjaan on syytä tarttua, kun päähän kihahtaa  
hybris. Kirjan viimeisessä luvussa näet kerrotaan menestystarinoista,  
joiden perustan ovat luoneet hybriksen vastakohdat: itsekritiikki ja - 
ironia.
VTL Ari Turunen on toimittaja ja tietokirjailija, joka on  
kirjoittanut menestyksekkäitä teoksia niin käytöstavoista,  
taikauskoista, valehtelusta, vastustamisesta kuin humalastakin. Hänen  
seuraava kirjahankkeensa käsittelee suomalaisia jäänmurtajia.
***

Heikki Muilu
Venäjän sotilaat valkoisessa Suomessa

Alkuvuodesta 1918 riisuttiin aseista tuhansia Venäjän sotilaita  
valkoisten hallitsemassa osassa Suomea, etenkin Pohjanmaalla ja  
Karjalassa. Mitä heille tapahtui sisällissotaa käyvässä Suomessa?

Venäjän sotilaiden joukossa oli innokkaita bolsevikkeja, mutta  
aseistariisunta tapahtui melko helposti. Venäjän upseerit  
saattoivatkin edesauttaa sopuisaa ratkaisua - moni entinen  
tsaarinupseeri jakoi valkoisen Suomen johtajien vastenmielisyyden  
vallan-kumousta kohtaan. Mannerheimin päämaja täyttyi lähinnä Venäjän  
armeijassa palvelleista miehistä. Yhteys entisten virkaveljien  
välillä ärsytti sekä venäläisvastaisia valkoisia että  
venäläissotilaiden vallankumouksellisia komiteoita.

Aseistariisunnan jälkeen Venäjän sotilaat pyrittiin kuljettamaan  
reki- ja junakyydillä itärajan taakse. Tuhansien sotilaiden  
kuljettaminen oli hankalaa, ja heidän pelättiin hakeutuvan Karjalan  
rintamalle puna-kaarteihin. Kuljetukset keskeytyivät, ja loput  
sotilaat koottiin vankileireihin, joista tärkein oli Uudessa- 
kaarlepyyssä.

Venäjän sotilaat valkoisessa Suomessa tukeutuu alkuperäislähteisiin  
ja aiempaan tutkimukseen. Kirja avaa näkymän vähälle huomiolle  
jääneisiin tapahtumiin, jotka liittävät Suomen sisällissodan osaksi  
Venäjän kuohuntaa.

FM Heikki Muilu (s. 1934) on työskennellyt historian ja psykologian  
lehtorina Lapualla.

***
Teemu Keskisarja
Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista

Suomi oli 1900-luvun alussa räjähdysalttiissa tilassa. Kieliriidasta  
selvittiin enimmäkseen väittelemällä, mutta venäläinen sortokausi  
nostatti terroriaallon, jota seurasi pian raaka sisällissota.  
Levottomaan aikakauteen kuuluivat salamurhat ja pommi-iskut. Eugen  
Schauman jäi historiaan kenraalikuvernööri Bobrikovin ampujana, mutta  
keitä olivat muut suomalaiset terroristit?

Vääpeli T:n tapaus uppoutuu suomalaisten ääriliikkeiden verisiin  
vaiheisiin yksilöiden elämäntarinoiden kautta. Schaumanin varjoon on  
jäänyt sekalainen joukko revolverimiehiä, pistimenheiluttajia ja  
pommin-rakentelijoita. Suomalainen terrorismi oli toisaalta sikaria  
tupruttelevan älymystön filosofointia, toisaalta rähjäisten  
ryyppyremmien raivoa.

Teemu Keskisarjan teos keskittyy kotimaisten terroristien  
sielunmaisemaan. Mikä sai sivistyneen kirjankustantajan ampumaan  
professoria, jota oli pitänyt rakkaimpana ystävänään? Kuinka  
koulupoikien lumisota kärjistyi parissa lukukaudessa  
pomminheittelyksi? Miksi keski-ikäinen aliupseeri suunnitteli  
surmaavansa kenraali Heinrichsin ja marsalkka Mannerheimin?  
Keskisarja jäljittää unohdettuja ihmiskohtaloita ja kuvaa kuohuvaa  
Suomea, jossa aatteet ajoivat kansalaisia veritekoihin.

FT Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen ja Pohjoismaiden historian  
dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on aikaisemmin julkaissut muun  
muassa teoksen Suomen ainoa sarjamurhaaja (2008).

***

Sylvain Tesson
Putkea pitkin
Öljyn matka Kaukasukselta Välimerelle

Matkakirjailija Sylvain Tesson seuraa öljyputkea Kaukasian  
öljykentiltä Eurooppaan. Tesson tekee ympäristöystävällistä matkaansa  
joko pyöräillen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Matkallaan hän pohtii  
energian asemaa kiihtyvässä elämäntavassamme. Ihminen rapistuu ja voi  
huonosti, maapallo saastuu, kansat sotivat energiavaroista, ja niiden  
hankkiminen aiheuttaa ekologisia ja sosiaalisia ongelmia kehittyvissä  
maissa. Putkea pitkin tulee länteen arvokasta öljyä - samaa putkea  
kulkee itään läntisen maailman tapoja.
Tessonilla on aikaa pysähdellä ja esitellä Kaukasuksen kuohuvaa  
historiaa. Kulkurikirjailija pohtii niin länsimaisen ahneuden  
vaikutuksia kuin islamististen maiden naisten asemaa. Tessonia  
kiinnostavat idän ja lännen erot, vaihtelevat kulttuurit, ihmisten  
ahneus ja matkanteko itsessään. Hän antaa arvoa kohtaamisille entisen  
Neuvostoliiton asukkaiden kanssa vodkaryyppyineen ja illanviettoineen.
Energiavarojen ja elämäntapamme kestämättömyys nousee kirjan  
kattavimmaksi näkökulmaksi. Tessonin mukaan ihmisten pitäisi opetella  
käyttämään omaa energiaansa maan energian sijasta. Kirpakaksi  
lopetukseksi kulkurikirjailija suomii kestävän kehityksen  
puolestapuhujien tekopyhyyttä: kulutuksen ja vauhdin vähentäminen  
eivät riitä, vaan meidän on tehtävä täyskäännös.
Sylvain Tesson onnistuu puhumaan tärkeistä asioista tuoreella  
tavalla. Putkea pitkin on palkittu arvostetulla ranskalaisella Nomads  
prize -palkinnolla.
***
Atenan vuoden 2009 kirjoja

Anu Lahtinen
Pohjolan prinsessat
Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin

Sanasta prinsessa tulee monille mieleen satujen joutilas neitonen.  
Pohjolan prinsessojen elämä oli kuitenkin paljon hurjempaa. Keskiajan  
hoveissa he luovivat hengenvaarallisten valtataisteluiden ja  
juonitteluiden verkostoissa. Kruunuperijättäreksi saattoi päätyä  
vasta kapaloissaan jokelteleva prinsessa ja veristen veljessotien  
keskellä teini-ikäinen ruhtinatar oli yhtäkkiä valtakamppailun  
keskiössä.

Pohjolan prinsessat kertoo näiden naisten tarinoita viikinkiajan  
myyttisistä vallasnaisista uuden ajan renessanssiruhtinattariin.  
Kuinka prinsessa Ingegerdistä tuli ortodoksinen pyhimys? Miten  
tanskalaisprinsessat Jutta ja Agnes pakenivat luostarista, johon  
heidät oli teljetty? Entä miten elämä heitteli vaalikuningas Karl  
Knutsson Bonden tyttäriä, kun isä kerta toisensa jälkeen valittiin  
hallitsemaan ja sitten taas syöstiin vallasta?

Prinsessat ammensivat elämäänsä voimia ja neuvoja vanhoista tavoista  
ja laeista, ja kristinuskon tulo, keskiajan hovikulttuuri ja  
rensessanssisivistys muuttivat heidän maailmaansa. Anu Lahtisen  
kiehtovassa tietokirjassa prinsessojen erilaiset kohtalot heijastavat  
Pohjolan värikästä historiaa.

FT Anu Lahtinen (s. 1975) on palkittu keskiajan ja 1500-luvun  
tutkija, joka on väitellyt myöhäiskeskiajan ruotsalaisista  
aatelisnaisista. Hän on aiemmin julkaissut muun muassa teoksen  
Skandaali! - historian parhaat lööpit (2006).

Antero Holmila
Talvisota muiden silmin

Talvisota muiden silmin -teos on ensimmäinen yksiin kansiin koottu  
kirja siitä, miten Suomen ja Neuvostoliiton välinen kamppailu  
uutisoitiin eri maiden tiedotusvälineissä. Aihe on ajankohtainen,  
koska meillä Suomessa on yhä tapana nähdä talvisota vain  
suomalaiskansallisesta perspektiivistä.
Usein toistetun väittämän mukaan talvisodan uutisointi yhdisti  
maailman yleisen mielipiteen Neuvostoliittoa vastaan. Eri maiden  
sanomalehdistön systemaattinen tarkastelu rinnakkain yleisön  
mielipiteiden ja eri maiden hallitusten linjauksien kanssa kuitenkin  
osoittaa, että talvisodan kuva oli huomattavasti monitahoisempi kuin  
aikaisemmin on oletettu. Ennen kaikkea kirja selvittää monissa  
kohdissa ensi kertaa, miten talvisotaa käytettiin eri maissa  
poliittisena lyömäaseena, olipa sitten kysymyksessä Kreikan  
sotilasdiktatuuri tai brittiläinen parlamentarismi.
Talvisota muiden silmin -teoksessa talvisota näyttäytyy uudenlaisessa  
perspektiivissä selvittäen suomalaiselle lukijalle, miten  
talvisodasta maailmalla käyty keskustelu usein liittyi ensisijaisesti  
eri maiden omiin poliittisiin ongelmiin ja vasta toissijaisesti  
Suomen itsenäisyyskamppailuun liittyviin konkreettisiin kysymyksiin.

Kirja on Ph.D., tutkija Antero Holmilan toimittama, ja se koostuu  
kymmenestä maakohtaisesta artikkelista, jotka ovat alansa johtavien  
suomalaisten tutkijoiden kirjoittamia. Mukana ovat mm. professorit  
Timo Vihavainen ja Olavi K. Fält sekä lukuisia nuoremman polven  
historian tutkijoita. Kirjassa luodaan katsaus seuraaviin maihin: Iso- 
Britannia, Italia, Kreikka, Neuvostoliitto, Saksa, Ranska, Ruotsi,  
Unkari ja Yhdysvallat.
***
Pekka Kivikäs
Suomen kalliomaalausten merkit

Vanhimmat suomalaiset kalliomaalaukset ovat erilaisia viivakuvioita  
ja kämmenpainamia. Myöhemmin yleistyvät myös hirvikuvat, ihmishahmot  
ja vene- ja sarvikuviot. Yhä nuo yksinkertaiset merkit kertovat  
meille kivikauden suomalaisten elämästä, uskomuksista ja tavoista.

Keski-Euroopan kallio- ja luolamaalaukset ovat usein nuorempia,  
eloisampia ja paremmin säilyneitä kuin suomalaiset kalliokuvat.  
Meidän kalliomaalauksemme ovat alkukantaisia ja voimakkaita. Ne  
kertovat ihmisen tarpeesta ilmaista itseään ja todellisuuttaan muille  
ihmisille - ja kenties jälkipolvillekin.

Suomesta on löydetty 106 kalliomaalausta ja lukuisia  
punamultajäänteitä. Monet kuvat ovat haalistuneet ajan kuluessa lähes  
tunnistamattomiksi; toiset näkyvät vain juuri oikeissa  
sääolosuhteissa. Moni maalauskallio on silti hätkähdyttävä maamerkki.  
Se kiinnittää kulkijan huomion, ja punamullalla värjätyt kuvat  
heräävät eloon sammalen, jään ja kallion omien värien keskeltä.

Kansainvälisesti arvostettu kalliomaalausten asiantuntija Pekka  
Kivikäs antaa kirjassaan uusinta tietoa ja tulkintoja suomalaisista  
kalliokuvista, maalausten synnystä ja levinneisyydestä. Suomen  
kalliomaalausten merkit esittelee vaikuttavimmat  
kalliomaalausseinämämme ja niiden merkistön. Kivikäs sai Tieto- 
Finlandia-palkinnon vuonna 1996.
***