[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suvaitsevaisuuden puolustus

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Inkeri Kinnari  FM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tertullianus, Quintus Septimius Florens: Apologeticum. Kristinuskon
puolustus (Apologeticum). Kääntänyt Pihkala, Juha. Kirjapaja, 2010.
199 sivua.


Suvaitsevaisuuden puolustus
---------------------------------------------------------

Quintus Septimius Florens Tertullianus syntyi Karthagossa noin vuonna
160. Hän oli aikansa puhetaidon, juridiikan ja filosofian
asiantuntija, joka kääntyi kristityksi 190-luvulla. Hänet tunnetaan
lukuisista teologisista kirjoituksistaan, joiden ansiosta häntä
pidetään yhtenä tärkeimmistä varhaisista latinalaisista kirkkoisistä.
Varsin pian kääntymyksensä jälkeen, oletettavasti vuonna 197, hän
julkaisi muutamia kristinuskoa puolustavia tekstejä, apologioita.
Dosentti, emerituspiispa Juha Pihkalan latinasta suomentama
Apologeticum on näistä teksteistä merkittävin.

 


Apologia tarkoittaa jonkin hyökkäyksen kohteena olevan näkökannan
puolustamista. Tertullianuksen Apologeticum syntyi reaktiona
roomalaisen hallinnon toimiin, jotka olivat tehneet kristinuskon
harjoittamisesta laitonta. Tertullianuksen apologia onkin sekä
tyyliltään että sisällöltään kuin roomalaisessa oikeudenkäynnissä
pidettävä puolustuspuhe. Kristittyjä Tertullianus puolustaa syyttäjän
lähtökohdista käsin; hän siis viittaa ja vetoaa Raamatun sijasta
ei-kristillisten oppineiden tuntemiin lähteisiin ja tapahtumiin.
Hänen tekstinsä suorastaan tulvii mainintoja antiikin historian
henkilöistä sekä kreikkalais-roomalaisesta uskonnosta ja jumalista.

Kristinuskon puolustukseen sisältyy Tertullianuksella kaikkien
yleisimpien kristittyjä vastaan esitettyjen syytösten kumoaminen. Hän
käsittelee kristittyjen uskonnon harjoittamiseen liittyviä
harhaluuloja, kuten väitettyä pienten lasten surmaamista ja syömistä
osana sakramentin viettoa. Hän kääntää kristittyjä vastaan esitetyn
jumalanpilkkasyytöksen koskemaan roomalaisia ja heidän omaa
uskontoaan:

'Kotijumalianne, joita kutsutte nimellä Lares, te kohtelette kuin
kotikapineita: panttaatte niitä, myytte niitä, vaihdatte joskus
Saturnuksen pikku pannuun, joskus taas Minervan kauhan pahaseen, aina
sen mukaan, miten itse kukin niistä on pitkässä palvelussa rikkoutunut
ja rähjääntynyt, millä tavalla itse kunkin jumalallinen pyhyys on
koettu kodissa toista tarpeellisemmaksi.'

Toisaalla Tertullianus puhuu roomalaisten itsensäkin taikauskoksi
myöntämästä patsaiden palvonnasta:

'Jos me siis emme palvo noita kylmiä patsaita, jotka ovat
kuolleittenne kaltaisia - lepakot, hiiret ja hämähäkitkin ymmärtävät
sen - emmekö me ansaitsisi pikemminkin kiitoksen kuin rangaistuksen
siitä, että olemme tunnistettuamme harhan hylänneet sen?'

Tertullianus tuo painokkaasti esille erään juridisen nurinkurisuuden.
Kristittyjä ei nimittäin syytetty ja tuomittu mistään tietyistä
teoista, vaan pelkästään kristityksi tunnustautumisesta. Tästä hän
johtaa päätelmän, että tuomitsijalla ei olekaan mitään valtaa
kristittyihin. Jos rangaistus nimittäin riippuu syytetyn itselleen
ottamasta nimityksestä, on valta itse asiassa syytetyllä. Aivan
Apologeticumin loppupuolella Tertullianus toteaa voitonriemuisesti:
'Tämän vuoksi rahvas riemuitseekin tyhjästä, kun meitä pidellään
pahoin. Ilo on nimittäin meidän, koska olemme itse ottaneet vastuun
itsestämme halutessamme mieluummin tulla tuomituiksi kuin erota
Jumalasta. Sen sijaan meitä vihaavien ei pitäisi iloita vaan surra,
koska he ovat joutuneet noudattamaan meidän valintaamme.'

Kääntäjä on selventänyt lukuisia antiikin historiaan ja
kirjallisuuteen liittyviä viittauksia laatimalla kirjan loppuun
aakkosell  isen asiahakemiston. Selitysten esittäminen numeroituina
viitteinä olisi kuitenkin mielestäni parantanut teoksen luettavuutta
ja helpottanut lisätietojen löytymistä. Toisaalta kääntäjän valitsema
tapa jättää tekstille mahdollisuuden virrata sellaisenaan, kuten hän
esipuheessaan toteaakin. Teoksen sisällön kannattaakin antaa puhua
puolestaan kiinnittämättä liikaa huomiota yleissivistäviin
yksityiskohtiin.

Tertullianuksen Apologeticum on sujuvan käännöksen ansiosta antoisaa
luettavaa. Se tarjoaa pohdittavaksi ajasta ja näkökulmasta
riippumattomia ajatuksia, kuten vaikkapa sen, miten voi tuomita
jotain sellaista, mistä ei edes tiedä mitään. Tietämättömyydestä
johtuva viha ei ole oikeutettua. Tertul  lianus onnistuu lisäämään
tietämystä kristinuskon ydinajatuksista, ja hänen esitystavastaan voi
löytää esikuvan myös monen muun asian puolustamiselle.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/