[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mainio tutkimus varhaismodernien naisten taloudellisista oikeuksista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kirsi Vainio-Korhonen  Professori, Turun yliopisto, Suomen historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ågren, Maria: Domestic Secrets. Women & Property in Sweden,
1600-1857. The University of North Carolina Press, 2009. 304 sivua.


Mainio tutkimus varhaismodernien naisten taloudellisista oikeuksista
---------------------------------------------------------

Ruotsalaisen historianprofessorin Maria Ågrenin tutkimus Domestic
secrets on innovatiivinen tutkimus ruotsalaisten vaimojen ja leskien
taloudellisista oikeuksista 250 vuoden ajalta 1600-luvulta 1800-luvun
puoliväliin. Teoksessa Ågren alleviivaa, etteivät ruotsalaisten
naisten (ja samalla suomalaisten vuoteen 1809) omaisuusasiat ole vain
kertomus juridisista oikeuksista vaan paljon monimutkaisempi tarina
avioliiton arjen historiasta.


Maria Ågren pureutuu syvälle keskiajalta periytyvään ruotsalaiseen
omaisuuslainsäädäntöön. Sen perusidea oli maata omistavan naisen
suojeluntarve. Etenkin vaimoja oli suojeltava heidän aviomiestensä
edesottamuksilta. Laki erotti tiukasti toisistaan perintömaan ja muut
maaomistukset. Perintömaata ei voinut myydä vapaasti. Maata saattoivat
periä sekä tytöt että pojat, mutta kaikissa olosuhteissa maaomaisuus
säilyi sukupiirin kontrollissa.

Keskiaikainen maanlaki piti erityisesti aviomiestä uhkana vaimonsa
maaomistuksille. Toteutuiko tämä uhka myös arkielämässä? Varmalla
kädellä ja lähilukemalla tuomioistuinten tuottamia ja niihin
talletettuja asiakirjoja Ågren paljastaa miten esimerkiksi
testamenttien kieli puhuu ja todistaa ennen kaikkea aviopuolisoiden
yhtenevistä intresseitä ja keskinäisistä omaisuudensiirroista - myös
vaimon eduksi. Todellisuudessa vaimon sukulaiset, isät, veljet ja
pojat, olivat suurempi uhka naiselle ja hänen omaisuudelleen kuin
aviomies. Samalla Ågren osoittaa, miten testamenteissa nousee esiin
naisten työnteon ja taitojen merkitys perhetaloudelle.

Ågren kertoo myös erittäin kiinnostavasti suullisen
paikallishistorian keskeisestä merkityksestä keskiajalla ja uuden
ajan alussa. Tällä hän tarkoittaa suullisesti sukupolvelta toiselle
siirrettyä tietoa siitä, kenen kanssa ihmiset olivat solmineet
avioliittoja ja miten maa oli periytynyt ihmisten ja sukujen kesken.
Paikallisille nämä seikat eivät olleet 'domestic secrets' (kotoisia
salaisuuksia) vaan julkista muistitietoa. Mutta Ruotsin kruunulle ja
valtiolle, jota pyrittiin hallitsemaan yhä keskitetymmin, nämä
varhaismodernit kotitaloudet suullisine ja kirjoittamattomine
perimätietoineen olivat itse asiassa täynnä 'kotoisia salaisuuksia',
jotka - mikä pahinta - aiheuttivat tehottomuutta oikeudellisessa
päätöksenteossa.

Tämä suullinen perimätieto alkoi olla paheneva ongelma myös
yksityisille ihmisille. Kun talouselämä alkoi yhä enemmän ulottua
paikallisyhteisön ulkopuolelle, kun ostaja ja myyjä eivät välttämättä
enää tunteneet henkilökohtaisesti toisiaan, kirjoitetut asiakirjat
tulivat yhä tärkeämmiksi. Kaupallistuva talous ja luotottajien
intressit alkoivat myös yhä enenevässä määrin - etenkin vakuuksiin
liittyvissä asioissa - olla törmäyskurssilla vaimojen ja heidän
perheidensä perintöoikeuksien kanssa.

Vuonna 1734 säädetty uusi yleisvaltakunnallinen laki uudisti etenkin
avioliittolainsäädäntöä. Uusien säädösten mukaan aviomiehen ei enää
tarvinnut kysyä vaimonsa sukulaisten suostumusta, jos hän myi
puolisonsa perintömaata. Hän tarvitsi vain vaimonsa vapaaehtoisen
suostumuksen, ei enää apen tai lankojen lupaa. Vaimon suostumus tuli
antaa joko suullisesti oikeudessa tai kahden kunniallisen miehen
läsnä ollessa. Uuden avioliittolain näkökulmasta, ja näin uusia
käytäntöjä myös perusteltiin, aviovaimo ei ollut holhouksenalainen
alaikäinen vaan toimija, jolla oli omat lailliset oikeutensa ja
velvollisuutensa, vaikka hän oli edelleen aviomiehensä
edusmiehisyyden alainen. Uuden lain henki oli muutenkin, etteivät
puolisot yritä hyötyä toisistaan taloudellisesti, eikä nainen siksi
tarvinnut mitään erityissuojelua aviomiehensä edesottamuksilta.
Todellisuudessa perheet eivät olleet enää yhtä halukkaita antamaan
naisille perinnöksi maata kuin aikaisemmin. Lakiuudistuksen jälkeen
sekä perintömaan omistus että hallinta keskittyivät yhä enemmän
miesten käsiin.

Myös tässä uudessa vaiheessa Ågren lukee lähteitään - testamentteja,
perukirjoja ja muita sopimuksia - tarkasti ja toteaa, miten
aviopuoliset edelleen  tekivät keskinäisiä omaisuusjärjestelyjä ja
huomioivat vaimon työn ja lastenhoidon ja aviopuolisoiden keskinäisen
rakkauden merkityksen perhetaloudelle. Lakitekstit eivät tunnistaneet
naisten kotitaloustyön taloudellista merkitystä, mutta tutkijan
innovatiivinen lähteidenluku paljastaa meille, että aikalaiset
näkivät naisten ponnistusten merkitysten ja arvostivat niitä myös
talouden näkökulmasta.

Lopuksi Ågren selittää miten nouseva sanomalehdistö ja yhteiskunnan
uudenlainen politisoituminen nostivat naisten omaisuusasiat uudelleen
julkiseen keskusteluun Ruotsissa 1800-luvun alkupuolella. Tämä johti
uudistuksiin, jotka suosivat aikaisempaa enemmän naisia.

Pohjoismaat ovat usein eurooppalaisen historiantutkimuksen valkoinen,
tuntematon alue. Myös tämä tekee Maria Ågrenin elegantilla otteella
kirjoittamasta kirjasta erityisen tärkeän, sillä se tarjoaa
käyttökelpoista tietoa pohjoismaisen avioliiton, perheen ja
lakiuudistusten historiasta laajalle kansainväliselle lukijakunnalle.
Historioitsijana pidän Ågrenin tutkimusta innoittavana ja ajatuksia
antavana lukukokemuksena.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/