[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Perhe-elämää sodan varjossa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Helena Pilke  toimittaja, FT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
From, Synnöve: Missä on From? Kenttäpostia Marskin
sotilaspalvelijalta 1938-1943. Kustannus Oy Minerva, 2010. 192 sivua.


Perhe-elämää sodan varjossa
---------------------------------------------------------

Missä on From? on yhden avioparin kirjeisiin perustuva lämminsävyinen
kertomus siitä, miten tavalliset suomalaiset kokivat sodan. Kirjan
keskushenkilö Einar From toimi jonkin aikaa myös Mannerheimin
sotilaspalvelijana.

 


Sotamuistelmien julkaisemisen pääpaino on jo jonkin aikaa ollut
tavallisissa ihmisissä. Ymmärrettävää, sillä vaikuttajakansalaisten
päiväkirjat ja kirjekokoelmat on jo pengottu ja julkaistu, mutta
sukujen piironginlaatikoissa riittää vielä tavaraa. Synnöve Fromin
teos, joka perustuu hänen vanhempiensa sota-ajan kirjeisiin, ei siis
ole mitenkään ainutlaatuinen. Ei vaikka kustantaja onkin pyrkinyt
nostamaan sen huomioarvoa alaotsikolla, joka antaa ymmärtää, että
kirjan päähenkilö olisi palvellut Mannerheimia peräti viisi vuotta,
vaikka aika oli tosiasiassa paljon lyhyempi.

Tätä älköön käsitettäkö moitteeksi: kirja on lämminsävyinen,
pienimuotoinen mutta paikoin hyvinkin yksityiskohtainen ja varsin
eloisa kuvaus erään nuorenparin arjesta sodan varjossa sekä
avioliitosta, joka tuhansien muiden tavoin päättyi aviomiehen
kuolemaan rintamalla.

 

Stadilaiselämää 

Kirjan keskushenkilö on Einar From, joka vietti lapsuutensa ja
nuoruutensa Helsingin Ajurinkylässä eli nykyisellä Ruskeasuolla.
Siellä oli pieniä taloja vuokratuilla tonteilla, ja Haagan kauppalan
asukkaat kulkivat läheistä Viertotietä (nykyistä Mannerheimintietä)
pitkin kaupunkiin. Fromin perhe oli suomenruotsalainen työläisperhe,
jonka isä aloitti ajurina, siirtyi sitten ahtaajaksi ja yleni lopulta
huolintaliikkeen varastonhoitajaksi. Einar, kuusilapsisen perheen
kuopus, kävi sisarustensa tavoin kansakoulun ja hankki itselleen
hienomekaanikon ammatin oppisopimustietä eli kisällinä työskennellen.

Hän tapasi tulevan vaimonsa Sirkan Munkkiniemen sillan pielessä
sijainneella tanssilavalla vuonna 1937. Kirjan kuvaukset sotia
edeltäneistä vuosista, helsinkiläisnuorten ja -perheiden elämästä ja
vapaa-ajanvietosta sekä nuorten seurustelusta ovat paikoin hyvinkin
eloisia, joskin lyhyitä. 'Punaisena lankana' kulkeva kirjeenvaihto on
mukana tässäkin: Einar kirjoitti Sirkalleen Vaasan kasarmilta, jossa
oli asevelvollisuuttaan suorittamassa.

 

Päämajan lähetti 

Talvisodan sytyttyä Einar From sai komennuksen päämajaan Mikkeliin.
Hän toimi pääosin lähettinä, mutta hoiti välillä myös Mannerheimin
sotilaspalvelijan tehtäviä. Pääesikunnan komento-osasto oli
selvittänyt nuoren miehen sukujuuret, ennen kuin Einar pääsi
ylipäällikön läheisyyteen, ja Mannerheimia itseään huvitti miehen
sukunimi (From = hurskas, lauhkea).

Einar matkusti useaan kertaan esimiehensä seurueessa rintamalle tai
rintaman läheisyyteen, mutta sensuurin takia ei kirjeissä tietenkään
voinut kertoa, mitä kaikkea noilla matkoilla tehtiin ja nähtiin.
Pommitukset olivat alituisena vaarana, ja sotamies (myöhemmin
korpraali) From sai kantaa esimiehensä tavaroita moneen kertaan
lakananyytissä pitkin radanvarsia ja lumisia metsiä, kun
viholliskoneet hyökkäsivät.

Maaliskuussa 1940 siniristiliput nuokkuivat puolitangossa ympäri
maata. Raskaana pidetyn ja ehdoiltaan epäoikeudenmukaiseksi katsotun
rauhan tulon jälkeenkään ei päämajasta vähennetty väkeä kovin
helposti. Einarin ja Sirkan naimisiinmeno oli lykkääntynyt moneen
kertaan, mutta kun esikoista jo odotettiin, ystävällinen päämajan
eversti järjesti maaliskuun lopulla lähetille lomaa häitä varten ja
lisäksi matkan Helsinkiin ylipäällikön autossa. Mannerheim oli
aikonut tulla häihinkin, mutta ei kiireiltään ehtinyt, vaan lähetti
parille rahalahjan.

Pari tuntia häiden jälkeen tuore aviomies oli taas matkalla
Mikkeliin. Hänet kotiutettiin toukokuussa, jolloin päämajakin siirtyi
Helsinkiin.

 

Jatkosotaan 

Kesäkuussa 1941 Einar määrättiin Hangon ryhmään Neuvostoliiton
tuolloisen vuokra-alueen rajalle. Hänet kutsuttiin kuitenkin takaisin
päämajaan, kirjan mukaan Mannerheimin nimenomaisesta käskystä.
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän palveli päivät esikunnassa
lähettinä ja illat sotilaspalvelijana rantahuvilalla, jossa
Mannerheim adjutantteineen sekä hänen kodinhoitajansa ja
autonkuljettajansa asuivat.

Kirja kuvailee enimmäkseen pieniä arkisia sattumuksia, mutta päämajan
päivärutiinin rinnalla käydään läpi sotatapahtumia sen verran, että
lukija pysyy kärryillä sodan kulusta, rintamien siirtymisestä ja
sotaakäyvän maan yleisestä mielialasta. Nämä seikat vaikuttavat
tietysti myös päämajan ilmapiiriin: esimerkiksi sodan alussa
Mannerheimin kuvataan olleen pahantuulinen, väsynyt ja hermostunut.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tomera korpraali uskalsi välillä olla
eri mieltä esimiehensä kanssa. Toisinaan From jopa komenteli
Mannerheimia, ja näyttää silloin tällöin saaneen huumorilla tiukankin
tilanteen laukeamaan. Mutta vaikka Mannerheim oli lähimmilleen varsin
tiukka esimies - esimerkiksi lomia he eivät juurikaan saaneet - hän
näyttää huolehtineen näistä joskus suorastaan patriarkaalisella
tavalla. Kun Einar Fromin esikoinen, tuolloin vajaan vuoden ikäinen
Synnöve, joutui sairaalaan syksyllä 1941, Mannerheim maksoi omista
rahoistaan lapsen hoitokulut.

Tarinassa on vahvasti mukana kotirintaman arki: puute ja pelko,
kekseliäät konstit joilla äidit pitivät lapsensa ruuassa ja
vaatteissa, pienet ilot jotka Sirkka Fromin kohdalla nousivat lähinnä
tuttujen ja sukulaisten tapaamisesta. Autenttisia kirjeitä kirjassa
voisi olla enemmänkin, nyt niiden sisältöä lähinnä selostetaan.
Joissakin julkaistuissa kirjeissä, niin talvi- kuin jatkosodankin
aikana kirjoitetuissa, näkyy se neuvokkuus, jolla ihmiset kertoivat
toisilleen asioita, joista sensuurin takia piti vaieta. Esimerkiksi
se, mihin komennukset veivät tai missä oli taisteltu ja millaisin
tuloksin, kerrottiin kiertoilmauksin jotka molemmat osapuolet
varmaankin ymmärsivät.

 

Rintamalle 

Jo talvisodan aikana Einar From kirjoitti, että hän haluaisi olla
mieluummin rintamalla kuin päämajassa. Jatkosodan aikaan hän anoi
toistuvasti siirtoa rintamalle, mutta vasta elokuussa Mannerheim
suostui sotilaspalvelijansa pyyntöön. Marraskuussa 1942 From
komennettiin Karhumäkeen, jossa lähinnä korjaili puhelinlankoja -
taistelutoimintaahan tuolla rintamanosalla ei mainittavasti ollut.
Sirkka From alkoi odottaa toista lastaan.

Kirjeiden sävy muuttuu selvästi viimeistään vuoden 1943 alussa.
Niissä kuvastuu sotaväsymys ja pelko tulevasta, mutta jo jouluna 1942
Einar From, joka ei näytä olleen kovinkaan uskonnollinen, pohdiskeli
hengellisiä asioita ja toivoi rakkailleen Jumalan varjelusta. Hänen
omalla kohdallaan sitä ei ollut: 21.4.1943 kranaatti osui Fromiin,
joka oli kolmen muun miehen kanssa suunnittelemassa kapulatietä
(pyöröhirsistä rakennettu hevostie). Hän kuoli silmänräpäyksessä.

Sirkka, joka oli tuolloin viimeisillään raskaana, sai tiedon
pastorilta, joka tuli tapaamaan häntä kesken ikkunanpesun. Sota-ajan
naisille tyypilliseen tapaan Sirkka otti iskun vastaan hyvin
tyynesti, kotiaskareitaan jatkaen. Tai ainakin näin kirjassa
kerrotaan: juuri tuo tyyneyshän oli se ominaisuus, jota
sotapropaganda kotirintaman naisten mieleen pyrki iskostamaan.

Hieman myöhemmin Sirkka From sai kirjeet miehensä
komppanianpäälliköltä ja joukko-osaston pastorilta. Niissä kerrottiin
yksityiskohtaisesti Einarin viimeisistä hetkistä, ja ne on
kokonaisuudessaan otettu kirjaan, joka päättyy lyhyeen
sankarihautajaisten kuvaukseen. Myös nämä kirjeet ovat tyypillisiä
sota-ajan kirjeenvaihdon edustajia: niin pappi kuin asetoveritkin
pyrkivät vakuuttamaan omaisille, ettei sankarivainajan tarvinnut
kuollessaan kärsiä ja että uhri oli annettu isänmaan parhaaksi.

 

Jatko jää avoimeksi 

Kirjan alkusanoista käy ilmi, että sen tekijä Synnöve From on
halunnut kirjallaan kunnioittaa vanhempiensa muistoa, ja teos onkin
omistettu tekijän sekä hänen veljensä lapsille ja lastenlapsille.

Missä on From? -kirjassa on oivallettu perhetarinan sitominen
laajempaan kontekstiin, ja sotatapahtumien listaus uppoaa muuhun
tekstiin varsin hyvin. Lukija, joka ehtii jo kirjan mittaan
läheisesti tutustua Fromin pieneen perheeseen, kaipaisi ehkä
jonkinlaisia jälkisanoja. Kirjan viimeisiksi kappaleiksi jää toteamus
Sirkan suuresta surusta ja uskonnon tuomasta lohdusta, pariskunnan
pojan syntymästä isän hautajaisten jälkeen ja siitä, että sotaleski
Sirkalle myönnettiin vapaudenristin sururisti (Einar oli saanut 4.
luokan vapaudenristin jo helmikuussa 1941). Samalla muistutetaan
numerotiedoin, ettei perheen kohtalo ollut ainutlaatuinen, sillä
sotaleskiä ja -orpoja jäi kymmenintuhansin. Vaikka kyse onkin
tavallisista ihmisistä, joilla on oikeutensa yksityisyyteen, olisi
lopussa voinut lyhyesti kertoa, mitä perheelle isän kuoltua ja sodan
jälkeen tapahtui. Tekijän aikuiselämän vaiheista mainitaan lyhyesti
kirjan lievetekstissä.

Teoksen lähde- ja kirjallisuusluettelossa on mainittu
viitisenkymmentä kirjaa, yksi gradu ja muutamia lehtiartikkeleita.
Lähteisiin viitataan perin harvoin, mikä osittain sujuvoittaa
tekstiä, mutta jättää lukijan monesti pohtimaan, kuka oikein onkaan
äänessä: Synnöve joka on kuullut sota-ajan kokemuksista äidiltään ja
muulta suvultaan vai joku muu aikalaismuistelija tai kenties tutkija
(kirjallisuusluettelossa on sekä aikalaiskuvauksia että tutkimuksiksi
luokiteltavia teoksia).

Harmittavasti kirjassa on huolimattomuusvirheitä, jotka
ammattitaitoisen kustannustoimittajan olisi luullut korjaavan. Marski
ja hänen 'hovinsa' -kirjan kirjoittajan Taru Stenvallin sukunimi on
tekstiin kirjoitettu tupla-weellä, lähdeluettelossa se on oikein.
Einar Fromin pojan kerrotaan syntyneen 2 viikkoa isänsä kuoleman
jälkeen, mutta kun lähekkäisillä sivuilla on isän kuolinpäivänä 21.4.
ja pojan syntymäpäivänä 16.5., on ajanlasku hiukan pielessä. Muutakin
pikku kömmähtelyä on pitkin matkaa. Kirjan luettavuutta se ei juuri
huononna; todistaapahan vain että oikolukijat ovat kadonneet ja
kustannustoimittajilla on nykyisin tavaton kiire.

Marsalkasta, joka on epäilemättä kaupallisista syistä nostettu kirjan
alaotsikkoon ja kirjan kansikuvaan (jossa hänen lisäkseen marssivat
myös Adolf Hitler ja presidentti Risto Ryti), on kirjoitettu niin
paljon, etteivät hänen sotilaspalvelijansa niukkasanaiset kertomukset
juuri uutta tietoa tuo, vaan kirja valottaa pääasiallisesti sotamies
Fromin ja hänen lähimpiensä elämää. Tämäntyyppisiä aineistoja on
varmaan lukemattomien suomalaisperheiden ja -sukujen arkistoissa, ja
vaikka ne ovatkin vain yhdestä suvusta tai perheestä kertovaa
mikrohistoriaa, niillä on oma todistusarvonsa ja tehtävänsä seitsemän
vuosikymmentä sitten eletyn arjen ja ajan ilmapiirin kuvaajina.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/