[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Prinsessan traaginen elämä ja pikkukaupungin tähtihetkiä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kristiina Korjonen-Kuusipuro  projektitutkija,
Etelä-Karjala-instituutti, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Satu Eiskonen (toim.); Birgit Jenvold; Milena Tretjakova; Aleksei
Guzanov; Elina Vuori; Miikka Kurri; Jukka Relas; Anna Ripatti:
Prinsessa Dagmar - Keisarinna Maria Fjodorovna. Etelä-Karjalan museo,
2010. 156 sivua.


Prinsessan traaginen elämä ja pikkukaupungin tähtihetkiä
---------------------------------------------------------

Etelä-Karjalan museon julkaisema, saman nimiseen näyttelyyn liittyvä
teos Prinsessa Dagmar, Keisarinna Maria Fjodorovna valottaa
keisarinnan traagista elämää. Teoksen toiseksi päähenkilöksi nousee
samalla pikkuinen Lappeenranta, jolle keisariparin vierailut ovat
olleet sen historian tähtihetkiä.


Prinsessa Dagmar ja Venäjän keisarinna Maria Fjodorovna (1847-1928) 
eli vaiherikkaan ja mielenkiintoisen elämän aikana, johon liittyi
suuria mullistuksia. Kirjassa todetaankin, että 'hänen elämässään oli
onnellisiakin vuosia, mutta traagisempaa kohtaloa kuninkaallisten
dynastioiden historiasta on mahdotonta löytää'. Hänen elämänsä
alkuvuosikymmenten vahvojen monarkioiden aika vaihtui vuosisadan
lopun ja uuden vuosisadan mukanaan tuomiin vallankumouksiin ja
sotiin, jotka järkyttivät koko Eurooppaa. Levottominakin aikoina
Venäjän keisaripari löysi rauhallisen paikan Suomen
suuriruhtinaskunnasta, jossa Aleksanteri III oli arvostettu
hallitsija ja puolisonsa Maria Fjodorovna koettiin läheiseksi
tanskalaisten sukujuuriensa takia.

Käsillä oleva teos jakautuu kahteen laajempaan osaan. Kolmessa
ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan prinsessa Dagmarin
alkuvaiheita Tanskassa ja keisarinna Maria Fjodorovnan elämää
Venäjällä ja myöhemmin leskikeisarinnana Tanskassa. Vaikka
artikkeleissa onkin jonkin verran päällekkäisyyttä, jota tarkemmalla
toimittamisella voinut karsia poiskin, näistä artikkeleista välittyy
kuitenkin lämmin ja persoonallinen kuva naisesta, jonka
vastoinkäymisiä ja surua kohdatessaan on kerrottu sanoneen 'On oltava
selkärankaa!' ja joka raskaasta elämästään huolimatta säilytti
arvokkuutensa. Maria Fjodorovna teki viimeisen matkansa vuonna 2006,
kun hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Tanskasta Venäjälle ja
haudattiin miehensä viereen. Nämä artikkelit ovat ulkomaisten
asiantuntijoiden kirjoittamia ja tekstien kääntämisessä on
selvästikin ollut haasteita.

Kirjan toinen, paikallisesti mielenkiintoisempi osa kertoo
keisariparin kahdesta vierailusta Lappeenrannassa vuosina 1885 ja
1891. Niitä voi syystäkin kutsua pikku kaupungin tähtihetkiksi, sillä
kaupunkiin rakennettiin vierailujen kunniaksi mm. rautatieasema ja
kaupunkia koristeltiin kovalla tohinalla. Keisariparin vierailua
seurattiin tarkkaan ja siitä raportoitiin niin kotimaisissa kuin
ulkomaisissakin sanomalehdissä. Niinpä vierailusta on voitu
kirjoittaa tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus seremonioita myöten.
Vierailusta on myös runsaasti kuva-aineistoa ja oikeastaan on aika
huvittavaa huomata, kuinka samanlainen keväinen Vladimir Putinin
vierailu Lappeenrannassa oli.  Ns. Keisarinaseman vaiheista on
Etelä-Karjalan museon rakennustutkimuksesta vastaava amanuenssi
Miikka Kurri kirjoittanut erillisen artikkelin. Aseman alkuvaiheiden
loisteliaat tapahtumat unohtuivat ja välillä jo purku-uhan alla
ollutta asemaa on vasta viime vuosina alettu restauroida ja se
tarjoaakin oivan kiinnekohdan keisariparin vierailuihin. Keisariparin
asunnoksi vierailun ajaksi kunnostettu ja sisustettu Fontellin talo on
niin ikään saanut oman artikkelinsa ja kirjan viimeinen artikkeli
valottaa keisarintalon sisustuksen suunnitelleen arkkitehti Johan
Jacob (Jac.) Ahrenbergin vaiheita ja pohtii miksi juuri hän sai tämän
tehtävän? Vaikka teoksessa onkin artikkeleita useista eri teemoista,
niistä muodostuu mielenkiintoinen kokonaisuus. Kirjan nimi on ehkä
hieman harhaanjohtava, sillä teoksen päähenkilönä on yhtälailla
Lappeenrannan kaupunki kuin keisarinna Maria Fjodorovnakin. Kirjan
loppuun olisin kaivannut lukua, jossa olisi koottu yhteen
yksittäisten artikkelien huomioita siitä millainen laajempi merkitys
keisarin vierailuilla on Lappeenrannalle ollut.

Kirja on kauniisti taitettu ja suomen- ja englanninkieliset tekstit
on saatu kulkemaan rinnakkain mallikkaasti. Tekstien käännökset ovat 
paikoin hieman kömpelöitä - varsinkin venäläisten kirjoittajien
tekstien kääntämisessä on ollut hankaluuksia. Näin on käynyt Aleksei
Guzanovin tekstin kohdalla. Kääntäjällä ei ole ollut hallussaan
museoalan ammattisanastoa, ja niinpä teksti on jäänyt paikoin
vaikeaselkoiseksi ja turhan koukeroiseksi. Kirjassa on runsas kuvitus
ja ilokseni huomasin, että kirjan kaikki sivut on painettu värisivuina
- tällöin myös seepiansävyt toistuvat vanhoissa valokuvissa kauniisti
ja tuovat eloa kuviin.

Kesän 2010 aikana Etelä-Karjalan museossa on esillä myös prinsessa
Dagmarista kertova näyttely, johon osassa kirjan tekstejä myös
viitataan. On kuitenkin kummallista, että kirjan ja näyttelyn
värimaailmat ovat täysin erilaiset, eikä näyttelyssä nähtyjä tauluja
tai kuvia näyttelyn esineistöstä ole suuremmassa mittakaavassa
laitettu kirjaan. Itse olisin kaivannut etenkin kuvia kauniista
puvuista ja tanskalaisista maalauksista. Olisin myös toivonut, että
näyttelyn upea värimaailma olisi uskallettu ottaa mukaan kirjaan ja
näin saatu näyttelyn tunnelma elämään vielä pidempään. Näyttely on
avoinna Etelä-Karjalan museossa 29.8. 2010 saakka.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/