[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lapsilähtöisyyden tulkintaa ja haastamista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kaisa Toivonen  FM, jatko-opiskelija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Alanen, Leena (toim.); Karila Kirsti (toim.): Lapsuus, lapsuuden
instituutiot ja lasten toiminta. Vastapaino, 2009. 288 sivua.


Lapsilähtöisyyden tulkintaa ja haastamista
---------------------------------------------------------

Artikkelikokoelmassa tarkastellaan lapsuuden tutkimuksen näkökulmasta
suomalaisen lapsuuden kokemisen, tekemisen ja rakentumisen prosesseja.
Teoksessa esitellään lapsuudentutkimuksen alueella tehtyä uusinta
suomalaista tutkimusta. Teoksen artikkelien tutkimusnäkökulma on
lapsilähtöinen ja siinä pyritään haastamaan ja laajentamaan
käsityksiä lapsilähtöisyydestä.


Lapsuudentutkimus on tutkimusalueena nuori, sen alkujuuret
polveutuvat 1980-luvulle. Monitieteisenä, lapsuudenhistorian,
-sosiologian ja antropologian lähtökohdista ammentavana
 tutkimusalueena lapsuudentutkimus pyrkii tulkitsemaan lapsia ja
lapsuutta osana yhteiskuntaa, kuin myös yhteisöjensä jäseninä ja
toimijoina. Teoksen luvuissa lapsia tarkastellaankin toimijoina
heidän omissa ympäristöissään ja arkisissa konteksteissaan. Yhteistä
teoksen artikkeleille on toimija-näkökulma, lapsilähtöisyys, ja
lapsen oman äänen esiin tuominen. Tuore teos vastaa hyvin
varhaiskasvatusta koskevan ja lasten ääntä kuulevan ajankohtaisen
tutkimustiedon tarpeeseen.

Paula Eerola-Pennasen historiatieteellisessä artikkelissa Sörnäisten
kansanlastentarhan lapset - Modernin lapsuuden pioneerit kuvaillaan
päivähoidon alkujuuria Suomessa eli lasten elämää Sörnäisten
työläisten lapsille tarkoitetussa, 1890-luvulla perustetussa
kansanlastentarhassa. Teollistumisen ja vanhempien kodin ulkopuolinen
palkkatyö synnyttivät tarpeen lasten päivähoitoon. Lastentarhat
yhdenmukaistivat ja institutionalisoivat lapsuutta 1800-luvulla,
mutta niiden myötä alettiin myös kiinnittää suurempaa huomiota lasten
hoitoon ja kasvatukseen. Päivähoitojärjestelmän syntymisen myötä
julkinen valta alkoi kantaa vastuuta, sekä samalla kontrolloida
lasten elämää. Artikkelissa luodaan myös mielenkiintoinen katsaus
ajanmukaisiin leikkeihin ja lapsuuteen joihin työnteko, kuten
pienempien lasten kaitseminen tai polttopuiden kerääminen nivoutuivat
olennaisena osana.

Maarit Alasuutari tarkastelee artikkelissaan Kasvatusinstituutiot
lapsuuden rakentajina päivähoitoa lapsuuden rakentajana ja esittelee
kasvatusinstituutioihin kohdistuvia lapsuudentutkimuksia. Luvussa
tarkastellaan varhaiskasvatuksen kehitystä sekä
päivähoitoinstituution arjen käytäntöjä ja toimintaa. Artikkelissa
pohditaan myös miten kasvatusinstituutiot säätelevät, rakentava ja
muokkaavat lapsuutta.

Anja-Riitta Lehtisen artikkelissa Lasten toiminta, toimintaresurssit
ja toimijuus päiväkotiympäristössä tarkastellaan päiväkotilasten
toimijuutta etnografisin menetelmin kerätyn empiirisen
havainnointiaineiston avulla. Artikkelissa lasten toiminnan
tutkimiseen sovelletaan mielenkiintoisesti Pierre Bourdieun
toimintateoriaa (nk. kenttäteoria) ja kulttuurisen pääoman käsitettä.
Aineistoesimerkkien avulla tuodaan taitavasti esille, kuinka lapset
yksilöllisiä resurssejaan tilannekohtaisesti hyödyntäen esiintyvät
toimijoina päiväkodin ajallis-paikallisessa kontekstissa.

Anu Kuukka tarkastelee lasten käsityksiä ruumiillisuudesta
artikkelissaan Lasten ruumiillisuus päiväkodissa - Tuntoja ja
tulkintoja. Artikkelissa sovelletaan kiinnostavasti ruumiillisuuden
käsitteen ja tutkimuksen moninaisuutta päiväkodista kerättyyn
empiiriseen tutkimusaineistoon. Aineistosta nostetaan esille lasten
ruumiillisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin liittämiä käsityksiä,
sekä lasten toimia suhteessa omaan ruumiiseensa. Kuukan mukaan
'päiväkoti edellyttää, ylläpitää ja tuottaa ruumiillisuutta, josta
heijastuu instituutiolle ja siellä toimimiselle ominaisia käytäntöjä
ja vaateita'. Artikkelissa pohditaan aineiston valossa lasten
käsityksiä terveydestä, epäterveydestä ja sairastamisesta. Lasten
ruumiillisuuteen liittämien käsitysten kautta tekstissä onnistutaan
tarkastelemaan lasten mielipiteitä asioista yleisemminkin.

Mari Vuorisalo tutkii artikkelissaan Ken leikkiin ryhtyy - Leikki
lasten välisenä sosiaalisena ilmiönä päiväkodissa leikin muotoja
päiväkotilasten keskinäisessä toiminnassa. Leikkiä tulkitaan
lapsuudentutkimuksen viitekehyksestä käsin: 'lapsuudentutkimuksessa
korostetaan usein lasten oman toiminnan ja arjen tutkimista
sellaisena kuin se lasten elämässä näyttäytyy'. Artikkelissa
pohditaan leikin määrittelyä, mitä leikki on ja miten se rakennetaan.
Vuorisalo kuvaa havainnollisesti erilaisten leikkien muotoutumista
päiväkotilapsista koostuvasta havainnointiaineistostaan ja jaottelee
kolme leikkityyppiä.   

Suvi Pennasen ajankohtaisessa artikkelissa Lasten medialeikit
päiväkodissa tarkastellaan lasten medialeikkejä päiväkotikontekstissa
etnografisen havainnointiaineiston pohjalta. Lisäksi artikkelissa
analysoidaan kasvattajien suhtautumista lasten medialeikkeihin ja
kysytään ovatko medialeikit aikamme kiellettyjä leikkejä.
Mediakasvatuksellisten kysymysten käsittely on päivänpolttava aihe,
sillä jo pientenkin lasten arki on yhä enenevässä määrin
mediavälitteistä. Pennanen kartoittaa kiinnostavasti lasten
mediakulttuurista tietämystä ja suhtautumista eri medioihin.
Artikkeli tarjoaakin tuoreen katsauksen median vaikutuksista
päiväkotilasten elämässä, sekä nostaa esille kysymyksiä
lapsilähtöisen mediakasvatuksen mahdollisuuksista.

Niina Rutanen tutkii artikkelissaan Mitä on vapaa leikki? vapaa
leikki -sanaparin monimuotoisia merkityksiä
varhaiskasvatussuunnitelmissa sekä havainnoimalla päiväkotilasten
vuorovaikutusta. Päiväkodista tehtyjen havainnointien pohjalta
Rutanen pohtii kriittisesti: 'onko vapaa leikki edes mahdollista, jos
lasten toiminta rakentuu aina suhteessa tiettyyn sosiaaliseen ja
materiaaliseen kontekstiin?, ja missä kulkevat vapauden rajat
varhaiskasvatuksen instituutiossa'.

Raija Raittilan väitöskirjaan pohjaavassa Ympäristön lapset - lasten
ympäristö -artikkelissa tarkastellaan lasten ja ympäristön
vuorovaikutusta lapsuuden maantieteen näkökulmista. Lapsuuden
maantieteellä tarkoitetaan tieteidenvälistä tutkimusaluetta, jonka
kohteena ovat nykylapsuuden tilallisuuteen liittyvät kysymykset.
Ympäristö käsitetään artikkelissa lapsuutta määrittäväksi, mutta
samanaikaisesti myös lapset määrittävät ympäristön ja suhdettaan
siinä elämiseen. Tekstissä esitellään mielenkiintoisesti
varhaiskasvatusympäristöön ja tilaan liittyviä kysymyksiä, joita on
aiemmin käsitelty melko yksipuolisesti. Tutkimusaineiston muodostavat
lasten retkellä tekemät havainnot kaupunkiympäristöstään. Lasten
havaintoja analysoimalla tutkija kartoittaa lasten käsityksiä
lähiympäristöstä ja toimintamahdollisuuksista siinä. Artikkelissa
esitellään mielenkiintoisesti uudenlainen, lapsilähtöinen ja
subjektiivisen kokemuksen huomioiva lähestymistapa
varhaiskasvatusikäisten lasten ympäristöopiskeluun. Raittila on
havainnollistanut artikkeliaan kuvin ja piirroksin, mikä
selkeyttääkin huomattavasti lukukokemusta.

Teoksen viimeisessä, Kirsti Karilan kirjoittamassa luvussa,
Lapsuudentutkimus ja päiväkotien toiminta, tarkastellaan kokoavasti,
mitä haasteita lapsuudentutkimus tuottaa suomalaisten päiväkotien
toimintaan ja millaisia välineitä se tarjoaa päiväkotitoiminnan
kehittämiselle. Artikkelissa myös pohditaan päiväkotien arkisten
käytäntöjen sekä pedagogiikkojen kehittämistä lapsilähtöisempään ja
lasten kyvykkyyttä paremmin huomioivaan suuntaan.

Kirjassa tarkastellaan lapsuuden tutkimuksen näkökulmista lapsuutta
ja lasten toimintaa monilla eri tasoilla. Teoksen punaisena lankana
kulkee ajatus lapsilähtöisyydestä ja sen erilaisista tulkinnoista.
Kirjassa pyritään laajentamaan ja haastamaan lapsilähtöisyyden
näkökulmaa, sillä se mitä käsitteellä kulloinkin tarkoitetaan,
saattaa vaihdella suuresti.  

Kirjan eloisuutta ja arvoa olisi lisännyt siihen liitetty
havainnollistava kuva-aineisto, mikä puuttui suurimmasta osasta
tekstejä. Kokonaisuudessaan teos onnistuu tarjoamaan kiinnostavan ja
tuoreen katsauksen lapsuudentutkimuksen monipuoliselta kentältä.
Kirja tuo myös tarpeellista ja uudenlaista tutkimustietoa
varhaiskasvatuksen alalle. Näin teos toimiikin lasten näkökulman
hyviin esiintuovana lukukokemuksena kasvatuskysymyksistä
kiinnostuneille alan asiantuntijoille tai opiskelijoille.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/