[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Luterilaisen Suomen loppu?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tuomas Martikainen  Dos., Åbo akademi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Komulainen, Jyri; Vähäkangas, Mika (toim.) : Luterilaisen Suomen
loppu? Kirkko ja monet uskonnot. Edita, 2009. 183 sivua.


Luterilaisen Suomen loppu? 
---------------------------------------------------------

Luterilaisen Suomen loppu on ajankohtainen ja kiinnostava kirja. Se
on tarkoituksellisen poleeminen ja pyrkii herättämään keskustelua
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuudesta
globalisoituvassa maailmassa ja suomalaisessa arjessa. Lähtökohtana
on huoli evankelis-luterilaisen kansankirkon kohtalossa lisääntyneen
globaalin liikkuvuuden, kulutusyhteiskunnan ja maallistuneisuuden
keskellä. Luterilaisen kansankirkon aika näyttää olevan ohi ja
kirjoittajat pyrkivät etsimään reittejä tämän murroksen keskellä,
jotta kirkolla olisi tulevaisuudessa edelleen sanottavaa
mahdollisimman laajalle yleisölle. Kokonaisuudessaan kirja on
virkistävä tuulahdus ja ajankohtainen pohdinta luterilaisesta
kirkosta muuttuvassa maailmassa.

 


Jyri Komulaisen ja Mika Vähäkankaan toimittaman Luterilaisen Suomen
loppu? Kirkko ja monet uskonnot -teoksen kirjoittajat ovat kaikki
joko kirkon palveluksessa tai koulutukseltaan teologeja. Kirjoittajia
yhdistää kiinnostus tai kokemus lähetystyöstä moniuskoisessa
maailmassa. Kirja koostuu johdannosta ja seitsemästä artikkelista.
Tyyliltään se on populaari ja helppolukuinen.

Teos on moniääninen, mutta siitä on silti hahmoteltavissa punainen
lanka, johon kirjoittajat vaihtelevasti sitoutuvat. Lähtökohtana on
huoli evankelis-luterilaisen kansankirkon kohtalossa lisääntyneen
globaalin liikkuvuuden, kulutusyhteiskunnan ja maallistuneisuuden
keskellä. Kirkon katsotaan sitoutuneen vahvasti nationalistiseen
projektiin, jonka vaikutuksesta se on hidas tai ainakin jähmeä
reagoimaan ulkoisiin muutoksiin. Luterilaisen kansankirkon aika
näyttää olevan ohi ja kirjoittajat pyrkivät etsimään reittejä tämän
murroksen keskellä, jotta kirkolla olisi tulevaisuudessa edelleen
sanottavaa mahdollisimman laajalle yleisölle.

Komulaisen ja Vähänkankaan johdannossa todetaan kirjan keskeiseksi
viestiksi Suomen uskonnollisen elämän peruuttamaton moniarvoistuminen
ja oman selkeän uskonnollisen identiteetin välttämättömyys tämän
kanssa pärjäämiseksi. Kirjoittajat haluavat nähdä luterilaisuuden
'kohtaamisen voimavarana' (s. 8), jonka pohjalta syntyy uusi
ekumeeninen projekti.

Ensimmäisessä varsinaisessa artikkelissa Jyri Komulainen hahmottelee
'monien uskontojen Suomen' nykytilaa. Siinä uskonnollisuus itsessään
ei ole poistunut mihinkään, vaan se on pikemminkin muuttanut
muotoaan. Perinteiset kirkot ovat suurten haasteiden edessä
maallistumisen ja kasvaneen moniuskontoisuuden keskellä.
Luterilaisuus on osa suomalaisuutta, myös maallistuneessa
yhteiskunnassa. Kansankirkkoa verrataan ammattiyhdistysliikkeeseen,
joka on vanhanaikainen, mutta 'silti siihen kuulutaan ikään kuin
kaiken varalta' (s. 18). Katutasolla on merkkejä uudenlaisesta
kansanuskonnollisuudesta, jota sävyttävät itämaiset uskonnot ja
'notkea' uskonnollisuus. Kaiken kukkuraksi maahanmuuttajat ovat
tuoneet mukanansa uutta, aktiivista uskonnollisuutta.

Pekka Hiltunen nostaa omassa artikkelissaan muutoksen keskiöön
kulutusyhteiskunnan vaikutuksen uskonnollisuuteen. Uskontojen
tuotteistamista, kaupallisia uskonnollisia palveluja ja kulutuksen
turmiollisuutta yksilöiden ja yhteisöjen elämälle käsitellään hyvin
värikkäin sanakääntein. 'Keskeistä ei enää ole perhe, vaan oma itse'
(s. 43) tiivistää hyvin tämän kulutuskriittisen puheenvuoron.
Uskonnosta on tullut light-versio, jonka tarkoitus on ensisijaisesti
hedonistisen itsetyytyväisyyden tuottaminen. Tämän vastaliikkeenä
voimistuu jyrkkä fundamentalistinen liikehdintä, joka tuottaa
vastadiskursseja ja vaihtoehtoisia elämismaailmoja kulutuksen
vieraannuttamille, maallistuneille ihmisille. Näille kirkon tulisi
tarjota vastaus ja toimia vastarintaliikkenä. Monista hyvistä
oivalluksistaan huolimatta Hiltunen ei näe, että hyvin samankaltaisia
uskonnollisen brändäämisen, tuotteistamisen ja markkina-ajattelun
vaikutuksia löytyy yhtälailla luterilaisen kirkon piiristä. Tästä
esimerkiksi käykööt suuresti yleistyneet teemamessut ja kirkolliset
viestintäkampanjat.

Erkki Jokisen artikkeli Kirkko - suomalaisuuden suojelualue vai
kulttuurien kohtauspaikka? haastaa kirkon pitämään kiinni
identiteetistään, mutta samalla avaamaan ovensa uusille tulijoille.
Tämä vaatii kuitenkin oman uskonnollisen identiteetin syvällistä
pohdintaa ja jäsentämistä. Tulevaisuuden 'monivärinen kansankirkko:
maalipohja on sama, mutta uudet sävyt värittävät' (s. 68) perustuu
erikielisiin seurakuntiin, joissa kukin voi toimia ennen
integroitumistaan suomen- tai ruotsinkielisiin seurakuntiin. Jokinen
pohtii erikseen myös venäläisen maahanmuuton tuomia haasteita
seurakunnille, joissa suomalainen nationalismi Mannerheimeineen
kohtaa uskonnollisen etsijän. Maahanmuuttajien nähdään tuovan uutta
yhteisöllisyyttä hapertuneeseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Jokinen
toteaa artikkelinsa lopuksi: 'maassa maan tavalla, mutta kirkossa
kukin omalla kielellään' (s. 85).

Mika Vähäkankaan katsaus suomalaisesta kristillisyydestä globaalissa
kontekstissa on tuore tuulahdus kotimaisen uskonnollisen elämän
analyysiin. Hän huomauttaa kristinuskon painopisteen siirtyneen
kasvavassa määrin Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.
Vähäkankaan mukaan 'valistuksen ajan perillinen, järkeen vetoava
kristinusko, on syrjäytymässä' (s. 93) ja oppilauseiden viehätys
ylipäätään laskussa. Sen sijaan karismaattis-helluntailainen, yksilön
tunteisiin vetoava 'mikä toimii' -uskonnollisuus, kuten myös
fundamentalismi, on nousussa. Suomalainen
liberaali-konservatiivi-asetelma on sivupolku globaalissa
kristinuskossa. Lisäksi tunnustuksellisen kristinuskon aika on ohi,
ja erilaiset väljemmät, epämääräiset opit ovat nousussa. Tämä on
suuri haaste länsimaiselle valtakristillisyydelle, jossa erilaisuutta
pidetään sopivana, 'kunhan se on riittävän samanlaista oman ajattelun
kanssa' (s. 100). Vähäkangas käsittelee lisäksi artikkelissaan
afrikkalaisia seurakuntia Suomessa ja pohtii ekumeenisen toiminnan
rajoja.

Kirjan muissa artikkeleissa käsitellään muslimien ja kristittyjen
välistä vuoropuhelua ja muslimeita Suomessa (Ari Hukari), koulun
uskonnonopetuksen murrosta moniuskontoisuuden näkökulmasta (Antti
Räsänen) sekä uskontoteologian ja ekumenian edellytyksiä muuttuneessa
maailmassa (Risto Ahonen). Artikkelin täydentävät hyvin edellisiä,
mutta eivät sinänsä tuo merkittävää uutta perusasetelman
pohdiskeluun.

Kenties silmiin pistäviin piirre on kirjoittajien näkemys
evankelis-luterilaisen kirkon kielipohjaisesta nationalismista.
Kirkko näyttäytyy suomen- ja ruotsinkielisenä instituutiona, johon
integroituminen tapahtuu vain äidinkielestä luopumisella tai
erikielisten yksiköiden perustamisella. Tätä voidaan toki perustella
periluterilaisella oman äidinkielen korostuksella, mutta
institutionaalisesti läpäisevänä voimana se on kansallisaatteen
sävyttämä. Vaikka kieli on luonnollisesti erotteleva peruste ihmisten
vuorovaikutuksessa ja yhteisöllisyydessä, niin institutionaalisesti
monikielisyys ei sinänsä edellytä monimutkaista
organisaatiorakennetta. Esimerkiksi amerikkalaisessa tutkimuksessa on
nostettu erilaisten monikielisten uskonnollisten yhteisöjen
'solurakenne', jossa kielen ylläpito mahdollistuu pienryhmissä, mutta
samalla suurempaan yksikköön integroituen. Kysymys on viime kädessä
siitä, kuinka suuri merkitys kielelle annetaan identifikaation
kohteena.

Toinen yhdistävä piirre on ekumeenisen projektin pohdinta. Tällöin
luterilainen kirkko näyttäytyy edelleen suomalaisen yhteiskunnan
keskeisenä instituutiona, joka ohjaa muunuskoisia luoksensa
ekumeenisen nimikkeen alla. Tämän herättämät opilliset kysymykset,
jotka ovat perinteisesti olleet protestanttisen uskonnollisuuden
ytimessä, lienevät hyvin vaikeita ratkaista. Ei ole nimittäin
realistista odottaa, että erilaiset vähemmistökristilliset ryhmät
luopuisivat omista lähtökohdistaan. Kirjoittajat yhdistävät
maahanmuuton erityisesti Euroopan ulkopuoliseen muuttoon, joka
rajoittaa heidän näkökenttäänsä. Valtaosa muuttajista on nimenomaan
eurooppalaisia, vaikka sinänsä kirjoittajat aivan oikein huomattavat
ylivoimaisesti suurimman osan nykyisistä maahanmuuttajista olevan
kristittyjä.

Kirjoittajien näkemys kansallisvaltiosta elinmaailmamme keskeisimpinä
jäsentävänä rakenteena on aikansa elänyt. Tästä tynnyriajattelusta
käsin maahanmuutto ja muut yhteiskunnalliset muutokset näyttäytyvät
ulkoa päin tulevilta haasteilta, joiden kohtaamiseen laaditaan
strategioita ja suunnitelmia. Lähtökohdan ongelma on aikamme
globalisaation lähes kaiken läpäisevä luonne, josta kansallisvaltion
murros on vain osa. Yksilöiden ja eri yhteisöjen kiinnittyminen
valtioon on heikompaa kuin aikaisemmin ja lisäksi lukuisat
rakenteelliset ja kokemusmaailmaan liittyvät asiat ovat
lähtökohtaisesti ylirajaisia. Tämän lisäksi itse 'valtio' on
muuttunut suuresti siitä, mitä se oli kansankirkon kukoistuksen
aikaan. Nykypäivän uusliberalistinen managerivaltio on kaukana
kansallisesta projektista, vaikka se edellään kätkeytyy nationalismin
viittaan.

Kokonaisuudessaan kirja on virkistävä tuulahdus ja ajankohtainen
pohdinta luterilaisesta kirkosta muuttuvassa maailmassa. Vaikka
kirjan perusasetelma on hieman vanhakantainen, niin se nostaa
selkeästi esille monet perinteisten uskonnollisten yhteisöjen
kohtaamat haasteet. Kulutusyhteiskunta, maahanmuutto ja kasvava
ylirajaisuus ovat tosiasioita, joiden kanssa kaikkien suomalaisten
instituutioiden on tultava toimeen. Jos kirjoittajia on uskominen,
niin laajempi keskustelu näistä muutoksista ja etenkin niiden
mittasuhteiden ymmärtämisestä on vasta alussa luterilaisessa
kirkossa. Toivottavasti kirja saa ansaitsemansa huomion 2000-luvun
unilukkarina ja herättää pohtimaan suomalaisen uskonmaiseman ja
yhteiskunnan muutosta myös laajemmin.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/