[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Bond-elokuvien mies- ja naiskuvia hyvin ravistettuina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sanna Lehtonen  FM, englannin kielen jatko-opiskelija, Jyväskylän
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Eltonen, Tuuli: 007 ja tähtäimessä sukupuoli. Multikustannus, 2009.
216 sivua.


Bond-elokuvien mies- ja naiskuvia hyvin ravistettuina
---------------------------------------------------------

Tuuli Eltonen pöllyttää Bond-elokuvien sukupuolten representaatioita
tuoreessa kirjassaan 007 ja tähtäimessä sukupuoli, joka perustuu
hänen 2008 valmistuneeseen mediatutkimuksen lisensiaatintyöhönsä.
Eltonen lähtee tulkitsemaan elokuvia vastoin yleistä oletusta niiden
seksistisyydestä ja tarkastelee niitä monitulkintaisina teoksina,
jotka sisältävät moninaisia sukupuolikuvia, murtavat kaksijakoista
sukupuolijärjestelmää ja purkavat auki kapeita oletuksia
ihannemieheydestä ja -naiseudesta. Bond on länsimaisen
populaarikulttuurin ikoneita ja analyysikohteen tunnettuus lisännee
teoksen houkuttelevuutta, toivottavasti myös mies- ja
naistutkimukseen perehtymättömien lukijoiden kannalta, sillä
parhaimmillaan teos purkaa auki stereotyyppisiä sukupuolen
diskursseja. Teksti etenee jouhevasti ja kirja on lukukokemuksena
viihdyttävä, vaikkei lukija jakaisi Eltosen tulkintoja.


007 ja tähtäimessä sukupuoli on julkaistu Multikustannuksen
Erottaja-sarjassa ja sisältää kustantajan lupauksen mukaisesti
tieteelliseen ajatteluun pohjautuvaa yleistajuista
tietokirjallisuutta. Oletusyleisöstä johtuen sukupuoliteoreettinen
osuus on suppeahko; Eltonen nojaa lähinnä R.W. Connellin ja
1990-luvun Judith Butlerin konstruktivistisiin malleihin
sosiaalisesta sukupuolesta. Teos esittelee yleistajuisesti
teoreettisen viitekehyksensä lähtökohdat - sukupuoliteorian kannalta
mitään mullistavaa ei ole tarjolla. Teos on johdannon ja päätännön
lisäksi jaettu viiteen lukuun, joista taustoittavan kakkosluvun
jälkeen kolme lukua ruotii elokuvien mieheyden representaatioita ja
kuudes luku keskittyy naishahmoihin. Lukujen määrä sinällään ei kerro
totuutta painotuksista, sillä naiseuden representaatioita käsittelevä
luku kattaa yli kolmasosan koko teoksen pituudesta.

Eltosen aineiston muodostavat kaikki 23 Bond-elokuvaa Tohtori Nosta
(1962) tuoreimpaan Quantum of Solaceen (2008), mukaan lukien
virallisen sarjan ulkopuolelle kuuluva Älä kieltäydy kahdesti (1983).
Kattava aineisto mahdollistaa kiinnostavan erilaisten
representaatioiden vertailun - elokuviin on mahtunut monenmoista
sankaria, roistoa ja Bond-tyttöä. Erityyppisten hahmojen analyysi
tukee Eltosen pääargumenttia elokuvien monitulkintaisuudesta.
Toisaalta laajan aineiston ongelmia ovat analyysin ohuus ja
toisteisuus. Samantyyppiset representaatiot toistuvat eri elokuvissa,
ja kun kaikkiin viitataan jollain tapaa, eri luvuissa toistuvat osin
samat huomiot ja esimerkit.

Erilaisten mieskuvien, etenkin Bondin eri ruumiillistumien analyysi
suhteessa heteroseksuaalisuuteen ja katseen teoriaan on tutkimuksen
parasta antia. Verrattuna moniin jähmeämpiin ramboihin itseironinen
ja oman ruumiinsa seksuaalista vetovoimaa häpeilemättä hyväkseen
käyttävä Bond venyttää ja rikkoo toimintasankaruuteen liittyvän
mieheyden rajoja yhdistelemällä ja parodioimalla erityyppisiä
mieskuvia byronilaisesta sankarista hard boiled -etsivään. Kuten
Eltonen toteaa, Bond on kuitenkin ristiriitainen hahmo, jonka maailma
on lähes täysin valkoihoinen ja heteroseksuaalinen. Analyysiin on
poimittu edustavista teoksista meheviä yksityiskohtia, mutta ainakin
feminististä kriittistä diskurssintutkimusta edustava lukija olisi
toivonut juonitiivistelmien sijaan enemmän esimerkkejä
representaatioiden luomisesta elokuvakerronnan keinoin: miten
rakennetaan kuvakulmia ja katsetta, mitä tapahtuu dialogissa, miten
henkilöt sijoittuvat suhteessa tilaan ja toisiinsa. Toimiva ratkaisu
olisi saattanut olla poimia laajemmasta aineistosta muutama elokuva
tarkempaan analyysiin.

Eltonen saa maskuliinisuuksista huomattavasti enemmän irti kuin
naiseuksien analyysistä. Usein naishahmojen tarkastelu jää yhden
kappaleen juonitiivistelmään ja arvioon, onko nainen elokuvassa
toiminnan osalta 'aktiivinen' vai 'passiivinen' - arvio perustuu
usein katsaukseen siitä, kuka elokuvassa pelasti kenet ja kuinka
monta kertaa. Jäin kaipaamaan pohdintaa sen suhteen, miten
aktiivisuus ja toimijuus Bond-elokuvissa, toimintaelokuvissa ja
Eltosen omassa analyysissä määrittyvät stereotyyppisesti miehiin
yhdistetyn tekemisen kautta. Eltosen tyypittelyn 'vahvat' naiset ovat
käytännössä samanlaisia kuin toimintaseikkailuiden miessankarit: he
hallitsevat aseet ja koneet, fyysisen väkivallan, nokkelan sanailun
ja Bond-elokuvien tapauksessa ovat seksuaalisesti aktiivisia. Mikään
tavanomaisesti naisiin liitetty toiminta ei elokuvissa eikä Eltosen
analyysissä edusta vahvuutta - hämäräksi jää myös, mitä ihmettä ovat
tyypittelyn 'modernit' naiset, joista osa eroaa 'vahvoista' naisista
heikkouksiensa vuoksi. Tällaisiin heikkouksiin lukeutuu esimerkiksi
häviäminen miekkataistelussa kahta miestä vastaan.Vahvojen naisten
kohdalla erotuksena miehiin on lähinnä ulkonäkö, joka jää ainoaksi
stereotyyppisen feminiinisyyden elementiksi hahmoissa, jotka Eltosen
mukaan 'sekoittavat feminiinisyyden ja maskuliinisuuden rajoja
irrottamalla ne perinteisistä määrittelyistä' (121). Hämmentävää on,
että Bondin hahmon kohdalla Eltonen kiinnostavasti painottaa
erotisoidun miesruumiin asettumista naiskatseen kohteeksi, mutta
sivuuttaa analyysissään naisten ulkonäön, koska se ei ole 'ainoa tai
ensisijainen asia, joka määrittää [elokuvien] esittämää kuvaa
naiseudesta' (105) - ratkaisu on outo, kun kyseessä on visuaalinen
media. Kielentutkijana en myöskään ole vakuuttunut, että termiä
Bond-tyttö on mahdollista tulkita vain vakiintuneena 'nimitystapana',
joka ei 'määritä hahmon rakentumista' (106), tai naishahmojen
monimerkityksisiä nimiä, kuten Pussy Galore, 'vain vitseinä' (107).

Ansiokasta on, ettei Eltonen lähde lukemaan elokuvista sukupuolen
representaatioiden lineaarista kehitystä kohti vapautuneisuutta ja
voimaantuneisuutta - vaikuttaa siltä, että Bond-elokuvat ovat olleet
suhteessa ajankohtaan huomattavasti radikaalimpia 60- ja 70-luvuilla
kuin myöhemmin. Kun tarkastelussa on yli viisi vuosikymmentä kattava
ajanjakso, representaatioiden suhteuttaminen eri ajankohtien
ilmiöihin, muutoksiin ja sukupuolen diskursseihin jää kuitenkin
ohueksi. 60-luvun elokuvat suhteutetaan ajan vapautuneisiin
seksuaaliasenteisiin, 70-luvun elokuvat feminismiin ja 80-luvun
teokset uuskonservatiivisiin arvoihin, mutta uudempia elokuvia
tarkastellaan lähinnä Bond-jatkumon valossa, eikä suhteessa
ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin diskursseihin tai edes saman genren
muihin aikalaiselokuviin. Eltonen viittaa paljon 'perinteiseen'
mieheyteen ja naiseuteen, mutta paikoin ei käy ilmi, mihin oikeastaan
viitataan. Brittiläisessä yhteiskunnassa kiertäviin poliittisiin tai
kulttuurisiin diskursseihin eri vuosikymmeninä? 1950-luvun
äärikonservatiivisiin arvoihin? 2000-luvun hegemoniseen
maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen? Sukupuolen representaatioihin
toimintaelokuvissa tai muissa genreissä? Perinteisyys on aina
kontekstisidonnaista ja kontekstualisointi vaikuttaa siihen,
millaisina Bond-elokuvien sukupuolen representaatiot näyttäytyvät.
Ian Flemingin Bond-kirjojen kuvaukset 'arabialaisista tammoista' ovat
kieltämättä tuhtia tavaraa, joihin verrattuna elokuvat vaikuttavat
tietyssä määrin edistyksellisiltä, mutta toisaalta suhteessa viime
vuosikymmenten lähtökohtaisesti feministisen fiktion eri muotoihin
Bondit eivät ole erityisen sukupuolikriittisiä.

Päätäntöön mennessä on olo, että elokuvia on ravistettu hieman liian
hyvin - Eltonen esittää päätännössään, että elokuvacocktaileja on
'mahdollista tulkita feministisinä teksteinä' (193). Feminismin
määritelmästä riippuen tämä lienee mahdollista; oletan, että Eltonen
viittaa lähinnä sukupuolten eroja häivyttävään ja yhtäläisiä kykyjä
korostavaan liberaalifeminismiin. Siitä huolimatta, että Eltosen
tavoin viihdyn mainiosti (valikoitujen) Bond-elokuvien äärellä, en
näkisi niitä sukupuolen representaatioiden suhteen erityisen
kyseenalaistavina - Bond-elokuvien voi nähdä heijastavan myös
postfeministisiä diskursseja. Kyse voi olla määrittelyeroista tai
lukijan tiukasta feministisestä piposta, mutta myös päätteeksi olisi
voinut painottaa mieluummin tekstien moniäänisyyttä kuin mahdollista
feministisyyttä ja radikaalia ulottuvuutta. Tiettyjä
sukupuolittuneita piirteitä kyseenalaistavat representaatiot eivät
sinällään poista tai häivytä elokuviin vahvasti sisältyviä
konservatiivisempia diskursseja. Joka tapauksessa kirja tarjoaa
hyvän, paikoin provosoivan ja parhaimmillaan oivaltavan esimerkin
sukupuolen representaatioiden analyysistä Bond-elokuvien ystäville ja
sukupuolen tematiikasta kiinnostuneille.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/