[H-verkko] Helsinki, =?UNKNOWN?B?VuRpdPZzOg==?= Ajatuksista operaatioiksi - Suomen armeijan =?UNKNOWN?Q?hy=F6kk=E4ysoperaatioiden?= suunnittelu jatkosodassa

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Ajatuksista operaatioiksi - Suomen armeijan
hyökkäysoperaatioiden suunnittelu jatkosodassa
Helsinki 22.05.2009 

FM Mikko Karjalainen väittelee 22.5.2009 kello 12 Helsingin
yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta 'Ajatuksista
operaatioiksi - Suomen armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelu
jatkosodassa'. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Fabianinkatu
33, Päärakennus, sali 5 .

Vastaväittäjänä on dosentti, prikaatikenraali Vesa Tynkkynen,
Maanpuolustuskorkeakoulu, ja kustoksena on professori Markku Kuisma.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Maanpuolustuskorkeakoulu,
Sotahistorian laitos, julkaisusarja 1, n:o 12.


Tiivistelmä:
Jatkosodan sotatapahtumia käsittelevissä tutkimuksissa on
pääsääntöisesti ohitettu varsinaista hyökkäystoimintaa edeltänyt
suunnitteluvaihe. 

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten operaatioiden suunnittelu
toteutettiin ja ketkä suunnittelutyöhön osallistuivat. Tutkimuksen
hypoteesina on, että hyökkäysoperaatioiden suunnitteluun osallistui
ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheimin ja päämajoitusmestari Aksel
Airon lisäksi muitakin tahoja ja suunnitelmia laadittiin toteutunutta
kaukaisempiin tavoitteisiin. 

Suomen armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelua koordinoitiin
Päämajan yleisesikunnan operatiivisella osastolla, jonka upseereilla
oli mahdollisuus vaikuttaa Airon ja sitä kautta Mannerheimin
päätöksiin. Suunnitteluun osallistui operaatiosta riippuen toimijoita
sekä Päämajasta että sen ulkopuolelta. Mannerheim tiedusteli usein
myös ylimmän poliittisen johdon eli käytännössä presidentti Risto
Rytin näkemyksiä. Myös saksalaiset pyrkivät vaikuttamaan suomalaisten
suunnitelmiin. Mikkelissä ja sen ympäristössä työskennellyt Päämajan
operatiivinen johto ylipäällikkö Mannerheimin alaisuudessa oli
kuitenkin se taho, jossa lopulliset suunnitelmat muotoutuivat tai
vähintäänkin hyväksyttiin ennen toimeenpanoa. 

Suomen armeijan on nähty asettuneen kokonaisuudessaan puolustukseen
vuoden 1941 lopusta eteenpäin, kun laajamittainen eteneminen
pysähtyi. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että Päämajan operatiivinen
johto laati hyökkäyssuunnitelmia vuoden 1942 loppupuoliskolle saakka
ja mikäli saksalaisten eteneminen Leningradin tai Pohjois-Suomen
suunnalla olisi jatkunut, suomalaiset olisivat olleet valmiita
jatkamaan etenemistä. 

Selkeimmin edellä esitetty Suomen sodanjohdon strategia, jossa
saksalaisia käytettiin hyväksi omien tavoitteiden saavuttamiseksi, on
nähtävissä Hangon motin suhteen kesällä 1941, Karjalan kannaksella
syyskesällä 1941, Sorokan operaation suunnittelussa alkuvuodesta 1942
ja Laatokan laivasto-operaation yhteydessä vuoden 1942 kesällä.
Suomalaiset vähensivät omia hyökkäysponnistelujaan sitä mukaa kun
saksalaiset olivat valmiita ottamaan vastuun operaatioista.
Samanaikaisesti suomalaiset kuitenkin kannustivat ja tukivat
mahdollisuuksien mukaan saksalaisia hyökkäämään esimerkiksi Hankoa ja
Leningradia vastaan. Oman hyökkäysaktiivisuuden vähenemistä
perusteltiin voimien vähäisyydellä ja miehistötappioiden
minimoimisella. 

Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että Suomi oli aktiivinen toimija,
joka jatkosodassa pyrki vähintäänkin ottamaan takaisin Talvisodassa
menettämänsä alueet. Tässä tutkimuksessa kyseinen käsitys tarkentuu
ylimmän sodanjohdon, ylipäällikkö Mannerheim mukaan lukien, osalta.
Suomen sodanjohdolla oli valmiit suunnitelmat edetä toteutunutta
kauemmas, mikäli saksalaisten menestys olisi tehnyt sen
mahdolliseksi.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa: 
https://oa.doria.fi/handle/10024/44902


Ilmoitus lähetetty: 

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/