[H-verkko] Arvosteltavaksi: SKS:n kevään 2009 kirjoja osa.1
Tapio Onnela
taonnela at utu.fi
Ke Maalis 18 19:43:30 EET 2009
Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan
nimen ja kustantajan sekä aina myös postiosoitteesi (maaposti!).
Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan.
Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen
kirjan.
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös
Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/ josta se
lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee
arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-listan
tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja-
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/.
HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!
****
TUOMAS HEIKKILä
Piirtoja ja kirjaimia
Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla
Harva käyttöesine on muuttunut tuhannen vuoden kuluessa niin vähän
kuin kirja. Tuskin minkään muun taidon kuin kirjoittamisen kehitys
kuvastaa yhtä hyvin länsimaisten tapojen ja kulttuurin kehitystä.
Käsinkirjoitettu kirja, keskiaikainen käsikirjoitus on kuin historian
tallelokero, jonka salojen avaaminen paljastaa meille oman
maailmankuvamme perustan. Kirjallisen keskiajan mystiikka
munkinkammiosta mustereseptiin, hanhensulkakynän teroittamisesta
kirkkoruhtinaan kirjastoon avautuu kiehtovalla tavalla.
Ainutlaatuinen, myös keskiaikaisen Suomen kirjallista kulttuuria
esittelevä teos on runsaasti kuvitettu aiemmin julkaisemattomin
näyttein alkuperäisistä käsikirjoituksista. Havainnolliset esimerkit
johdattavat lukijan suoraan keskiaikaisen kirjurin työpöydän ääreen
ja menneisyyden kirjalliseen maailmaan.
Keskiajantutkija, professori Tuomas Heikkilän teos esittelee
keskiajan kirjallisuutta, kirjantekemisen huippuammattilaisia,
kirjastoja, kirjoittamisen arkea ja kirjoittajan ilonhetkiä. Uusinta
suomalaista keskiajantutkimusta edustava teos raottaa myös
salaperäisyyden verhoa Suomen Kansalliskirjaston ja eurooppalaisten
huippukirjastojen kuten Vatikaanin kalleimpien aarteiden yltä.
****
Valtakunnan vaihdos 1809
Ajan tuntoja Alopaeuksen pappissuvun papereissa
Toimittanut Kari Tarkiainen
Merkkivuosi 1809, Suomen siirtyminen Ruotsin alaisuudesta osaksi
Venäjän keisarikuntaa, kirvoitti kokonaisen tunteiden, mielipiteiden
ja epäluulojen ryöpyn Suomen asukkaiden mielissä. Tavallinen kansa
oli yleensä kauhuissaan peläten maaorjuutta ja venäläisiä väenottoja,
kun taas ylemmät säädyt suhtautuivat muutokseen tyynemmin toivoen
uuden aseman merkitsevän pitkäaikaista rauhaa ja hyvinvointia Ruotsin
aikana koettujen alituisten sotien vastapainoksi. Silti mielipiteet
menivät eliitinkin parissa ristiin.
Kansan ja yläluokan välillä vaikutti papisto, jonka asenteisiin
esivalta – ensin ruotsalainen, sitten venäläinen – kiinnitti
erityistä huomiota. Papeillahan oli rahvaan silmissä luontaista
arvovaltaa, ja heidän sanoihinsa oli totuttu luottamaan vaikeina
aikoina. Mitä he sanoivat saarnastuoleistaan tai pitäjänkokouksissa
oli usein tärkeintä informaatiota, mitä ihmiset voivat saada. Porvoon
hiippakunnassa mielipiteisiin vaikutti kokonainen pappisklaani,
tuomiorovasti Magnus Jacob Alopaeus poikineen ja sukuineen. Heidän
kannanottojaan kuultiin sekä kirkossa että Porvoon lukion ylemmässä
oppisalissa, jossa suvun eri jäsenet pitivät komeita merkkipäiväpuheita.
Tohtori Kari Tarkiainen on käynyt läpi Alopaeusten paperit –
kirjeenvaihdon, saarnat, juhlapuheet, päiväkirjat ja jopa
almanakkamuistiinpanot – valtakunnan vaihdoksen näkökulmasta. Hänen
toimittamansa teos valaiseekin vuosien 1808–1809 murrosta
esivaiheineen yhden perheen ja suvun kannalta. Dokumentit on
käännetty suomeksi ja varustettu johdannolla ja kommentaareilla.
*****
CHARLOTTA WOLFF
Noble conceptions of politics in eighteenth-century Sweden (ca 1740–
1790)
Noble conceptions of politics in eighteenth-century Sweden (ca 1740–
1790) is a study of how the Swedish nobility articulated its
political ideals, self-images and loyalties during the Age of Liberty
and under the rule of Gustav III. This book takes a close look at the
aristocracy’s understanding of a free constitution and at the
nobility’s complex relationship with the monarchy. Central themes are
the old notion of mixed government, classical republican conceptions
of liberty and patriotism, as well as noble thoughts on the rights
and duties of the citizen, including the right to rebellion against
an unrighteous ruler.
The study is a conceptual analysis of public and private political
statements made by members of the nobility, such as Diet speeches and
personal correspondence. The book contributes to the large body of
research on estate-based identities and the transformation of
political language in the second half of the eighteenth century by
connecting Swedish political ideals and concepts to their European
context.
____________________
Oliko 1700-luvun ruotsalainen aatelismies kuninkaan ystävä vai hänen
vihollisensa? Entä missä määrin vuosisadan jälkipuoliskon
aristokraatti mielsi itsensä muita alamaisia tärkeämmäksi? Oliko
Anjalan liitto perinteinen aateliskapina? Tämä käsitehistoriallinen
tutkimus aatelisten tasavaltalaisuudesta, poliittisista ihanteista ja
omakuvasta vapaudenajalla ja kustavilaisen ajan alussa tarkastelee
aatelissäädyn käsityksiä valtiomuodosta, vapaudesta, kansalaisen
oikeuksista ja velvollisuuksista. Oliko kansalaisilla aatelisten
mielestä oikeus tai jopa velvollisuus kapinoida väärin käyttäytyviä
hallitsijoita vastaan?
****
GEORGE DICKIE
Estetiikka
Tutkimusalueita, käsitteitä ja ongelmia
Estetiikan peruskysymyksiä tarkasteleva käsikirja säilyttää edelleen
paikkansa alan klassikkona. Teoksen alussa oleva historiallinen
katsaus jakautuu kolmeen osaan, kauneuden teoriaan, taiteen teoriaan
ja estetiikkaa koskevaan lukuun kritiikin filosofiasta. Teoksessa
esitellään myös esteettinen käsite, joka on herättänyt kiistaa
kaikkina aikoina. Taiteen filosofiat ja taidekäsitykset saavat oman
lukunsa, neljäs osa keskittyy mm. symbolin, metaforan ja ilmaisun
käsitteisiin. Lopuksi pohditaan taiteen arvottamista eri puolilta
näkökulmana seitsemän keskeistä estetiikan teoriaa.
*****
JANNE HAIKARI
Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten silmien edessä
Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa
maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla
Vuonna 1651 läänitetty Porin kreivikunta toimii tutkimuksessa
ikkunana 1600-luvun vallankäytön arkeen. Teos tarkastelee
suurläänityksen kautta paikallista vallankäyttöä: virkamiesten
toimintaa, talonpoikien ja virkamiesten välisiä suhteita, paikallista
sosiaalista hierarkiaa sekä kreivikunnan suhteita toisiin
paikallisiin toimijoihin, erityisesti kruunuun. Läänityksessä
veronkanto ei siirtynyt kokonaan kreivikunnan vastuulle, minkä vuoksi
se joutui toisinaan katkeriin riitoihin kruunun kanssa. Tutkimuksen
pääteemat ovat vallan legitimiteetti rahvaan parissa, esimodernien
hallintorakenteiden kyky toimia sekä toiminnan konkreettinen sisältö.
*****
LEENA KAUNONEN
Jakamattoman avaruuden alla
Tilojen merkityksiä Antti Hyryn proosassa
Tutkimus syventyy asumisen ja elämisen muovaamien tilojen
merkityksiin Antti Hyryn tuotannossa. Painopiste on Kevättä ja syksyä
-romaanissa (1958) ja Pauli-romaanisarjassa. Pauli-sarjaan sisältyvät
teokset Kotona (1960), Alakoulu (1965), Isä ja poika (1971) sekä
Silta liikkuu (1975) kertovat elämästä pohjoispohjalaisessa
kylämiljöössä 1930-1940-luvuilla. Tausta-aineistona on kirjailijan
koko proosatuotanto.
Tiloja tutkitaan ensin maatalon pihapiirin ja lähiympäristön
erityispiirteistä käsin, erityisesti pienten poikien leikin ja
vaeltelun kannalta. Omissa luvuissaan käsitellään sairaalaa, koulua
ja sotilaskasarmia tilajärjestelminä. Tutkimus osoittaa, miten
ihmisen arkista tilankäyttöä säätelevät monet käytännöt, sosiaalinen
vuorovaikutus, arvot ja normit. Yhteisten tilojen käytöllä on usein
rajoituksia. Niin aikuisilla kuin lapsilla on sääntöjä kiertäviä
toimintatapoja ja taktiikoita. Tästä sääntöjen, taktiikoiden ja
käyttäjien ristikkäisyydestä syntyy tilojen sosiaalisen käytön koko
kirjo. Tutkimuksessa huomioidaan myös agraariin elämäntapaan
liittyviä piirteitä sekä Hyryn romaanien kuvaaman ajanjakson
historiallinen tausta.
*****
SAKARI TOIVIAINEN
Kadonnutta paratiisia etsimässä
Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvat
Kadonnutta paratiisia etsimässä tutkii Markku Lehmuskallion
elokuvauraa ja käsittelee hänen 18 elokuvaansa, joista osa on
syntynyt yhteistyössä nenetsitaiteilija Anastasia Lapsuin kanssa.
Suomalaisten elokuvantekijöiden joukossa Lehmuskallio on
ainutlaatuinen: hän kulkee omaa tietään valtavirtojen ulkopuolella,
toteuttaa persoonallista näkemystään ja on noussut kansainvälisesti
arvostetuksi taiteilijaksi.
Kuvaukset ihmisen ja luonnon suhteesta, taiteen tehtävästä ja
taiteilijan osasta, pohjoisten alkuperäiskansojen olosuhteista ja
kulttuurista ovat Lehmuskallion elokuvien keskeisiä teemoja. Suomen
metsistä ja saamelaiskulttuurin parista Lehmuskallion tutkimusmatkat
ovat laajenneet koko pohjoiselle pallonpuoliskolle, sen luontoon ja
ihmisten sisäisiin maisemiin, katoavien perinteiden ja ainutlaatuisen
taiteen maailmaan.
Lehmuskallion elokuvissa kysymys on ihmisen ja luonnon välisen
tasapainon menetyksestä, pienten ihmisten ja pienten kansojen
perinteiden, kielen ja elinkeinojen murenemisesta valtakulttuurin ja
globaalin markkinatalouden puristuksessa. Tätä vasten traditio ja
taide muodostuvat eräänlaiseksi kadotetun paratiisin kuvaksi,
peiliksi, jota vasten näkyy myös suomalaisen kulttuurin ja suomen
kielen merkitys. Lehmuskallion tuotanto on ilmastonmuutoksen ja
etnisten ristiriitojen maailmassa on ajankohtaisempi kuin koskaan.
*****
Kansan kädestä
Sivistyneistö ja kansakoululaiset Suomen Kulttuurirahastoa perustamassa
Toimittanut Tommi-Tapio Hämäläinen
Suomen Kulttuurirahasto, maamme suurin yksityinen apurahoja myöntävä
säätiö, perustettiin vuonna 1939 suomalaisen kulttuurin, tieteellisen
tutkimustyön ja taiteen tukirahastoksi. Rahaston alkupääoma koottiin
vuosina 1937–1938 erilaisin keräyksin, jotka suunnattiin yrityksille,
kunnille ja yksityisille henkilöille.
Kansan kädestä kertoo Suomen Kulttuurirahaston perustamisen
aatteellisista taustoista, keskeisistä henkilöistä ja keräysten
järjestämisestä. Päähenkilöinä on kolme merkittävällä tavalla
rahaston syntyyn vaikuttanutta ryhmää: 1930-luvun ylioppilaat,
koululaiset ja kansakoulujen opettajat. Teos esittelee, miten
kansakoululaitos tuli mukaan keräyshankkeeseen, ja miten opettajat ja
koululaiset osallistuivat keräyksen toteuttamiseen. Kirja valottaa
myös 1930-luvun koulumaailmaa, koululaisten arkea ja suomalaista
kansakoulua kulttuurikasvattajana.
Laaja antologiaosuus antaa puheenvuoron koululaiskerääjille
itselleen. Miten keräykset toteutettiin, mitä keräysretkillä
tapahtui, millaista toimintaa hankituilla varoilla haluttiin tukea,
keitä olivat lahjoittajat? Kerääjien omakohtaiset kokemukset on
koottu Suomen Kulttuurirahaston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
toteuttaman Markasta miljooniksi -muistitietokeruun aineistosta.
*****
Kieli kioskilla
Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista
Toimittaneet Hanna Lappalainen ja Liisa Raevaara
Kioskit ovat kaikille tuttuja paikkoja, mutta miten arkinen asiointi
kioskilla sujuu? Kieli kioskilla tarkastelee kioskiasioinnin
rutiineja: miten tervehditään, miten asiakas kertoo käyntinsä syyn ja
myyjä ostosten hinnan, miten maksaminen hoidetaan, missä välissä
kiitetään ja miten lototaan. Kirjoittajat selvittävät, mistä aiheista
kioskilla lasketaan leikkiä ja millaisia toimia selitellään.
Tutkimukset perustuvat videoituihin R-kioskiasiointeihin eri puolilla
Suomea. Onko asioimistavoissa eroja esimerkiksi helsinkiläisten ja
itäsuomalaisten välillä tai sen mukaan, minkä ikäinen asiakas on?
Entä ovatko asioinnin rutiinit kahle vai pikemminkin resurssi, jota
voi käyttää vaikkapa leikittelyyn? Miten kioskilla ilmaistaan
kohteliaisuutta ja mitä kohteliaisuus lopulta on?
Kirja kuvaa asiointitilanteita kioskilla, mutta tarkasteltavat
kielenkäytön ilmiöt ovat yleisiä myös muissa
vuorovaikutustilanteissa. Teos palvelee kielestä ja
vuorovaikutuksesta kiinnostuneita tutkijoita ja opiskelijoita, ja
asiakaspalvelun ammattilaisille se antaa välineitä ymmärtää
asiointilanteen rakentumista ja asiakkaan kohtaamista. Kaikki
kioskilla asioivat löytävät siitä katkelmia suomalaisesta arjesta ja
kulttuurista.
*****
ZACHARIAS TOPELIUS
Luonnonkirja
Ala-alkeiskouluin tarpeeksi
Zacharias Topelius kirjoitti rakastetun lukukirjansa herättämään
pienessä lukijassa rakkauden tietoon ja tietämiseen. Pedagogisesti
esikuvallinen teos etenee tarinoin, runoin, selityksin ja
piirroskuvin ihmisen osasta Jumalan valtakunnassa eläinkuntaan,
kasvikuntaan ja kivikuntaan sekä maan pinnanmuotoihin, veteen, ilmaan
ja luonnonmullistuksiin. Lopuksi Topelius kuvaa yleisiä fyysisiä
ilmiöitä, luonnon lainalaisuuksia ja maailmankaikkeuden rakennetta.
Teos ilmestyi suomeksi 1860 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
kustantamana, ja se on yhä SKS:n painetuin ja myydyin teos. Teoksen
esipuheen on kirjoittanut Allan Tiitta, ja niteessä on myös
aikalaisarvostelujen valikoima.
*****
JOHANNA MäLKKI
Mitä etevin runoteos
Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän vastaanotto suomalaisessa
kirjallisuusinstituutiossa 1851-2000
Italialaisen runoilijan Dante Alighierin (1256–1321) vuonna 1321
julkaistu runoelma Divina Commedia on kirjallisuushistorian
maineikkaimpia teoksia. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat
Commedian Suomessa julkaistut käännökset sekä niitä tai alkuteosta
kommentoivat kirjoitukset. Danten teoksesta kirjoittaneiden
suomalaisten kirjallisuusarvostelijoiden, tutkijoiden, kääntäjien,
kirjailijoiden ja niin sanottujen tavallisten lukijoiden lukutavat ja
tarkoitusperät vaihtelevat jyrkästi. Tulkintaketjuja tarkastelemalla
paljastuvat institutionaalisen asemoinnin muutokset ja kriteerit,
joilla Commediaan paneutuneet suomalaiset ovat teosta eri aikoina
kääntäneet ja arvottaneet.
*****
C. A. GOTTLUND
Otava
eli suomalaisia huvituksia, III osa
Carl Axel Gottlund (1796–1875), särmikäs kulttuuripersoona ja
fennomaani, haaveili kirjoittavansa kansallisen merkkiteoksen Savon
murteen värittämällä suomellaan. Vaikka Otava eli suomalaisia
huvituksia ei noussutkaan Kalevalan kaltaiseksi eepokseksi, siitä
tuli uraauurtava ja kunnianhimoinen hanke aikana, jolloin suomen
kelpaavuutta taiteen ja tieteen kieleksi epäiltiin.
Alun perin kahdessa osassa 1828–1832 ilmestynyt Otava sai 100-
vuotisjuhlavuonnaan 1929 jatkokseen kolmannen osan, jonka Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura kokosi julkaisemattomasta Otava-materiaalista.
Teos sisältää muun muassa katsauksen Ruotsin ja Norjan suomalaisten
kieleen, satuja, elämäkertoja, luonnekuvauksia, etymologisia
pohdintoja sekä taidetta.
Nyt ilmestyvä Otava III on näköispainos vuoden 1929 julkaisusta,
jonka loppusanoissa valotetaan teoksen synty- ja kokoamisprosessia.
*****
HENRIKA TANDEFELT
Porvoo 1809
Juhlamenoja ja tanssiaisia
Aurinko paistoi Aleksanteri I:n saapuessa Porvooseen. Oli 27.
maaliskuuta 1809, kirkonkellot soivat, kanuunanlaukaukset pauhasivat
ja sotilasparaatit täyttivät kaupungin. Keisari saapui ratsain ja
otettiin vastaan pappilantullin kunniaportilla. Seuraavana päivänä
tuomiokirkossa hän tarkkaili suomalaisia alamaisiaan
valtaistuinkorokkeelta ja he tarkkailivat häntä kiinnostuneena.
Korokkeen kuusi askelmaa nostivat hänet kuin näyttämölle, ja hänen
yllään kohosi valtaistuinkatos. Jumalanpalveluksen jälkeen juhlaväki
siirtyi kulkueena Porvoon kymnaasiin, jossa maapäivät avattiin
keisarin läsnä ollessa.
Porvoon maapäivät avattiin 28. maaliskuuta ja päätettiin 19.
heinäkuuta 1809. Maapäivät koostuivat neljän säädyn neuvotteluista,
mutta myös toinen toisiaan seuraavista juhlamenoista ja
seremonioista. Säätykokouksessa juhlamenoilla oli erityisen tärkeä
merkitys.
Teoksessa maapäiviä tarkastellaan juuri näiden juhlien,
juhlallisuuksien, seremoniallisten muotojen kautta. Kirja seuraa
maapäivien tapahtumia suunnitteluvaiheesta aina maapäivien
päätöstilaisuuteen.
*****
Taiteilijoiden Kalevala
toimittanut: Ulla Piela
Kalevalaseuran tuottamassa ja SKS:n kustantamassa ainutlaatuisessa
teoksessa Taiteilijoiden Kalevala kymmenen suomalaista
kuvataiteilijaa ja kymmenen säveltäjää tulkitsee Kalevalan runoja
kuvin ja sävelin. Kalevalan 160-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistava
teos on 2000-luvun juhla-Kalevala, jossa yhdistyvät upealla tavalla
sana-, kuva- ja säveltaide. Teos on siten ainutlaatuinen sekä
suomalaisen taiteen että Kalevalan kulttuurihistoriassa.
Mukana ovat kuvataiteilijat Martti Aiha, Juhana Blomstedt, Ulla
Jokisalo, Kuutti Lavonen, Stiina Saaristo, Risto Suomi, Nanna Susi,
Marjatta Tapiola, Katja Tukiainen ja Santeri Tuori.
Säveltäjistä ovat mukana Kimmo Hakola, Pekka Jalkanen, Olli
Kortekangas, Einojuhani Rautavaara, Herman Rechberger, Aulis
Sallinen, Jukka Tiensuu, Riikka Talvitie, Jovanka Trbojevic ja Lotta
Wennäkoski.
Loistokkaasti toteutettu 816-sivuinen teos sisältää Kalevalan (1849)
tekstin, taideteokset korkealaatuisina värikuvina sekä Santeri Tuorin
videoteoksen DVD:llä. Kamariorkesteri Avanti! ja Uusi Helsinki -
kvartetti esittävät sävellykset kahdella kirjaan sisältyvällä CD-
levyllä. Teoksessa on myös taiteilijoiden esittelyt sekä heidän
ajatuksiaan Kalevalan runoista ja työskentelyprosessista.
Taiteilijoiden Kalevalan on toimittanut Kalevalaseuran
toiminnanjohtaja Ulla Piela ja teoksen raikkaan ulkoasun on
suunnitellut graafinen suunnittelija Anne Kaikkonen.
Teos perustuu Taiteilijoiden Kalevala 2009 -hankkeeseen, johon
Kalevalaseura kutsui mukaan edellä mainitut kaksikymmentä
taiteilijaa. Taiteilijoiden Kalevalan teokset – sävellykset,
maalaukset ja videotaideteos – ovat esillä Ateneumin suuressa
Kalevala-näyttelyssä 26.2.–9.8.2009.
*****
PIRKKO MUIKKU-WERNER
Tositarkoituksella
Näkökulmia kontakti-ilmoituksiin
Tutkimus selvittää kontakti-ilmoitusten tekstilajia. Millaisia
nimimerkkejä suositaan? Miten ihmiset kuvailevat itseään ja millaisia
täkyjä he käyttävät lukijan kiehtomiseksi? Entä millaisena näyttäytyy
ilmoitusten ihanne-ihminen ja kuinka yhteiskunnalliset muutokset
näkyvät teksteissä?
Teos tarkastelee Helsingin Sanomien ja Karjalaisen seuranhaku-
ilmoituksista 50 vuoden ajalta. Tekstit houkuttavat kirjeenvaihtoon
tai päiväkahville; luvassa on niin ystävyyttä kuin
elämänkumppanuutta. Yhteistä on ikävä toisen luo.
Kirjassa vertaillaan myös koti- ja ulkomaisten lehtien
seuranhakuilmoittelua. Kokemuksistaan pääsevät kertomaan myös
ilmoittajat ja ilmoituksiin vastanneet.
*****
Touching Things
Ethnological Aspects of Modern Material Culture
Edited by Pirjo Korkiakangas, Tiina-Riitta Lappi & Heli Niskanen
Material culture is something we can touch and can be touched by. It
is simultaneously concrete artefacts and expression of values
produced and shared by humans. But what is modern material culture like?
Material culture has always played an essential role in ethnological
studies. The object of ethnological study has been the culture
itself, the life reflected in things and artefacts, and the beliefs
that lie behind the material. But like the definitions of subjects
and concepts, the very meaning of material culture in modern
ethnology is manifold and therefore needs to be considered
continuously and repeatedly anew. This book discusses material
culture from various viewpoints, such as museums, everyday life and
consuming. The focus is on modern things from honeymoon mementos to
sweaters and summer cottages.
_________________
Ympärillämme olevat esineet eivät ole vain konkreettisia ja
kosketeltavia kohteita, vaan myös osa identiteettiämme – esimerkiksi
vaatteiden kautta rakennamme ja ilmaisemme itseämme. Teoksessa
unkarilaiset ja suomalaiset etnologit luovat silmäyksiä aineellisen
kulttuuriimme monimuotoisuuteen ja itsestäänselvyyksinä pidettyjen
esineiden maailmaan. Ovatko tavaratalot esinenäyttelyjä museoiden
tapaan? Onko museoissa vain vanhoja esineitä? Millaisia esineitä
pyhiinvaeltajat tuovat kotiin matkaltaan? Millaiset esineet liittyvät
yhteiskunnan marginaalissa elämiseen, niukkuuteen ja pärjäämiseen?
Entä miten yltäkylläinen postmoderni kuluttaminen jäsentyy esineiden
maailmassa?
*****
*****
*****
*****
*****