[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Elossa ihmeen kaupalla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Juho Ahava  ---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Affonço, Denise: Elossa kuoleman kentillä  (Rescapee de l'Enfer des
Khmers Rouges). Kääntänyt Sevón, Aura. Like Kustannus, 2009. 205
sivua.


Elossa ihmeen kaupalla
---------------------------------------------------------

Denise Affonçon 'Elossa kuoleman kentillä' on ainakin kahdella tapaa
merkittävä julkaisu. Paitsi, että se on ensimmäinen koskaan
suomennettu muistelmateos Kambodzhasta punakhmerien hirmuhallinnon
alla 1975-79, se on myös yksi parhaista punakhmer-ajan muistelmista.
Niitähän on julkaistu englanniksi ja ranskaksi jo melkoinen määrä.

 


'Elossa kuoleman kentillä' on  järkyttävä, koskettava ja älykäs
kuvaus Denise Affonçon elämästä Demokraattisessa Kamputseassa (kuten
Kambodzha punakhmerien aikaan tunnettiin). Etnisesti
ranskalais-vietnamilainen Affonço oli punakhmerien valtaannousun
hetkellä jo jättämässä Kambodzhan lastensa kanssa, sillä Ranskan
kansalaisena hänelle olisi järjestynyt evakuointi suurlähetystön
puolesta. Hänen kiinalainen aviomiehensä Seng oli kuitenkin
vannoutunut kommunisti, joka halusi jäädä maahan luomaan uutta
tasa-arvoista yhteiskuntaa eräänlaista äärimaolaisuutta edustaneiden
punakhmerien johdolla. Hallinnon todellinen luonne kuitenkin
paljastui pian. Punakhmerit eivät tarvinneet innokkaita ideologeja
tai intellektuelleja, vaan nöyriä maatalousorjia. Seng joutuikin
teloitetuksi jo varhaisessa vaiheessa.

 

Kuolema ja pelko koko ajan läsnä

Kambodzhalaisille punakhmerien aika merkitsi todellista maanpäällistä
helvettiä. Arviot kuolonuhrien tarkasta määrästä vaihtelevat
sadoistatuhannista miljooniin. Yalen yliopiston
kansanmurhatutkimusprojektin arvion mukaan 1,7 miljoonaa
kambodzhalaista menetti henkensä punakhmerien reilun kolme vuotta
kestäneen hirmuhallinnon aikana. Tämä vastaa noin neljännestä maan
tuolloisesta väkiluvusta.

Punakhmerit veivät totalitarismin todennäköisesti pidemmälle kuin
yksikään toinen hallinto maailmanhistoriassa. Kaupunkeja ei
käytännössä ollut, vaan lähes koko kansa asui maalaiskylissä
paikallisten päälliköiden ja puoluevirkailijoiden tiukassa
kontrollissa. Päivärytmi oli tarkoin säädelty. Yöunet olivat lyhyet,
työpäivät pikät ja ruoka äärimmäisen niukkaa. Lukemattoman moni
menehtyi työuupumukseen, sairauksiin ja ruuanpuutteeseen.

Kunnollisten lääkkeiden käyttö oli kiellettyä ja ruokailu (sikäli
kuin ravintoa oli yleensäkin tarjolla) tapahtui yhteisissä
ruokasaleissa valvonnan alla, eikä yksityisyyttä ollut. Vakoojat
salakuuntelivat ihmisten keskusteluja öisinkin, ja varomaton lause
väärässä paikassa saattoi johtaa ankariin rangaistuksiin, jopa
kuolemaan. Myös syöminen ruoka-aikojen ulkopuolella oli ankarasti
kielletty. Moni joutui teloitetuksi jäätyään kiinni pyydystämästä
esimerkiksi hyönteisiä tai rottia epätoivoiseen nälkäänsä. Kun
lopulta vuodenvaihteessa 1978-79 vietnamilaiset joukot syrjäyttivät
punakhmerien hirmuhallinnon, olivat myös hengissä selvinneet
kambodzhalaiset huonokuntoisia, nälkiintyneitä ja pakkotyön
riuduttamia.

Affonçon kokemukset ovat ravistelevaa luettavaa ja tuovat
inhimillisen näkökulman kärsimykselle, jonka hirveyttä akateeminen
historiantutkimus ei pysty samassa mielessä tavoittamaan. Kuolema ja
pelko olivat koko ajan läsnä. Affonçon 8-vuotias tytär kuoli nälkään
äitinsä silmien edessä. Hänen poikansa selvisi hengissä, mutta
tämäkään ei saanut olla äitinsä kanssa. Punakhmerit nimittäin
erottivat lapset vanhemmistaan, etteivät vanhemmat 'saastuttaisi'
lapsia taantumuksellisilla ajatuksillaan. Aikuiset, etenkin
kaupunkilaiset, koettiin myös jo 'menetetyiksi tapauksiksi'. Heidän
mielensä oli porvarillisen järjestelmän mädättämä. Lapset sen sijaan
oli mahdollista oikeaoppisella koulutuksella, eli aivopesulla,
muokata vallankumouksen sotilaiksi. Punakhmerien armeijassa olikin
huomattava määrä lapsisotilaita.

 

Miten Affonço onnistui säilymään hengissä?

Denise Affonço edusti kaikkea sitä, mitä punakhmerit vihasivat. Hän
oli koulutettu, kaupunkilainen, ranskalais-vietnamilainen ja
keskiluokkainen. Lisäksi hän puhui sujuvasti vieraita kieliä, mutta
khmerin kieltä varsin heikosti. Ihmiset, joilla oli tällainen tausta,
joutuivat kaikkein kovimman vainon kohteeksi punakhmerien aikana.
Tutkimukset ovat myös osoittaneet kiistatta, että urbaanin
keskiluokan suhteellinen osuus kuolonuhrien joukossa oli hyvin suuri.
Selviytyneiden salaisuus oli yleensä se, että he salasivat taustansa
ja tekeytyivät riisinviljelijöiksi. Kaikilta tämä ei onnistunut, ja
kiinni jääneille oli usein luvassa hirmuinen kohtalo. Esimerkiksi
muuan entinen opettaja yllätettiin puhumassa unissaan ranskaa ja
joutui teloitettavaksi.

Muistelmiensa perusteella Affonçon epäilyttävä ulkomaalainen tausta
ei ollut salaisuus kenellekään, hänen pilkkanimensäkin oli
'ranskalainen'. Vajavaista khmeriä vahvalla aksentilla puhuneen
Affonçon olisi ollut muutenkin vaikea peittää taustaansa. Miten hän
sitten selvisi? Tähän kysymykseen ei Affonço suoraa vastausta tarjoa.
Eikä mitään yksittäistä syytä todennäköisesti ole olemassakaan.
Affonço sinnitteli ja selviytyi punakhmerien ajan päivä kerrallaan,
kunnes Vietnamin armeija lopulti vapautti hänet ja muut
kambodzhalaiset maanpäällisestä helvetistä. Punakhmerien
paikallishallinnon väkivaltaisuus myös vaihteli runsaasti alueittain
(tosin vain asteikolla julma - äärimmäisen brutaali). Ehkä ne kylät,
johon Affonço päätyi, olivat hieman pahimpia alueita vapaampia.
Kuitenkin väkivalta, pakkotyö, nälkä ja kuolema leimasivat elämää
näillä 'paremmillakin' alueilla, joten ei voi kuin todeta, että
Affonçon selviytyminen oli melkoinen ihme. Ja rivien välistä voi
lukea, että ihmeissään hän on siitä itsekin.

 

Vietnam - vapauttaja vai vihollinen?

Lukijalle, joka ei ole punakhmereihin ennestään perehtynyt, 'Elossa
kuoleman kentillä' on erinomainen valinta. Sen sijaan uutta tietoa
punakhmerien ajan historiantutkimukselle Affonçon kirja ei juuri
tarjoa, sillä vastaavia muistelmia ovat julkaisseet jo lukuisat
terrorista hengissä selvinneet kambodzhalaiset. Samantyyppiset
kokemukset ja kärsimykset toistuvat lähes kaikissa niissä. 'Elossa
kuoleman kentillä' kuitenkin eroaa näiden muistelmien valtavirrasta
edukseen, ja sen suomentaminen on ollut erinomainen valinta. Painavan
sisällön lisäksi Affonçon teksti ei ole vailla kirjallisiakaan
ansioita. Kauhuista ja järkytyksistä huolimatta hän kykenee
analysoimaan kokemaansa erittäin terävästi, paikoittain jopa
sarkastisesti.

Aikalaistodistuksena mielenkiintoisin on kuitenkin ehkä kirjan
loppuosa, joka käsittelee punakhmer-hallinnon jälkeistä aikaa.
Kambodzhalaiset nationalistit ovat luoneet sittemmin eräänlaisen
miehitysmyytin, jonka mukaan punakhmerit kukistanut Vietnam teki
Kambodzhasta oman siirtomaansa 80-luvun ajaksi. Ehkä tämä väite ei
ole täysin vailla pohjaa, mutta punakhmerien ajan kauhut kokeneelle
Affonçolle Vietnam on kuitenkin vapauttaja, joka pelasti maan
totaaliselta tuholta.

Päästyään Ranskaan loppuvuodesta 1979 Affonço yritti kertoa
maailmalle, millaiselta tuholta Vietnam kambodzhalaiset pelasti,
mutta häntä pyydettiin ystävällisesti vaikenemaan. Affonço tuli
nopeasti huomaamaan, ettei ollut soveliasta puolustaa Vietnamia,
jonka kansainvälinen yhteisö oli jo ehtinyt tuomita syylliseksi
hyökkäyssotaan. Reaalipolitiikka leimasi kansainvälisen politiikan
ilmapiiriä. USA ja Kiina halusivat kurittaa vihollistaan Vietnamia ja
tähän punakhmerit olivat erinomainen väline. Kommunistisen Vietnamin
pelko oli suuri myös ASEAN-maiden parissa. Kiinalta, USA:lta ja
monilta muilta länsimailta saadun tuen avulla punakhmerit aloittivat
pitkän sisällissodan Vietnam-mielistä hallitusta vastaan. Punakhmerit
onnistuivat myös pitämään Kambodzhan YK-istuimen hallussaan läpi
80-luvun, minkä johdosta Kambodzhan todellisesta hallituksesta tuli
kansainvälisen politiikan hylkiö. Tämä sulki käytännössä hanat myös
kansainväliseltä kehitysavulta.

'Elossa kuoleman kentillä' ei ole ensimmäinen kerta, kun Denise
Affonçon tarina on julkaistu. Uusi vietnamilaismielinen hallitus
järjesti yhtenä ensimmäisistä tehtävistään vuonna 1979
kansanmurhaoikeudenkäynnin, jossa punakhmer-johtajat Pol Pot ja Ieng
Sary tuomittiin poissaolevina kuolemaan. Vaikka oikeudenkäynti olikin
näytösluontoinen, eikä täyttänyt kansainvälisen oikeuden kriteereitä,
sitä varten kerättiin suuri määrätodistajanlausuntoja hirmuhallinnon
uhreilta. Yksi todistajista oli Denise Affonço. Nämä todistukset ovat
olleet todella arvokkaita historiantutkimukselle ja ne on julkaistu
yksissä kansissa nimellä Genocide in Cambodia: Documents from the
Trial of Pol Pot and Ieng Sary. Mikään vanhan tekstin
uudelleenjulkaisu 'Elossa kuoleman kentillä' ei kuitenkaan missään
nimessä ole, sillä alkuperäinen todistajalausunto on huomattavasti
lyhyempi ja keskittyy lähinnä luettelemaan Affonçon vuosina 1975-79
kärsimät kauheudet.

 

Vihdoin oikeutta?

Ranskaan päästyän Denise Affonço aloitti uuden elämän ja on sittemmin
työskennellyt sihteerinä sekä Ranskan ulkoministeriössä että EU:n
alaisessa turvallisuusalan tutkimuslaitoksessa. Ranskasta löytyi myös
uusi aviomies ja perheonni, jonka punakhmerit olivat romuttaneet
70-luvulla Kambodzhassa. Tänä keväänä Affonço kävi Suomessakin
Maailma kylässä -festivaalin vieraana kertomassa elämästään.

Myös Kambodzhalla menee paremmin kuin pitkään aikaan. Vaikka maa
onkin edelleen yksi maailman köyhimpiä, sotaa ei ole käyty enää
kymmeneen vuoteen ja yhteiskunta on palannut suhteellisen vakaaseen
arkeen.

Viimeiset hallitusta vastaan taistelleet punakhmer-sotilaat
antautuivat vuonna 1999 ja heidät on pääosin onnistuttu integroimaan
muuhun yhteiskuntaan. Punakhmerien kuuluisin ja pahamaineisin johtaja
Pol Pot menehtyi vuonnaa 1998 joutumatta koskaan oikeuden eteen. Myös
monet muut punakhmer-johtajat ovat ehtineet jo kuolla ilman, että
olisivat joutuneet teoistaan vastaamaan.

Viime aikoina edistystä oikeuden rintamalla on kuitenkin tapahtunut.
Muutama vuosi sitten perustettiin Kambodzhaan kansainvälinen
rikostuomioistuin käsittelemään punaisten khmerien aikakauden
rikoksia. Sen  tie on tähän mennessä kuitenkin ollut varsin kivinen.
Toimintaa ovat varjostaneet muun muassa korruptioepäilyt,
oikeusprosessin hitaus sekä huhut Kambodzhan hallituksen
sekaantumisesta tuomioistuimen työskentelyyn.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/