[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Haaskan miehen testamentti?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Nuutinen  YTM, Jyväskylä
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kaukonen, Martti; Teppo, Jaakko: Jaakko Teppo. Haaska mies. Johnny
Kniga Kustannus, 2008. 175 sivua.


Haaskan miehen testamentti?
---------------------------------------------------------

Jaakko Teppo - Haaska mies -kirja antaa henkilökohtaisen näkökulman
Jaakko Tepon uraan ja tuotantoon.


Martti 'Maxi' Kaukosen haastattelema Jaakko Teppo on
1970-1990-lukujen persoonallisimpia suomalaisia kansanviihdyttäjiä.
Nykyisin taiteilijaeläkkeellä olevan 'Pörsänmäen multakurkun' suosio
on kokenut renessanssin 2000-luvulla. Tuloksena ovat Parhaat tarinat
-kokoelma (2000), DVD:t Onnen kerjäläiset (2006) ja Aitoa Jaskaa &
Karaoke (2007) sekä kirja Jaakko Teppo - Haaska mies (2008).

Kansa haluaa viihtyä ja että sitä viihdytetään. Viihdyttämisen Jaakko
Teppo on aina osannut ja edelleen osaa. Haaska mies koostuu Tepon
sujuvalla savon kielellä kertomasta pienoiselämäkerrasta,
kokemuksista ja näkemyksistä hänen taiteilijanuraltaan ja
tämänhetkisistä tuntemuksista ja viihdekulttuuria koskevista
huomioista. Kerrontaa on ryyditetty vitseillä, tarinoilla ja
lauluilla siten, että kirjasen (175 kapeaa sivua) lukee mielellään
alusta loppuun. Haastattelujakso ei esipuheesta päätellen ole
kuitenkaan ole ollut helppo.  Jaakko Tepon satiiriset vitsit, laulut
ja tarinat rakentuivat kuvitteellisen Pörsänmäen ihmisten ympärille
rajuun 1970-1990-lukujen rakennemuutosten Suomeen. Pörsänmäkeläiset
Topi Ryynänen, Veikko Römppäinen, Onni Laukkanen, Hilima Holkki ja
fiktiovaimo Pirkko muiden muassa seikkailevat omituisuuksineen ja
inhimillisine heikkouksineen Tepon jutuissa. Teppo aloitti hahmojensa
kehittelyn jo pikkupoikana 1960-luvulla, taiteilijahahmojen kuten Eino
Säisän ja Eemelin toimia ja neuvoja seuraamalla. Tepon
taidekorkeakoulun muodostivat nuoruuden teatteriharrastus,
opiskeluaikojen illanvietot ja ravintolaesiintymiset, jotka koulivat
tarinat ja miehen kuntoon, jolla valloitettiin kapakoiden ja muiden
lavojen katsojien sydämet ympäri Suomen. Keikkailu kesti 1970-luvun
lopusta alkaen aina 1990-luvun puolen väliin, jolloin aivoinfarktin
aiheuttama puheen tuottamisen vaikeus päätti reissaamisen.

Kirja sisältää useita Tepon vitsejä, laulujen sanoja ja tarinoita,
mutta ennen kaikkea siinä avataan muulta Tepon tuotannolta syrjään
jääviä piirteitä, kuten hänen näkemyksiään kiertävän taiteilijan
työstä ja siinä tarvittavista taidoista. Haaskaa miestä lukiessa
Tepon mainioista tarinankertojan kyvyistä ei saa yhtä hyvää kuvaa
kuin edellä mainituista audio(visuaalisista) tallenteista ja kirja
soveltuukin hyvin lisälukemistoksi sellaiselle, jolla on pääsy näihin
materiaaleihin.   Tepon huumori perustuu helppoon lähestyttävyyteen.
Keikkaillessaan hän kertoo tutustuneensa kulloisenkin paikkakunnan
ajankohtaisiin asioihin vaikkapa juttelemalla ihmisten kanssa ja
saaneensa sitä kautta mahdollisuuden ottaa kontaktia yleisöön. Teppo
korostaa sitä, että lähtökohtana Jaakko Tepossa oli, että hän 'on
ihan niinku muutkii immeiset, tavallinen julli'. Tämä oli hänen
keinonsa riisua yleisö lavakomiikalle tutusta aseesta, katsojien
ilkeydestä esiintyjää kohtaan. Yleisöhän viime kädessä määräsi keikan
onnistumisen tai epäonnistumisen.

Teppo erottui muista aikansa taiteilijoista ennen kaikkea savon
murretta käyttävänä. Tämä on inhimillisten henkilöhahmojen lisäksi
tehnyt eron Tepon viljelemän kansanhuumorin ja jonkinlaisen
salonkikelpoisen huumorin (mitä se ikinä onkaan) välillä. Molempia
puolia - kansanomaista huumoria ja väkevää murreilmaisua -
korostetaan hänen tuotannossaan yhtä lailla merkittävinä ansioina.  
Teppo tuo esille murteiden ja suomen kielen suuren merkityksen
itselleen: 'Murteitten ja suomen kielen halaveksunta on iha
hanurista, joka ei soi'. Oma kieli ja murre on tärkeä osa
identiteettiä, joka Tepolla on siirtolaisuuden ja köyhyyden
leimaamasta lapsuudesta asti keinunut savolaisuuden ja karjalaisuuden
välillä. Teppo tuo myös esille murteen yllättävän hyvän sopivuuden
tietynlaisiin lauluihin, koska murresanat antavat hyvän
mahdollisuuden mm. rytmityksessä.   Teppo koki tekevänsä
aktiiviaikoinaan myös huumoriterapiaa. Kansa haluaa ja tarvitsee
huumoria jaksaakseen arkea. Tepon vitsit, tarinat ja laulut vastaavat
tähän tarpeeseen. Ne myös antavat mahdollisuuden nauraa
kaikentietäville herroille. Kaikkialla maassa samoille asioille ei
kuitenkaan naureta. Eri paikat vaativat erilaiset vitsit, eikä samoja
vitsejä tai tarinoita voi esittää kovin monta kertaa ainakaan samoille
ihmisille. On uusiuduttava, ja uusiutumisen pakko on kaikkia
viihdetaiteilijoita koskeva haaste ja ongelma. Tämä ei Tepon
savolaiselta edeltäjältä Esa Pakariselta onnistunut.  Kritiikkiä
nykyinen viihdekulttuuri saa Tepolta mm. rakkauden
globalisoitumisesta eli siitä, että rakkaus on se asia, jonka
ympärillä nykyinen viihdeteollisuus ja laulut pääasiassa pyörivät.
Olisihan maailmassa paljon muutakin kerrottavaa, kuten hänkin on
omassa tuotannossaan näyttänyt. Harmillista onkin, ettei Teppo ole
kyennyt jatkamaan äkillisesti päättynyttä uraansa. Kirja osoittaa
hänellä olevan edelleen hienot kertojantaidot, vaikka uusia juttuja
kirjaan ei ole taidettukaan sisällyttää. Nykyinen globaali
rakennemuutos ilman muuta kaipaisi satiirikkoja, jotka katsovat
elämää tavallisen ihmisen näkökulmasta.

Onko Haaska mies sitten jonkinlainen sivuun siirtyneen Tepon
testamentti tuleville murrekoomikoille? Tältä ajatukselta ei voi
välttyä, mikä luo kirjaan vähän haikeaakin tunnelmaa. Jaakko Tepolle
ei taida löytyä mitat täyttävää seuraajaa. Pääasiassa tunnelma
kirjassa on kuitenkin humoristinen, ikään kuin kuuntelisi Tepon
juttuja nauhalta, mutta nyt ne ovatkin kirjassa. Kokoavasti kirjasta
voi todeta, että aloittelevalle humoristille Jaakko Teppo - Haaska
mies antaa kokemuksen suodattamia neuvoja ja vinkkejä lava- ja
kuplettikomiikasta, huumorista pitävälle naurunhetkiä ja mukavaa
luettavaa oivaltavan satiirin seurassa. Kirjanen soveltuu myös savon
kielestä kiinnostuneelle peruskurssiksi asiaankuuluvine sanastoineen.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/