[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Seksityön mikrososiologiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kontula, Anna: Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. LIKE,
2008. 320 sivua.


Seksityön mikrososiologiaa
---------------------------------------------------------

Prostituutiotutkimuksissa on tähän saakka pääsääntöisesti asetuttu
kohteen yläpuolelle ja puhuttu seksiä ammatikseen myyvien naisten
ohi. Tutkimusraporttien sivuilta on kuulunut kovasti moralisoiva
viranomaisääni. Seksityötä tekeviä ei ole vakavasti kuunneltu, saati
että heidän kanssaan olisi käyty keskusteluja, tehty aitoa
etnografista haastattelutukimusta. Anna Kontulan Punainen eksodus on
pioneerityö. Siinä tamperelainen tutkija kuuntelee, keskustelee,
havainnoi ja analysoi. Tutkimusaineistona on 25 Suomessa tehtyä
syvähaastattelua, vankka tutkimuskirjallisuus eri teorioineen sekä
pitkäkestoinen keskustelu alan ammattilaisten kanssa.


Tamperelainen sosiologi Anna Kontula tekee pienimuotoista historiaa
tutkimuksellaan Punainen eksodus. Kysymys on metodista,
tutkimusaineistosta ja kohteesta. Prostituutio- tai
seksityötutkimuksissa on tähän saakka pääsääntöisesti asetuttu
kohteen yläpuolelle ja puhuttu seksiä ammatikseen tai
puoliammatikseen myyvien naisten tai miesten ohi.
Henkilöhaastatteluja on käytetty lähinnä skandaalilehtien
'syväjournalismissa' ja raporttien sivuilta on kuulunut kovasti
moralisoiva viranomaisääni. Prostituutiota (mikä jo sanana sisältää
melkoisen arvolatauksen) harrastavia ei ole vakavasti kuunneltu,
saati että heidän kanssaan olisi käyty pitkiä keskusteluja, tehty
aitoa etnografista haastattelutukimusta.

Kontula kuuntelee, keskustelee, havainnoi ja analysoi: hän on siis
lähimain pioneeri, jonka tutkimusaineistona on 25 Suomessa tehtyä
syvähaastattelua, vankka tutkimuskirjallisuus eri teorioineen sekä
pitkäkestoinen keskustelu ammattilaisten kanssa ns. Sihteeriopiston
www-palstalla rekisteröitynä osanottajana. Haastatelluista vain pari
on ulkomaalaista ja pari miestä; muut edustavat selvästi suomalaisen
seksityön kaupunkilaista keskiluokkaa - ja naisprostituutiota.
Kysymys on siis suhteellisen suppeasta ja hyvinkin rajatusta
tutkimusaineistosta sekä työssään pärjäävistä ammattilaisista.
Punaista eksodusta arvioitaessa tämä on hyvä huomioida. Ainahan
pienryhmän mikrohistoria, tässä tapauksessa mikrososiologia ei
onnistu analyysin tai yleistystenkään tasolla. Se voi amatöörin
käsissä muuttua helposti myös irvikuvakseen: vähemmän kiinnostavaksi
selviytymistarinaksi tai muka-eksoottiseksi poikkeukseksi.

Anna Kontulan suurin etu on aivan ilmeisesti tutkijan oma persoona,
sosiaalinen mielenlaatu, ennakkoluulottomuus ja kentän tuntemus.
Muuten ei voi selittyä se, että hän olisi päässyt näin vaikeassa
aiheessa niin lähelle tutkittaviaan kuin Punaisen eksoduksen sivuilta
voi lukea. Haastatteluotteet ovat sen verran suoraa puhetta, että
niitä olisi toivonut lisääkin: kerrankin seksityön ammattilaisen aito
ääni ja heti perään tutkijan asiantunteva analyysi. Mikä upea
lukukokemus - jopa niin moniääninen tutkimus, että välistä tuntuu
kuin haastateltavat olisivat osallisia tekstinkäsittelyssä,
tunkeutuneet Kontulan koneelle pika-analysoimaan itseään?

Kontula ei maalaa suurella pensselillä, vaikka esitteleekin erilaisia
näkökulmia ja toisiaan korville lyöviä tutkimustuloksia maailmalta.
Hän pitäytyy kiitettävästi omassa aineistossaan eikä tee laajempia
yleistyksiä. Punaisen eksoduksen sivuilla seikkailee suomalainen ja
(tietyin varauksin) keskiluokkainen seksityöläinen,

jonka päämotiivi toiminnalleen on raha,jota sutenööri ei määräile
eikä asiakas anaali- tai oraaliseksiin väkisin pakota,joka on
suhteellisen tyytyväinen vapaaehtoiseen ammatinvalintaansa ja
työhönsä jajonka seksityö on osin jopa ns. kiltin tytön kapinaa tai
omien rajojen kokeilua, sänkyleikkien parannusprojekti.Niin, välillä
väkisinkin kysyy itseltään: Näinkö taas Suomessa kaikki on aina
parempaa ja laadukkaampaa - prostituutiokin? Ei sentään, Kontula
kyllä tiedostaa aineistonsa rajallisuuden, prostituution raaemmat
muodot. Väitöskirjatutkimuksista poikkeavasti hän sijoittaa
aineistonsa ja tutkimusmenetelmiensä käsittelyn viimeisille 30
sivulle, liitteeksi kirjan loppuun. Vasta siinä vaiheessa lukijalle
selviää, että haastateltavat ovat valikoituneet esimerkiksi ns.
lumipalloefektin keinoin ja että alussa syvähaastatteluihin oli
todella vaikea saada seksityöläisiä. Luottamus piti hankkia ajan
kanssa, kentällä, keskusteluissa. Punaisesta eksoduksesta kyllä
näkyy, että luottamusta on, mutta silti pieni epäusko 'valikoituihin
tapauksiin' jää häilymään. Tutkija epäilee myös itse, josko
avainkontaktit ovat häntä harhaanjohtaneet, sopivasti tarinoitaan
värittäneet.

Haastattelussa usein muistetaan sopivasti se, mitä haastattelijan
oletetaan haluavan tietää. Varsinkin jos kenttä on tutkijalle
läpeensä tuttu ja kontaktit läheiset toisinkin päin. Tämän Kontula
tiedostaa hyvin. Oikeastaan ainoaksi ongelmaksi jää se, ketkä ovat
valikoituneet haastateltaviksi ja miksi jotkut - esimerkiksi
huumeriippuvaiset tai kadulla työskentelevät? - ovat jääneet tutkijan
tavoittamattomiin.

Oikeastaan tämäkään ei ole mikrososiologiassa avainkysymys, jos asia
tunnustetaan ja tutkija on muuten perusteellinen analyysissaan,
pitäytyy kohteessaan. Ja kyllä Kontula pitäytyy. Paitsi että hän
tekee myös seksuaalipolitiikkaa, tahtomattaankin, antaessaan
haastateltaviensa puhua täyteen ääneen, antaessaan näiden tuoda esiin
seksityön parhaat puolet ja ehkä prostituutiostigmoista suurimman -
häpeän. Seksityö ei ole pelkkää naisten alistumista, alistamista ja
riistoa. Hyvin moni haastateltava selvästi nauttii vapaasta
pätkätyöstä itselle sopivana rahan ansaitsemiskeinona, mutta nauttisi
vielä enemmän ellei tarvitsisi piilotella tai nöyristellä
viranomaisten ja lähimmäisten edessä. Stigma seurana on hankala tehdä
ansiotyötä edes puolijulkisesti. Hävettää joskus jo sekin, jos saa
työtehtävissä yhtäkkisen orgasmin.

Seksityöntekijän roolit näyttävät olevan moninaiset, mutta yhä
vähemmän löytyy Suomesta enää Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen
naishahmon, Sonja Marmeladovan kaltaisia uhrautujia - niitä, jotka
myyvät itseään pitääkseen perheensä tai pikkusiskonsa hengissä.
Keskiluokan seksityöntekijä on ennemminkin pätkäyrittäjä, joka osaa
hinnoitella tuotteensa, mainostaa, rahastaa ja toimia markkinoilla
itsenäisesti. Hoivan ja sosiaalityön elementti on kuitenkin joissakin
haastatteluissa läsnä: mies avautuu ja hoituu terveeksi täysin vieraan
naisen osaavassa käsittelyssä. Näinköhän? - vai pelkkää kuvittelua tai
seksistisen virtuaaliyhteiskunnan lyhytterapiaa?

Kuinka suomalainen seksityöntekijä sitten hallitsee hommansa,
selviytyy ja säilyttää kasvonsa stigmansa paineessa? Rohkeimmat
kertovat ammatistaan läheisilleen, onhan monella mies, lapsi tai
poikaystävä. Avoimuus ja ammattilaisuuden tunnustaminen tuottaa myös
vertaistukea: verkostoja ja nettikeskusteluja, jotka auttavat. Myös
karnevalistinen eli bahtinilainen elämänasenne auttaa. Tutkimuksen
loppupuolelle Kontula on sijoittanut jopa erillisen luvun
karnevalistisesta selviytymismallista.

Venäläinen Mihail Bahtin tarkoitti karnevalismilla eräänlaista
vallankumouksellista, päätöntä naurua pinttyneille tavoille ja
totuttujen traditioiden ja asiantilojen kiepauttamista päälaelleen,
vääristyneisiin näkökulmiin. Näin kyseenalaistetaan ja saatetaan
naurunalaiseksi vallitseva hegemonia, muutetaan viime kädessä
elämisen normit ja rytmi. Seksityössä ja seksityöntekijän arjessa
tälle asenteelle on hyvät lähtökohdat: paljon on vielä uusia lakeja
säädettävä, jotta avoin ja ihmisarvoinen seksityö mahdollistuisi.
Toinen juttu on se, missä mitassa nykyprostituutio karnevalisoituu
katu- tai kotitasolla, syväsäilöttyjen sielujen tunnekylmässä
pohjolassa?



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/