[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Turun piispojen elämät ja teot

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Inkeri Kinnari  FM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Heininen, Simo: Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan. Edita,
2008. 214 sivua.


Turun piispojen elämät ja teot
---------------------------------------------------------

 

Turun piispat ovat kautta aikojen olleet sekä kirkollisia että
yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden toiminta on ulottunut myös
tieteen ja kulttuurin alalle. Turun piispojen luettelossa mainitaan
yhteensä 53 nimeä 1100-luvulla eläneestä Pyhästä Henrikistä nykyiseen
arkkipiispaan Jukka Paarmaan. Näistä Simo Heininen esittelee
kirjassaan 39. Tähän joukkoon mahtuu luterilaisen ajan piispoista
jokainen aina vuoteen 1982 eli Mikko Juvaan saakka. Heininen on
kirkkohistorian professori, joka on julkaissut useita tutkimuksia ja
tietokirjoja mm. Mikael Agricolasta ja Suomen varhaisesta
oppihistoriasta.


 

Piispat ovat olleet kristillisen kirkon johtavia virkamiehiä aina
100-luvulta alkaen, ja Suomen piispojen historia alkaa
legendaarisesta Henrikistä tuhat vuotta myöhemmin. Katolisessa
Suomessa piispa oli maan vaikutusvaltaisimpia miehiä, jonka
virkanimityksen oli vahvistanut itse paavi. Piispan virka säilyi
Pohjoismaissa reformaation jälkeenkin, tosin piispat on sen jälkeen
nimittänyt paavin sijasta ensin Ruotsin kuningas, sitten Venäjän
keisari ja nykyään Suomen presidentti. Piispa toimii hiippakuntansa
hallinnollisena johtajana sekä seurakuntien ja pappien ylimpänä
kaitsijana. Vuosina 1817-1998 Turun piispa on ollut myös Suomen
arkkipiispa, jonka tehtäviin kuuluu mm. kirkolliskokouksen
puheenjohtajana toimiminen sekä kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista
suhteista vastaaminen. Nykyään arkkihiippakunnassa on sekä
arkkipiispan että piispan virka.

Keskeinen lähde katolisen sekä varhaisen luterilaisen ajan piispoista
on Paavali Juustenin Suomen piispainkronikka, jonka Heininen tuntee
läpikotaisin aikaisempien tutkimuksiensa perusteella. Kronikoitsija
Juusten oli itsekin Turun piispana 1500-luvun jälkipuoliskolla. Hän
asui piispa Martinus Skytten hoivissa tultuaan Turkuun 16-vuotiaana,
joten Skytten sekä tämän seuraajien Agricolan ja Petrus Follingiuksen
elämäkerrat perustuvat Juustenin silminnäkijähavaintoihin ja ovat myös
henkilökohtaisten mielipiteiden värittämiä. Heininenkin pyrkii
välttämään kuivaa luettelointia ja kertoo piispojen elämistä
mahdollisimman paljon aikalaismateriaalia käyttäen. Heinisen kirjan
lähdeluettelossa mainitaan lukuisia yleisteoksia piispojen
historiasta sekä lisäksi jokaisesta piispasta erilliset
matrikkelitiedot, tiedot heitä koskevasta kirjallisuudesta ja heidän
omasta kirjallisesta tuotannostaan.

Heinisen piispaelämäkerrat ovat tiiviitä ja pituudeltaan kolmesta
yhdeksään sivua. Lyhimmät elämäkerrat käsittelevät pääasiassa
varhaisimpia piispoja. Viimeaikaisemmista piispoista on runsaammin
lähteitä, mutta kaikkea tiedettyä ei Heininen yhdestäkään piispasta
esitä, eikä se olisi tällaisessa teoksessa tarkoituksenmukaistakaan.
Esimerkiksi Agricola-elämäkerran pituus on kahdeksan sivua, vaikka
maisteri Mikael ehti toimia Turun piispana vain 2,5 vuotta, eli
lyhyemmän ajan kuin kukaan hänen seuraajistaan. Heininen keskittyykin
kuvaamaan lähinnä Agricolan raamatunkäännöstä syineen ja
seurauksineen.

Useat Turun piispat ovat kunnostautuneet kirjallisen kulttuurin
saralla myös maallisemmilla aloilla. Heininen esittelee näitä
saavutuksia yhtä lailla kuin varsinaisia piispan virkaan liittyviä
toimiakin. Esimerkiksi 1400-luvulla Olaus Magni toimi Pariisin
yliopiston rehtorina, 1600-luvulla Aeschillus Petraeus julkaisi
ensimmäisen latinankielisen suomen kieliopin ja 1700-luvun alussa
Laurentius Tammelinus toimitti ensimmäiset suomenkieliset almanakat
astronomisten väitöskirjojensa seurauksena. Saman vuosisadan
loppupuolella Jakob Tengström voitti Ruotsin kirjallisuusakatemian
palkintoja Vergiliuksen Aeneis-eepoksen kirjojen 1-4
ruotsintamisesta.

Heininen on keksinyt jokaisen elämäkerran otsikkoon piispalle jonkin
lisänimen, joka kuvaa kyseisen piispan uran keskeisiä teemoja tai
saavutuksia. Esimerkiksi Carl Fredrik Mennander on 'Linnén oppilas',
joka oli toiminut fysiikan professorina ja oli erittäin tuottelias ja
monialainen tieteentekijä. Hänen ansiotaan on myös yhden Juustenin
piispainkronikan käsikirjoituksen toimittaminen H. G. Porthanille,
joka editoi kronikkatekstin ja laati laajat selitykset siihen. Jakob
Gadolinia Heininen kutsuu nimellä 'viimeinen luonnontieteilijäpiispa'
ja kertoo, että tämä pystyi vielä yhdistämään luonnontieteen ja
teologian mutta että seuraavassa piispasukupolvessa nämä eriytyivät.
Lauri Ingman on 'moninaisissa toimissa kulutettu'; hän oli mm.
itsenäisen Suomen ensimmäinen pääministeri ja merkittävä vaikuttaja
vuoden 1922 uskonnonvapauslain synnyssä - lain, joka mahdollisti
kirkon jäsenyydestä eroamisen. Ilmari Salomies on 'Ilmari iloinen',
jonka Heininen kertoo saaneen viimeisenä virkavuotenaan Köyliöstä
kirjeen, joka, kummallista kyllä, oli osoitettu arkkipiispa Martti
Simojoelle eli Salomiehen tulevalle seuraajalle. Tähän Salomies
totesi humoristiseen tapaansa, että 'köyliöläiset ovat ennenkin
tappaneet piispan.'

Heinisen piispaelämäkerrat valaisevat Turun piispan viranhoidon
historiaa yksittäisten piispojen toimien kautta. Piispojen kaltaisten
vaikuttajien käsittelyn sivutuotteena muotoutuu teoksesta myös
yleiskatsaus Suomen kirkkohistorian päävaiheisiin. Esimerkiksi
Heinisen esitys piispa Martti Simojoen roolista Hannu Salaman
jumalanpilkkakohussa sivuaa yleisen ilmapiirin muutosta ja kirkon
yhteiskunnallisen aseman vaiheita. Heinisen teksti on helposti
lähestyttävää, ja piispaelämäkerrat muodostavat hyödyllisen
yleistajuisen kokonaisuuden, jonka lähdetiedot tarjoavat hyvän
mahdollisuuden myös laajempaan piispakohtaiseen perehtymiseen.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/