[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: (Parempi) maailma ilman ihmistä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Heini Ynnilä  jatko-opiskelija, Helsinki, Lontoo
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Weisman, Alan: Maailma ilman meitä (World Without Us). Kääntänyt
Lempinen, Ulla; Ohinmaa ,Tiina. Atena Kustannus, 2008. 400 sivua.


(Parempi) maailma ilman ihmistä
---------------------------------------------------------

Mukaansatempaava, joskin paikoitellen uuvuttavan kuvainnollinen
ajatusleikki maailmasta ennen meitä ja meidän jalkeemme - ja siitä,
mitä tapahtui tällä välillä.


Alan Weismanin, Arizonan yliopiston journalismin apulaisprofessorin
ja arvostetun journalistin, teos Maailma ilman meitä on sekä
mielenkiintoinen ajatusleikki maapallon tilasta ilman meitä että
tietopaketti maapallon tilasta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Kuten
Weisman kiitoksessaan toteaa, ei hän nuorena miehenä osannut päättää,
mitä tieteen alaa lähteä tutkimaan, on hän journalistina voinut
haastatella ja tutustua kavalkadiin eri tieteen alojen edustajia.
Heidän kauttaan hän pyrkii piirtämään kuvan maapallomme tilasta, sen
heikkenemisestä ihmisten toiminnan myötä ja tulevaisuudesta, joka on
väistämättä dramaattinen. On siinä ihminen tai ei, Weisman keskittyy
kuvaamaan hänelle rakkaan planeetan selviytymistaistelua. Weismanille
maapallo on sitkeä selviytyjä, joka kykenee huimiin
muuntautumisleikkeihin ja uuvuttaviin taisteluihin. Se on tunteva ja
kaipaava yksilö.  Mennyt on tulevan peili?

Weismanin teos on piinallinen kertomus siitä, miten moni asia on
mennyt pieleen. Hän kertoo unohtuneista historian merkkipaaluista,
kuten istutuksista, siirroista ja sukupuutoista, joita ilman
ympäristömme olisi hyvin erilainen. Näissä surullisissa tarinoissa
ihmisen tietämättömyydellä ja sattumalla on iso rooli: miten paljon
luonnon prosesseja olemmekaan aliarvioineet! Historian kriisien
kautta heijastuu tulevaisuus, jossa jokin menee pieleen. Mitä
tapahtuu jos maailman 439 ydinvoimalaa jäävät heitteille (s.277)?
Miten todennäköistä on, että Ebolan kaltainen virus tappaa meidät (s.
310-311)?   Weisman osoittaa, että moni hysterian mittakaavoihin
yltävä skenaario on melko epätodennäköinen. Vaara vaanii paljon
arkisemmassa: yhdyskuntarakenteen tai tekniikan pettäessä (mm. luku
3: kaupunki ilman meitä ja luku 10: homo sapiens petroleum) ja
tukehduttaessamme luonnon ympärillämme roskaan (mm. luku 9:
polymeerit ovat ikuisia).

Ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen valtava koko tulee esiin ja
nollista ei ole säästelemistä kun asiantuntijat esittelevät arvioita
siitä, kuinka kauan kestää maapallon haavojen parantua.  
Ympäristöbiologian ja luonnonsuojelutieteen perusteet käydään
lävitse; kirja soveltuu oppikirjan täydentäjäksi. Sen todistanee
kunnioitettavan laaja ja kattava kirjallisuusluettelo sekä
suomentajien käännöstyötä edesauttanut laaja-alainen
asiantuntijajoukko. Lisäys Suomen ydinjätteenkäsittelyn
toimintatavoista (s. 268) vahvistaa asiantuntevaa otetta. Teos
esittelee myös kenties tuntemattomampia 'ympäristöihmeitä' kuten
Bialowiezan metsän ja Afrikan lukuisa uniikkeja luonnonsuojelualueita
  Teos maapallosta - teos ihmisestä  Weisman tuntee vaikuttavuuden
välineet. Hän lähestyy aiheitaan henkilöiden kautta.

Jokaisen esiteltävän tutkijan löydösten lisäksi esitellään tämän
habitus: on sydämellistä hopeahipsistä miestä ja solakkaa, nuorekasta
50-kymppistä. He ovat kuin tuttuja tai hyviä ystäviä - niin
Weismanille kuin pian myös lukijoille. Heidän kauttaan tiede koetaan
ja eletään. Vaikka miljoonat ja biljoonat ovat Weismaninkin kerronnan
kautta esitettyinä vaikea ymmärtää, on se kaiken kaikkiaan helpompaa.
Teoksessa mainittavaa maineikasta Maya-tutkijaa, Arthur Demarestia,
lainatakseni 'tulemme tänne tutkimaan muinaista sivilisaatiota mutta
opimmekin ymmärtämään nykyhetkeä' (s. 292). Saman tulkinnan voisi
antaa koko teoksesta, joka maapallon sijasta on myös pitkälti kuvaus
ihmisestä.

Loppu hyvin...?  Teos Maailma ilman meitä muistuttaa, että luonnon
muutos on myös väistämätöntä. Muutos on luonnon ainoa luontainen
tila. Nykytilanteen kohtalokkuudesta huolimatta takana paistaa
rakkaus maapalloon ja usko sen selviämiseen. Ihmisestä ei ole niin
varma. Weisman haastaakin meidät älykkäänä lajina rajoittamaan
väkilukumme kasvua. Jeremy Clarksonin, biologin, toteamusta lainaten
(s. 346) 'Meidän kaltaisemme luovan ja oletettavasti älykkään lajin
luulisi keksivän miten elää tasapainossa luonnon kanssa. Meillä on
paljon opittavaa, mutten ole vielä heittänyt toivoa ihmisen suhteen.'
Väestönkasvun rajoittamisen tärkeyden sekä lukija että eri
kansainväliset yhteisöt ovat valmiit tunnustamaan, mutta yleisellä
tasolla toimet väkiluvun rajoittamiseksi ovat pääasiassa olleet
vähäiset. Kun omalla kohdallamme päätämme lapsiluvusta, miten paljon
ajattelemme maapalloa, miten paljon omia haluja, toiveita tai
perinteitä. Nopean väestönkasvun rajoittamisen epätodennäköisyyden
myös Weisman tunnustaa ja teoksen kantava ajatuskin on, 'kun me
häviämme'. Mutta parempi maailma säilyy. Weismanille parempi maailma
on monimuotoisempi maailma (s. 356). Kirjan sanoma kiteytyy Jeremy
Clarksonin toiseen toteamaan (s. 346): 'Tuntuu uskomattomalta, miten
elämä kykenee jatkumaan missä tahansa oloissa. Se leviää kaikkialle,
jos vain saa siihen mahdollisuuden'.

Välillä puuduttavaan mittakaavaan paisuva kuvailu ja oppikirjamaiset
selvitykset maapallon synnystä tai jääkausien sykleistä olisivat pois
karsittuna antaneet enemmän tilaa jouhevalle kerronnalle jossa Weisman
on parhaimmillaan. Nyt teksti on paikka paikoin raskasta. Silti
Maailma ilman meitä on suositeltavaa luettavaa jokaiselle, jolle
maapallo on enemmän kuin kasa alkuaineita.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/