[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lyhyt johdatus historiallisen romaanin tekijöihin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Juha Järvelä  FM, Tohtorikoulutettava, Historian ja etnologian
laitos, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nummelin, Juri; Halme, Jukka; Polvinen, Sari: Historiallisen romaanin
taitajia 1. BTJ Kustannus, 2009. 188 sivua.


Lyhyt johdatus historiallisen romaanin tekijöihin
---------------------------------------------------------

 

BTJ Kustannuksen kirjaesittelyjen sarjassa historiallinen romaani
esitellään koko moninaisuudessaan. Teoksessa ei laiteta turhaan
rajoja korkean ja matalan välille, vaan esitellään reilusti niin
James Clavellin kuin Jaan Krossinkin tuotanto. Lisäksi teoksessa Mari
Hatavara pohtii historiallisen romaanin erityiskysymyksiä
lajityyppinä.

Hakuteoksenakin kirja toimii, vaikka huolimattomuusvirheet ja
viimeistelemättömyys vähentävät kirjan käyttökelpoisuutta. Ennen
kaikkea teos nostaa lukijoiden näkyville monia lajin teoksia, jotka
löytyvät vain antikvariaattien hyllyiltä ja kirjastojen varastoista.

 


 

Juri Nummelinin, Jukka Halmeen ja Sari Polvisen teos esittelee 21
kirjailijaa. Esitellyt teokset ovat käännöskirjoja - kotimaiset
tekijät on rajattu kirjasta ulos myöhemmin tulevaa omaa teostaan
ajatellen. Teoksen takakansi puhuu kirjailijoista 'joiden
historiallisista teoksista on tullut rakastettuja klassikoita'.
Tietyllä tavalla kyllä esimerkiksi teoksessa esitelty James Clavell
tuo enemmän mieleen lähinnä oman aikansa bestselleristin, jonka
teoksien kestävyydestä ei ole erityisesti näyttöä. Lisäksi
lyhyemmissä luonnehdinnoissa nostetaan esiin useita muita
kirjailijoita, joita merkitys Suomessa on ollut vähäisempi. Juri
Nummelin tosin myöntää, että esimerkiksi Leo Tolstoi olisi jonkun
mielestä ehkä ansainnut pidemmän esittelyn.

Kirjailijoiden valikoinnista Nummelin kertoo esipuheessa, että
teoksessa käsitellään kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat aikaan
ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kirjailijat on rajattu tekijöihin,
joiden ensimmäiset teokset ovat ilmestyneet ennen vuotta 1970.
Myöhemmin uransa aloittaneita tekijöitä esitellään sarjan toisessa
osassa.

Teoksen määritelmä historiallisesta romaanista on siis varsin
mekaaninen. Historiallisesta romaanista väitelleen Mari Hatavaran
mukaan ainoaksi kestäväksi historiallisen romaanin määritelmäksi on
kuitenkin osoittautunut mekaaninen, tarinan historiallisuutta koskeva
rajoitus. Itse Hatavara on määritellyt historiallisen romaanin
teokseksi, jonka kerronnassa henkilöt ja sisäistekijä (jonka hänen
mukaansa voi karkeasti ottaen ymmärtää samaksi kuin tekstin
kokonaisuus) sijoittuvat eri aikatasoille.

Walter Scott (1771-1832) on usein nähty lajin aloittajana, joka
oivalsi ajallisen merkityksen ja nykyisyyden ja menneisyyden välisen
suhteen tietoisen käsittelyn. Lajin historiaa on kuitenkin jäljitetty
1600-luvun Ranskaan asti. Kirjallisuuden genreille on vaikea asettaa
tiukkoja rajoja. Jo Scott pohti teoksissaan menneisyyden
selvittämisen mahdollisuutta ja historian kirjoittamisen ongelmia,
piirteitä, jotka on usein nähty merkittävinä vasta postmodernissa
historiallisessa romaanissa.

Historiallisella romaanilla on myös oma erikoisuutensa liikkumisessa
taiteellisen sommittelun ja historiallisen paikkaansa pitävyyden
välillä. Tämä risteyskohdassa sijainti on koettu usein ongelmaksi,
mutta Hatavara korostaa, että lajin kannalta 'erilaiset rajatapaukset
ja poikkeukselliset muodot ovat enemmänkin hedelmällisiä kuin
ongelmallisia.'

Hatavara pitää myös tarpeettomana joidenkin teoreetikkojen yritystä
jakaa historiallista romaania 'varsinaiseen' historialliseen
romaaniin ja romaaneihin, jotka käyttävät historiaa vain tapahtumien
taustana. Tällöin on puhuttu alentuvasti puku- tai
kulissiromaaneista. Tällaiset teokset kuitenkin muodostavat omat,
vahvat perinteensä historiallisen romaanin historiassa ja
nykykäytännöissä.

Teoksessa historiallista romaania esitelläänkin ilman jako korkeaan
ja matalaan. Osansa saavat niin klassinen seikkailu (Alexandre Dumas,
Rafael Sabatini) kuin lajin postmoderni uudistaja John Fowles.
Romantiikka edustavat mm. Victoria Holt ja Norah Lofts. Uudemmista
bestselleristeistä mukana on mm. Wilbur Smith.
Kulttuurihistoriallinen arvo nostaa myös esimerkiksi Alex Haleyn
teokset esiin. Kirjailijan rajoituksista huolimatta hänen teoksensa
toivat afroamerikkalaisten historian historialliseen romaaniin
1970-luvulla. Toki jos historiallisen romaanin määritelmää
laajennetaan, niin myös esimerkiksi Toni Morrison nosti samoihin
aikoihin afroamerikkalaisen menneisyyden esiin kirjallisessa
julkisuudessa.

Kirjailijat ja heidän tuotantonsa esitellään teoksessa muutaman sivun
kuvauksina. Yleensä tekijät käsittelevät lähinnä suomennettuja
teoksia, mutta esimerkiksi Colleen McCulloughista kirjoittava Jukka
Halme käyttää kirjailijan pääteoksena pitämäänsä, pääosin
suomentamattomaan, Rooma-sarjaan melko ison osan artikkelistaan.
Tällaisia valintoja ei erityisesti perustella - valinnan perusteet
voisi kuitenkin kertoa, eikä sinänsä ole ongelma, jos pohjautuvat
lähinnä omaan kiinnostukseen.

Teoksen lähteet eivät tule esille, joka hiukan heikentää sen arvoa
suomenkielisenä alan perusteoksena. Kun samalla otteella kuvataan
niin suomennettuja teoksia, kuin esimerkiksi bosnialaisen Ivo
Andri?in ja japanilaisen Eiji Yoshikawan suomentamattomia teoksia,
jää kyseenalaiseksi kuinka hyvin kirjoittaja todella tuntee
kuvailemansa teokset. Kielitaidon voisi epäillä asettavan tiettyjä
rajoituksia.

Pääosin sujuvasti kirjoitetun teoksen ainoat heikkoudet liittyvät
tiettyihin huolimattomuusvirheisiin ja viimeistelemättömyyteen, jotka
heikentävät teoksen käyttökelpoisuutta. Kirjailijaesittelyihin
sisältyvät bibliografiat kaipaisivat yhtenäistä linjaa. Nyt osalta
tekijöistä esitellään koko tuotanto, toisilta vain suomennetut
teokset. Toisaalta bibliografioiden jaottelu ei ole aina kovin
selkeää. Esimerkiksi voi ottaa merikirjailijana kuuluisaksi nousseen
C.S. Foresterin tuotannon. Miksi hänen toiseen maailmansotaan
sijoittuva Saattuehävittäjä (alkuteos ilmestynyt 1955) lasketaan
teoksessa historialliseksi romaaniksi, mutta ensimmäiseen
maailmansotaan sijoittuvaa Afrikan kuningatarta (alkuteos 1935) ei?

Muidenkin kuin Foresterin bibliografiassa on myös
huolimattomuusvirheitä, jotka olisi pystynyt korjaamaan pelkällä
oikoluvulla. Pidemmälle ajatellessa huolimattomuus syö tällaisten
teosten tarvetta. Ensimmäinen lähtökohta pitäisi olla, että kirja
perustelee olemassaolonsa sillä, että se menee syvemmälle ja on
tarkempi kuin eritasoiset nettilähteet. Jos hakuteoksen tiedot ovat
epätarkat, käyttöön on helpompi ottaa Wikipedia, jonka tiedoissa
usein esiintyy samaa epätarkkuutta, mutta jota kuitenkin päivitetään
koko ajan.

Hiomisen tarpeesta huolimatta teosta toivoisi kustantajien
luettavaksi, sen verran monta uusintapainoksen tai uuden suomennoksen
ansaitsevaa teosta siinä esitellään. Monet kirjassa esitellyt teokset
ovat esimerkiksi englanninkielisessä maailmassa jatkuvasti
saatavilla, kun Suomessa ainoat kappaleet löytyvät antikvariaateista
ja kirjastojen varastoista. Myös kirjastoille teos tarjoaa
mahdollisuuden etsiä esiintuotavaksi unohduksiin painunutta
kirjallisuutta.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/