[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: BB-talosta JV-taloon

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Isto Huvila  PD, forskarassistent, Uppsala universitet / Åbo Akademi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Mannermaa, Mika: Jokuveli - Elämä ja vaikuttaminen
ubiikkiyhteiskunnassa. WSOY, 2008. 256 sivua.


BB-talosta JV-taloon
---------------------------------------------------------

Mika Mannermaa kirjoittaa tulevaisuudentutkimuksen taitavana
popularisoijana siitä mihin tämä kaikki saattaa johtaa -
lähitulevaisuudessa.

 


Mika Mannermaan kirjaa Jokuveli on vaikea luokitella. Se on liian
suorapuheinen ja epämääräinen ollakseen varsinaista tiedettä, mutta
toisaalta liian fiksu ollakseen puhdasta lentokenttäkirjallisuutta.
Tulevaisuudentutkija Mannermaa maalaa kirjassaan sarjan skenaarioita
siitä mihin me olemme yhteiskuntana, yhteisönä ja yksilöinä kenties
menossa. Tulevaisuudenkuvat ovat sekoitus globaalia, suomalaista ja
yleislänsimaista huomispäivää ja luonnollisesti osa niistä on
yksittäisen lukijan näkökulmasta todennäköisempiä kuin toiset.
Tiukkaa asiaproosaa, kaunokirjallista maalailua ja muutamia
oikea-aikaisia alatyylisiä heittoja yhdistelemällä Mannermaa osoittaa
sekä kirjallista taitoaan että onnistuu ravistelemaan lukijansa
hereille kiinnostumaan uusista skenaarioista, joita hänen eteensä
vyörytetään ja ennen kaikkea ottamaan kantaa ja pohtimaan lukemaansa.

Mannermaan esittämät ajatukset tulevaisuudesta rakentuvat paljolti
yhteiskunnallisten muutosten, teknologian ja yksilön välisten
jännitteiden varaan. Jokuveli korostaa monia ajankohtaisia
tulevaisuuden epävarmuustekijöitä kuten ilmastonmuutosta,
globalisaatiota, kehityksen ja kehityserojen luomaa epätasapainoa.
Kirjan pääargumentti ja jännite rakentuvat kuitenkin sen ajatuksen
ympärille, että tulevaisuuden yhteiskunta on ubiikki. Yhteiskunta on
aina avoinna, aina ja kaikkialla läsnä. Mannermaa esittää ubiikin
todellisuuden nomadisoituvana John Wayne -yhteiskuntana ja aina auki
olevan Woody Allen -yhteiskuntana. Helppokäyttöiseksi suunniteltu
teknologia tekee elämästä näennäisesti 'helppokäyttöistä', mutta
helppokäyttöisen teknologian taustalla elämä tosiasiallisesti
monimutkaistuu kiihtyvää vauhtia. Globaali yhteisö ja eri yhteisöt
sen sisällä ovat enenevässä määrin virtuaalisia ja toimivat paljon
aikaisempaa löyhemmin ajan ja paikan asettamissa rajoissa. Se, että
yhteiskunta on aina auki luo odotuksia siitä, että kaikki on todella
aina auki ja saatavissa juuri nyt. Toisaalta Mannermaan näkemyksen
mukaan tämä johtaa myös kaiken väliaikaisuuteen alkaen taidoista ja
työpaikoista ihmissuhteisiin ja avioliittoihin. Virtualisoituminen ja
monimutkaistuminen yhdistettynä kaikkialle levittäytyvään teknologiaan
muuttaa perinteisen 'isoveli valvoo' -tyyppisen hierarkkisen
yhteiskunnan kenties näennäisesti tasa-arvoisemmaksi yhteisöksi,
jossa valvoja voi olla kuka tahansa. Ero entiseen on paitsi
hierarkian puutteessa myös siinä, että enää emme tiedä kuka valvoo.
Valvoja ei ole isoveli vaan jokuveli (tai -sisko), kuka tahansa, joka
voi olla missä tahansa seuraamassa meitä matkapuhelimen,
verkkopalvelujen, luottokortin käyttötietojen, matkalippujen,
ostosten ja satelliittipaikannuksen kautta maailmanlaajuiseen
tietoverkkoon jättämiemme jalanjälkien avulla.

Jokuveliyhteiskunnassa meitä valvotaan ja me olemme potentiaalisia
valvojia. Valvonta, sen mahdollistava teknologia ja erityisesti
riippuvuus monimutkaisesta teknologiasta luo koko joukon uusia
riskejä, joita on vaikea ennakoida. Osaaminen erikoistuu,
asiantuntemus kapenee ja toisaalta saa monissa yhteyksissä
ennennäkemättömän merkityksen. Teknologiariippuvuudesta tulee
yhteiskunnille kohtalonkysymys. Samalla kun yhteisöt jakaantuvat yhä
erikoistuneisiimpiin virtuaalisiin heimoihin ja jokuveli-tyyppinen
epähierarkinen verkosto syntyy yhteiskuntaa kontrolloivien
rakenteiden sisään ja ympärille muuttaen näiden merkitystä ja asemaa.
Virtuaalisen ubiikkiyhteiskunnan demokratisoiva vaikutus ei ole
mitenkään niin itsestäänselvää, millaiseksi sitä on utopistisesti
kuvailtu. Päinvastoin se synnyttää kuiluja kulttuurien,
alakulttuurien ja sukupolvien välille ja etäännyttää niitä
toisistaan.Virtuaalisuus kääntyy samalla eräänlaiseksi
oksymorooniksi, koska virtuaalinen ei ole enää jotakin jota verrataan
fyysiseen todellisuuteen. Fyysinen epä-virtuaalinen todellisuus alkaa
yhtälailla rakentua ja muovautua sen mukaan mitä virtuaalisissa
ympäristöissä tapahtuu.

Mannermaan kuten tulevaisuudentutkimuksen skenaarioita on helppo
kritisoida sekä asia- että tunnepitoisin argumentein. Koska
tulevaisuudentutkimus on kuitenkin aina toimintatutkimusta,
orwelliaanisilla ja kärjistävillä näkemyksyllä on havainnoinnin
lisäksi tarkoitus vaikuttaa siihen millaisia päätöksiä nyt ja
jatkossa teemme. Tästä syystä Mannermaan argumentaatiota ei voi
arvioida aivan tavanomaisin kriteerein. Argumentit eivät ole missään
nimessä huonoja, vaikka Mannermaa ei olekaan välttänyt aivan kaikkia
banaliteetteja - todennäköisesti tarkoituksella. Jokuveli on vahva
visio siitä mihin tämä kaikki voi johtaa, vaikka toisaalta on myös
mahdollista ja vähintään osin toivottavaakin, että kaikki ei johda
siihen mihin se voi johtaa. Sellaisen lukijan näkökulmasta, joka ei
ole tulevaisuudentutkija, Jokuveli on mielenkiintoinen kannanotto,
joka antaa paljon ajateltavaa ja esittää runsaasti kysymyksiä, joita
on mielenkiintoista ja epäilemättä varsin terveellistäkin pohtia
suhteessa omaan työhönsä oli se liiketoimintaa, akateemista
tutkimusta tai jotakin muuta. Samojen kysymysten pohtiminen suhteessa
omaan elämäänsä yleisemminkin saattaa olla yhtä jännittävää.
Vastauksia kirja ei juuri tarjoa, mutta ei sitä vastaukseksi ole
selvästi kirjoitettukaan.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/