[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Neljä kiloa Kalevalaa

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
To Apr 23 14:44:00 EEST 2009


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Piela, Ulla (toim.): Taiteilijoiden Kalevala. SKS, 2009. 816 sivua.


Neljä kiloa Kalevalaa
---------------------------------------------------------

Taiteilijoiden Kalevala on juuri julkaistu juhlavuoden
painos kansalliseepoksesta. Keskityn kirjan ulkoasun arvosteluun ja
siihen mitä uutta tällä painoksella on annettavaa. Kalevalan
merkitystä ei voi kyllin korostaa! 


Kalevalaseuran tuottamassa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
kustantamassa Taiteilijoiden Kalevalassa 20 suomalaista kuva- ja
säveltaiteilijaa tulkitsee Kalevalan runoja. Laajemman, alunperin
vuonna 1849 ilmestyneen Uuden Kalevalan 160-vuotisjuhlan kunniaksi
Taiteilijoiden Kalevalasta Ulla Piela on toimittanut juhla-Kalevalan,
joka siirtää Kalevalan tulkintaa osaltaan uudelle vuosituhannelle.
Käyttöön on otettu myös teknologiaa, massiivisen kirjan liitteinä on
kaksi CD:tä, joista on kuultavissa sävelletty materiaali
Kamariorkesteri Avanti!:n ja Uusi Helsinki -kvartetin esittäminä sekä
Santeri Tuorin videoteos DVD:llä. Esipuheessaan Piela kertoo teoksen
nimen muodostuvan näkökulmasta, joka on syntynyt taiteilijoiden
Kalevala-tulkintojen sarjasta suomalaisessa kulttuurihistoriassa.

Kokonaisuus pohjautuu Kalevalaseuran suurhankkeeseen, jossa mukaan
kutsuttuja taiteilijoita pyydettiin kuvaamaan 'mitä heidän mielessään
syntyy, kun he lukevat tiettyjä Kalevalan runoja, mikä heistä on
niissä olennaista ja miten he haluavat sen teoksissaan tulkita.'
Kuvataiteilijoista mukana ovat Martti Aiha, Juhana Blomstedt, Ulla
Jokisalo, Kuutti Lavonen, Stiina Saaristo, Risto Suomi, Nanna Susi,
Marjatta Tapiola, Katja Tukiainen ja Santeri Tuori. Säveltäjien
puolelta kutsuttiin tehtävään Kimmo Hakola, Pekka Jalkanen, Olli
Kortekangas, Einojuhani Rautavaara, Herman Rechberger, Aulis
Sallinen, Jukka Tiensuu, Riikka Talvitie, Jovanka Trbojevic ja Lotta
Wennäkoski. Itse materiaali eli Kalevala jaettiin kymmeneen  noin
viiden runon jaksoon, joista jokainen taiteilija sai valita itseään
eniten kiehtovan. Taiteilijat ja heidän saamansa tehtävä jakautuivat
siten, että jokaisesta sikermästä on tehty kuva ja sävellys.
Kalevalan sisällysluettelo kannattaakin tutkia tarkkaan, sillä se
havainnollistaa värein ja nimin tulkitut jaksot. Samat värikoodit
kertautuvat tekstin taitossa.

Kirjan taitto on raikas ja rohkea tekstin väripohjineen ja runsaine
kuvien yksityiskohtineen. Erityisesti pidin kansikuvien
hannunvaakunoiden uusista ilmeistä, jotka on löydettävissä Tukiaisen
ja Suden teoksista.  Sen sijaan en pitänyt lainkaan teosten
rajauksista ja katkaisuista tekstin lomassa. Myös Marjatta Tapiolan
ja Stiina Saariston teosten yksityiskohtien paperinukkemainen
irrottaminen kokonaisuudesta kummastutti. Siinä vaiheessa, kun
sivumäärä ylitti 500 olisin kirjan tekijänä/ taittajana jakanut
tekstin kahdelle palstalle. Nyt kokonaisuus on fyysisesti niin
raskas, että se haittaa käytettävyyttä. Teoskuvat ovat laadukkaita,
hyvä paperi toistaa kuvat hienosti ja antaa koko teokselle sitä
arvokkuutta, jota tässä on lähdetty hakemaan, mutta lisää myös
painoa. Taiteilijoiden Kalevalan paikka on ehdottomasti perheraamatun
vieressä, mutta sinne se uhkaa pölyttymään jäädäkin. Teoksen selailu
on hankalaa ja oikeastaan sitä pitää katsella nätisti pöydällä.

Massiivinen teos sisältää myös taiteilijoiden itsensä ajatukset
töistään sekä kunkin ansioluettelot. Kukin taiteilija kertoo
työskentelyprosessistaan suhteessa muuhun tuotantoonsa. Jokaisen on
pitänyt löytää myös oma paikkansa Kalevalaa tulkitsevana taiteilijana
pitkässä ja arvostetussa perinteessä. Useita on auttanut etäisyyden
ottaminen, uudet näkökulmat sekä oman ilmaisun rohkea hyödyntäminen
perinteen painolastista huolimatta. Moni mainitsee myös saaneensa
tukea tulkinnalleen 'työparistaan', taiteilijasta, jonka kanssa
yhteistä runosikermää on työstetty, tosin erillisinä taiteilijoina.
Ymmärrettävästi Kalevalan kuvittaminen tai säveltäminen on
haasteellinen tehtävä. Erityisesti nuoret taiteilijat tuntuvat
aristelevan ja puolustelevan tulkintaansa. Heidät on kuitenkin
tehtävään pyydetty ja siten heidän tulkintansa ovat oikeutettuja ja
haluttuja. Uusi aika tarvitsee omia tulkkejaan, samaa kieltä puhuvia
aikalaisia. Vaikea uskoa, mutta eivät kaikki pidä niistä 'ainoista
oikeista' tulkinnoista. Kun kävin Ateneumissa katsomassa
Kalevala-näyttelykokonaisuutta, yleisön jakautumisen huomasi
selkeästi. Vanhempi väki tungeksi yläsaleissa tutkimassa vanhempia
tulkintoja, kun taas nuoriso parveili alakerran saleissa uusia
teoksia tarkkailemassa. Nuoret myös jaksoivat istua paikoillaan
luurit päässä kuuntelemassa sävellyksiä ja katsomassa videota,
vanhemmat museovieraat kävelivät luurien ohi ripeästi.

Kokonaisuutena Taiteilijoiden Kalevala on nautinnollinen
katseluelämys, joka sopii hyvin arvokkaaksi lahjaksi. Säilytyksen
tekee ongelmalliseksi Ikean kirjahyllyjen kantavuus, mutta
arvokirjojen joukkoon tämä opus on tarkoitettukin. Soisi Kalevalan
tekstien silti kuluvan käytössäkin. Siihen tarpeeseen pitää kaivaa
hyllystä jokin vanhempi painos. Onnea ja pitkää ikää
160-vuotiaalle!    




---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/