[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sisällissodasta paikallisesti, pienen ihmisen puolelta, myyttejä murtaen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Petri Anttila <petri.anttila at kotka.fi>
FM, lehtori, Kotka
------------------------------------------------------

Sisällissodasta paikallisesti, pienen ihmisen puolelta, myyttejä
murtaen

Korjus, Olli: Hamina 1918. Nimi nimeltä, luoti luodilta.. Atena
Kustannus: Porvoo 2008. 391 s.

Suomen kahtia repinyt sisällissota on poikinut viime vuosina ja
erityisesti 90. muistovuotenaan suuren määrän historiantutkimuksia,
kaunokirjallisuutta ja tapahtumia punavankileirien
muistotilaisuudesta vapaussodan päättymisen 90-vuotisjuhlaan.
Kymenlaakson kulttuuritapaus oli Mirja Turusen, vuonna 2005
julkaistu, erinomainen Veripellot-tutkimus Kouvolan seudun
terrorista. Turunen kiitteli jo tuolloin esipuheessaan yhteistyötä
”auktoriteetteja ravistelevan kriitikon” Olli Korjuksen kanssa. Nyt
yhteistyön ja yhteisen kiinnostuksenkohteen tuloksena on ilmestynyt
Korjuksen Haminan alueen vuoden 1918 tapahtumia valottava tietoteos.

Harrastajahistorioitsija Olli Korjus osoittaa hienosti, ettei
historiatutkimus ole ”salatiedettä”, pienen akateemisen piirin
temmellyskenttä, vaan kaikkien kiinnostuneiden ulottuvilla. Itse
asiassa Korjuksen laaja-alaisesta paikallishistorian
perehtyneisyydestä voisivat nykytohtoriopiskelijat ottaa oppia.
Korjuksen teksti huokuu tarkkaa ja kriittistä lähteiden hallintaa
puutteellisesti säilyneiden asiakirjojen, sanomalehtien uutisten ja
haastatteluiden kautta aikalaiskirjallisuuteen ja muistelmiin.
Korjuksen sukututkijatausta näkyy Hamina 1918 -kirjan sivuilta: ote
on mikrohistoriallisen tarkka, paikoin uuvuttavuuteen ja
poukkoilevaan yksityiskohtaisuuteen asti.

Hamina ei ollut sisällissodan taisteluiden polttopisteessä, mutta
rintamalinjan takana kuohui. Korjus analysoi tarkasti erityisesti
sisällissodan taustoja, niitä tekijöitä, mikä sai köyhän kansan
Etelä-Kymenlaaksossa nousemaan kapinaan valtaapitäviä vastaan.
Pääasiallinen selitys on taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen
kurjistuminen äärimmilleen. Maailmansodan vaikutukset Venäjältä ja
Saksasta heijastuivat Suomen talouteen ensin varustelutöinä ja
sotatarviketilauksina, sodan loppua kohden työttömyytenä, inflaationa
ja elintarvikkeiden keinotteluna. Ahtaimmalle joutuivat usein muualta
muuttaneet sahatyöläiset ja tilapäistöissä olleet, joille leipäviljan
ja meijerituotteiden viennistä aiheutunut hintojen nousu ja
samanaikainen epävarmuus työllisyydestä oli kohtalokasta.
Elintarvikkeiden keinottelu jakoi myös työläisjoukot eri leireihin,
esimerkiksi monet pienviljelijät, punaiset gulassit, hyötyivät
Pietariin suuntautuneesta elintarvikekaupasta. 

Työväestö osoitti tyytymättömyyttään myös eduskunnan voimattomuutta
ja kunnallisen tason taksoitusluetteloon perustuvaa äänivaltaa
vastaan. Oman osansa kapinoinnista saivat lisäksi Kymen teollisuuden
työnantajat, patruunavaltaa isällisin ottein käyttäneet
tehtaanjohtajat. Korjuksen analyysin perusteella työväestön
ideologiset näkemykset eivät sen sijaan erityisemmin vaikuttaneet
vallankumousyritykseen. Mallia otettiin bolsevikeilta, mutta
Neuvostoliiton kaltaisesta sosialismista ei osattu kuvitella, eihän
se ollut ehtinyt toteutua edes Venäjällä.

Varsinainen sota Haminassa alkoi kaikessa hiljaisuudessa, ”kuin
sukkasillaan”, kuten Olli Korjus kirjoittaa. Suojeluskuntia ja
työväestön järjestyskaarteja alettiin koota syksyllä 1917, jonka
jälkeen vallanvaihto punaisille tapahtui Haminassa ja Vehkalahdella
rauhallisesti helmikuussa 1918. Molemmin puolin toki osallistuttiin
taisteluihin. Kymenlaakson valkoiseen pataljoonaan osallistuneet
olivat mukana pääosin Savon rintamalla ja rannikkopataljoonan
tehtävissä. Haminan punakaarti taisteli Kotkan rykmentin johtamana
muun muassa Loviisassa ja osa sodan lopulla huhtikuussa Viipurissa.
Toukokuussa valta palasi jälleen valkoisten käsiin rauhanomaisesti. 

Sen sijaan punaisten ja valkoisten harjoittama terrori Haminan
seudulla oli kaikkea muuta kuin rauhanomaista. Olli Korjus erittelee
molempien puolien terroriteot todella tarkasti, nimi nimeltä, sikäli
kun se on enää mahdollista. Yksittäisistä surmatöistä nousevat esille
punaisten tekemät pappissurmat ja valkoisten Kajaanin sissien terrori.
Kajaanin joukko-osastossa mukana oli ryhmäpäällikkönä myös nuori Urho
Kekkonen. 

Koko maata kuohuttaneiden pappien murhissa oli Etelä-Kymen osalta
kyse Vehkalahden kirkkoherra Adolf Tauben, kappalainen Adolf Mannisen
ja Haminan kirkkoherra Uuno Renvallin teloittamisesta Kouvolassa.
Käsky tuli Haminan punakaartilta. Olli Korjuksen mukaan papit
surmattiin poliittisen vakaumuksensa ja sotaan osallistumisen vuoksi,
ei ammattinsa. Valkoinen puoli käytti sittemmin tapauksia
propaganda-aseena luomalla heistä marttyyrilegendoja. Kajaanin
sissit, ytimenään vapaaehtoinen suojeluskuntajoukko, toimivat pääosin
Savon rintamalla ja heidät tunnettiin kovista otteista. Sissejä oli
mukana muun muassa Viipurin yli 200 ihmisen joukkomurhassa. Urho
Kekkonen on kuvannut Haminan punavankien teloituksia muistelmissaan,
joiden kirjoittajaksi on sittemmin paljastunut Paavo Haavikko. Myös
Kekkosen julkaistuista päiväkirjoista löytyy lyhyt merkintä
toukokuulta 1918, jossa hän mainitsee johtaneensa yhdeksän
pääpunaisen teloitusta. Korjuksen argumentointi Kekkosen uhreista jää
lähinnä arvailujen varaan.  

Sisällissodasta puhuttaessa ei voi välttää keskustelua tutkijan
poliittisista sympatioista. Sisällissodan tutkimusta on vuosikymmenet
hallinnut nationalistinen vapaussotatraditio, jota vastaan Olli Korjus
hyökkää, mainiten nimeltä erityisesti Jaakko Paavolaisen nimen.
Historiaa hallitsee voittajien tulkinta. Olli Korjuksen näkökulma
taas on korostetusti punaisten tekojen ymmärtämisessä. Hänen
lähtökohtansa on, että punaisten teot ja asenteet olivat
rationaalisia siinä missä valkoistenkin. Onkin luonnollista, että
tutkimuksessa keskitytään ”tietämyksen aukkoihin”, kuten Mirja
Turunen on todennut, tässä tapauksessa punaisten toimintaan.
Historian tulkinnat muuttuvat aikakausittain, eivät ehkä lähemmäksi
totuutta, mutta monipuolistuvat. Hamina 1918 -teoksessa ei kuitenkaan
ole kyse mistään luokkasotahistoriasta, sen verran analyyttista ja
perusteellista Korjuksen teksti on. Ymmärrän kuitenkin, jos Olli
Korjuksen kriittiset tulkinnat saavat etenkin varttuneemman väen
takajaloilleen.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php