[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: 'Vallankumousvuosi' 1968: Vastarinta, väkivalta ja Vietnam

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Pia Koivunen <pia.koivunen at uta.fi>
FM, tutkija, jatko-opiskelija, Tampereen yliopisto
------------------------------------------------------

'Vallankumousvuosi' 1968: Vastarinta, väkivalta ja Vietnam

Kurlansky, Mark: 1968. Vuosi joka vavahdutti maailmaa. Kääntänyt
Komonen, Kirsi. LIKE: Helsinki 2008. 480 s.

Yhdysvaltalaistoimittaja Mark Kurlansky on kunnostautunut
populaarihistorioiden kirjoittajana. Hänen teoksiinsa lukeutuvat muun
muassa “Cod: A Biography of the Fish That Changed the World” (1997),
“Salt: A World History” (2002) ja viimeisimpänä “The Big Oyster:
History on the Half Shell” (2006). Näistä Like on tässä arvioitavan
teoksen lisäksi julkaissut suomeksi kirjan ”Suola – Eräs
maailmanhistoria” (2007).

Vuonna 1968 tapahtui paljon. Oli Prahan kevät ja Meksikon
olympialaiset, jossa mustat urheilijat osoittivat mieltään rasismia
vastaan. Hippiliike kukoisti ja yliopisto-opiskelijat eri puolilla
maailmaa nousivat kyseenalaistamaan edellisen sukupolven
maailmankuvaa. Vietnamissa sodittiin ja Biafrassa taisteltiin
itsenäisyyden puolesta. Yhdysvalloissa mieliä kuohuttivat Robert
Kennedyn ja Martin Luther Kingin murhat sekä presidentinvaalit.
Yhteistä kaikille näille tapahtumille oli se, että keskeiset toimijat
olivat nuoria ja edustivat maailmansotien jälkeistä sukupolvea.

Mark Kurlansky ei ole ensimmäinen vuoden 1968 tapahtumien tulkitsija.
Esimerkiksi brittiläisen toimittaja-tutkija David Cauten ”The Year of
the Barricades. A Journey through 1968” julkaistiin jo vuonna 1988.
Vajaassa parissa kymmenessä vuodessa maailma on ehtinyt muuttua
paljon. Silti Kurlanskylta olisi kaivannut jonkinlaista perustelua
sille, miksi uudelle, hyvin samantyyppiselle 1968-kirjalle on hänen
mielestään ollut tarvetta.

Kurlansky aloittaa maailmaa vavahduttaneen vuoden kuvauksen sen
ensimmäisestä viikosta. Tuolloin Yhdistyneet kansakunnat, melkein
kuin kohtaloa ivaten, julisti vuoden 1968 rauhan vuodeksi. Lopputulos
oli, kuten tiedämme, kaikkea muuta. Tämän jälkeen Kurlansky ryhtyy
vyöryttämään vallankumouksellisen vuoden tapahtumia sellaisella
vauhdilla, että lukijan on välillä hankalaa pysyä kärryillä siitä,
mihin päin maailmaa milloinkin suunnataan.

Kurlansky on rakentanut tulkintansa vuoden kulun mukaan hypellen
tapahtumasta ja maasta toiseen. Keskiössä on Yhdysvallat, jossa
mustien kansalaisoikeustaistelu, uusi vasemmisto ja Vietnamin sodan
vastustus nousevat päällimmäisenä esiin. Osansa huomiosta saavat myös
Tshekkoslovakian ihmiskasvoinen kommunismi, Puolan ja Ranskan
opiskelijamellakat, Kuuba uuden vasemmiston kiinnostuksen kohteena,
Meksikon olympialaiset protesteineen sekä Nigerian sisällissota.

Näiden kaikkien tapahtumien mukaan ottaminen on siinä mielessä kelpo
valinta, että näin Kurlansky on saanut kuohunnan laajuuden näkyviin.
Aiempiin vallankumousvuosiin, kuten esimerkiksi Euroopan hulluun
vuoteen 1848 verrattuna 1968 vaikutti alueellisesti laajemmin. Aiheen
laajuudesta ja esityksen osittaisesta hajanaisuudesta huolimatta
Kurlansky pystyy kiteyttämään vuodesta 1968 jotain oleellista.

Kurlansky toteaa heti kirjan alussa, että vuoden 1968 tapahtumille on
vaikeaa löytää yhteisiä nimittäjiä. Hänen mukaansa nuorison kuohuntaa
eri puolilla maailmaa yhdisti vain kapinointi sinänsä. Yleinen
auktoriteettien vastustaminen sai nuoret, useimmiten
yliopisto-opiskelijat osoittamaan mieltään, vastustamaan Vietnamin
sotaa ja vaatimaan kansalaisoikeuksia. Kaikkialla kapinoitiin, mutta
kohteet vaihtelivat. ”Kommunistisissa maissa kapinoitiin kommunismia
vastaan – kapitalistisissa kapitalismia”, hän tiivistää osuvasti (s.
13).

Auktoriteettien vastustamisen ohella vuoden 1968 avainsanoja olivat
Vietnam, väkivalta ja televisio. Martin Luther Kingin salamurhan
myötä väkivaltaan tukeutuva mustien kansalaisoikeusliike voimistui
Yhdysvalloissa. Meksikossa, Ranskassa ja Tshekkoslovakiassakaan ei
vältytty väkivallalta, kun mielenosoituksia taltutettiin ronskein
ottein. Väkivallan läsnäolo näkyi myös vallankumoustaistelijoiden,
kuten Ernesto Che Guevaran, nousuna rocktähtien kaltaisiksi
kulttihahmoiksi Beatlesin, Bob Dylanin ja Leonard Cohenin rinnalle.
Televisio taas vähensi etäisyyttä ihmisten välillä ja toi sodan
ensimmäistä kertaa lähelle sitä sukupolvea, joka oli syntynyt
maailmansotien jälkeen eikä ollut henkilökohtaisesti kokenut sotaa.

Kurlanskyn mukaan vuoden 1968 merkitys ei ollutkaan siinä, että se
olisi pystynyt mullistamaan maailmaa kertaheitolla, vaan siinä, että
se ”synnytti postmodernin mediakeskeisen maailmamme”. Se myös
merkitsi kylmän sodan päättymisen sekä orastavan uuden geopoliittisen
järjestelmän alkua. (s. 437)

Joitain kirjoittajan tekemiä valintoja (suomalaisen) lukijan on
vaikea ymmärtää. Esimerkiksi kirjan loppupuolella Kurlansky kuvaa
parilla lyhyellä kappaleella sitä, kuinka amerikkalaisessa
jalkapallossa ei vuoden 1968 aikana tapahtunut oikein mitään. Valinta
on hieman omituinen. Kun tarkastelun kohteena on lähinnä
opiskelijanuorison ja erilaisten kansalaisliikkeiden toiminta, on
jokseenkin kaukaa haettua pohtia, miksi baseball ei herättänyt suuria
tunteita. Toiseksi esimerkiksi hän nostaa Kanadan, jonka tilanne
kuitataan kuitenkin hyvin lyhyesti.

On tärkeää nostaa esiin myös se, ettei kaikkialla kuohunut vuonna
1968. Esimerkiksi viimeaikaisissa suomalaiskeskusteluissa on juuri
painotettu sitä, että 1960-luvun radikaalius kosketti vain osaa
nuorista. Tätä olisi Kurlanskynkin toivonut pohtivan enemmän – tosin
jostain muusta näkökulmasta kuin baseballin. Missä muualla ei
kohistu? Vai oliko Suomi ainoa paikka, jossa 1960-luvun ja vuoden
1968 kuohunta ei aktivoinut kaikkia?

”1968” vilisee nimiä, järjestöjä ja tapahtumia, joiden kanssa
aiheeseen perehtymätön joutuu auttamatta ongelmiin. Lukijaa
helpottava ratkaisu olisi ollut laatia kronologinen esitys kirjassa
käsitellyistä vuoden 1968 tapahtumista. Hyvänä vertailukohtana toimii
edellä mainittu Cauten kirja, jossa tällainen kronologinen esitys on
vuosilta 1967–1969. Myös jonkinlainen lista mainituista henkilöistä
ja järjestöistä olisi auttanut lukijaa hahmottamaan toimijoiden
laajan kirjon. Ehkä suomentaja olisi tässä voinut käyttää valtaansa
ja tehdä kirjasta suomalaiselle lukijalle helpomman luettavan
lisäämällä taustatietoja esimerkiksi yhdysvaltalaisista toimijoista
jotka kirjan sikäläiselle lukijakunnalle ovat taatusti tuttuja.
Suomentaja on kyllä laatinut kirjaan lyhyen, vuoden 1968 Suomea
koskevan liitteen, joka auttaa lukijaa suhteuttamaan maailman
tapahtumat suomalaiseen kuohuntaan. Muutenkin suomenkielinen versio
onkin hyvin onnistunut. Kirsi Komosen käännös on miellyttävää
luettavaa. Tosin establishment-termille löytyisi varmaan käypä
suomenkielinen vastine, vaikkapa johtoporras tai vallanpitäjät.

”1968” päättyy vuoden kääntyessä kohti loppuaan, jolloin Nixonista
tulee Yhdysvaltain presidentti ja Prahan kevät Dubcekin
ihmiskasvoisine kommunismeineen kukistetaan. Alkuvuoden toivo ja
innostus vaihtuvat loppuvuoden kitkeriin tappioihin. Kapitalismia
vastaan nousseet eivät pysty uudistamaan kapitalismia, ja samaan
saavat pettyä myös ne, jotka ryhtyivät haastamaan kommunismia.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php