[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Keskiajan sinkkunaiset

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Leena Rossi <leeros at utu.fi>
Kulttuurihistorian tutkija, Turun yliopisto
------------------------------------------------------

Keskiajan sinkkunaiset

Beattie, Cordelia: Medieval Single Women: The Politics of Social
Classification in Late Medieval England. Oxford University Press:
Oxford 2007. 179 s.

Britit tutkivat innokkaasti keskiaikaansa, ja mikäs on tutkiessa, kun
lähteitä löytyy. He myös tuottavat jatkuvasti kiintoisia julkaisuja.
Vastikään sain käsiini Edinburgin yliopiston keskiajan historian
lehtorin Cordelia Beattien teoksen keskiajan itsellisistä naisista:
Medieval Single Women. Vaikka en olekaan keskiajan tutkija, luin
tutkimuksen siltä istumalta, sillä niin kiintoisaksi se heti
osoittautui. 

Ihmisten jakaminen erilaisiin ryhmiin on aina poliittinen teko, kuten
Beattien teoksen alaotsikkokin antaa ymmärtää. Se on vallan käyttöä,
jossa luokittelija valitsee jaottelun perusteet ja sen, kuka mihinkin
kategoriaan kuuluu. Sukupuoli, ikä, ammatti ja varakkuus ovat
tavallisia jakoperusteita. Keskiajalla miehet luokiteltiin yleisesti
työnsä perusteella rukoileviin (oratores), taisteleviin (bellatores)
ja työtätekeviin (laboratores). Naiset sitä vastoin luokiteltiin
useimmiten neitsyisiin (naimattomiin), vaimoihin ja leskiin oletetun
sukupuolikäyttäytymisensä mukaan – siis miesten kautta. Siveellisessä
hierarkiassa järjestys oli toinen: neitsyt – leski – vaimo. 

Kaikki naiset, nimenomaan ’single women’ eivät tähän luokitteluun
mahtuneet. Mitä he oikein olivat? Beattie tarkastelee kirjassaan sekä
yleistä tapaa kategorisoida ihmisiä että nimettyjen yksilöiden
leimaamista tietyn ryhmän jäseneksi. Hän käyttää Lontoota,
Nottinghamia, Stratford-upon-Avonia ja Yorkia koskevaa alkuperäistä
arkistoarkistoaineistoa sekä runsasta painettua alkuperäisaineistoa
(yli 90 teosta), joka kattaa varsin hyvin keskiajan Englannin. Hän
hyödyntää yleisiä, alueellisesti kattavia tekstejä, mm. kirkonmiesten
kirjoituksia ja lakeja, mutta myös paikallisia lähteitä, kuten
erilaisia rekistereitä, ammattikuntien ja kaupunkien tilikirjoja,
oikeuden pöytäkirjoja, veroilmoituksia ja testamentteja. 

Monipuolisen lähdeaineistonsa avulla Beattie tarkastelee
englantilaista yhteiskuntaa ja sen osia lähteiden tuottajien eli
luokittelijoiden kannalta, siis kirkonmiesten, kuninkaan
virkamiesten, paikallisen eliitin ja eri instituutioiden kirjureiden
näkökulmasta. Niin sielunpaimenille tarkoitetut ohjekirjat, kiltojen
määräykset ammatinharjoittamisesta kuin henkiveroluettelot sisältävät
kiintoisia esimerkkejä siitä, mitä luokittelija on kussakin
tapauksessa tarkoittanut, kun on antanut naiselle nimikkeen
’sengle/single woman’. Beattie osoittaa, että itse asiassa tätä
termiä alettiin käyttää vasta 1300-luvulla, kun yhä useampia tekstejä
ruvettiin kirjoittamaan keskienglanniksi. Sitä ennen oli käytetty
latinan sanaa ’sola’ tai ranskan ilmausta ’femme sole’ vastakohtana
naiselle, josta joku piti taloudellisesti huolta (’femme coverte’). 


Termin käytöstä Beattie on siis eri mieltä kuin aikaisemmat tutkijat
P. J. P. Goldberg ja L. R. Poos. Nimittäin Goldberg esitti
teoksessaan Women, Work and Life Cycle in a Medieval Economy: Women
and York and Yorkshire c.1300–1520 (1992) ja Poos teoksessaan A Rural
Society after the Black Death : Essex 1350–1525 (1991), että
’singlewoman’-termin käyttö 1400-luvulla voitaisiin naimattomana
pysyttelevien naisten määrän kasvuun ja tästä seuranneeseen haureuden
lisääntymiseen.  

Erilaisissa lähteissä, joita Beattie käyttää, ’single woman’ -termi
voi merkitä hyvin eri asioita. Koska hän ei katso yhdenkään antamansa
esimerkin edustavan koko myöhäiskeskiajan Englannissa käytettyä
naisten sosiaalista kategorisointia, hän huomauttaa, että jokaista
tapausta on tarkasteltava omana kokonaisuutenaan. Myös tutkijoiden
keskiajan ’sinkkunaiselle’ antamat merkitykset vaihtelevat: yhden
tutkijan mielestä ’single woman’ on naimaton nainen, toisen mielestä
neitsyt, kolmannen mielestä itsensä elättävä leski, neljännen mukaan
prostituoitu ja viidennen mukaan palvelija. Lukijan on siis oltava
tarkkana, millaisesta naisesta kulloinkin on kyse. Vastaavasti
miehille, jotka eivät olleet naimisissa, annettiin vain yksi nimitys
’sengilman’ tai ’single man’. Beattien teos valaisee joka tapauksessa
sitä, miten sosiaalinen todellisuus ja sen representaatiot liittyivät
toisiinsa ja miten sosiaaliset kategoriat kilpailivat keskenään ja
menivät päällekkäin. 

’Single woman’ -termiä voidaan Beattien mukaan käyttää
myöhäiskeskiajan tutkimuksessa yleiskäsitteenä tarkoittamaan kaikkia
naimattomia naisia, mitä tahansa avioitumatonta naista tai jotakuta
neitsyt–vaimo–leski-luokittelun ulkopuolelle jäänyttä tai sitä
voidaan käyttää kuvaamaan niitä eri polkuja, jotka johtavat
myöhäiskeskiajan Englannin sosiaalisen luokituksen labyrintin läpi.
Suosittelen Cordelia Beattien Medieval Single Women-teosta sekä
feministitutkijoille että keskiajasta kiinnostuneille. 


------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php