[H-verkko] Turku, Väitös: Daughters of Penitence: Vuorela State Reform School and the Construction of Reformatory Identity, 1893-1923.

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös: Daughters of Penitence: Vuorela State Reform School and the
Construction of Reformatory Identity, 1893-1923.
Turku 18.10.2008 klo 12:00

Lauantaina 18. lokakuuta 2008 kello 12 esitetään Turun yliopiston
Publicumin salissa 3 (Assistentinkatu 7) julkisesti tarkastettavaksi
FL Kaisa Vehkalahden väitöskirja 'Daughters of Penitence: Vuorela
State Reform School and the Construction of Reformatory Identity,
1893–1923' (suom. Kasvatuslaitosidentiteettiä rakentamassa – Vuorelan
kasvatuslaitos ja tyttöjen laitoskasvatus, 1893–1923). Virallisena
vastaväittäjänä toimii dosentti, vanhempi tutkija Annemieke van
Drenth Leidenin yliopistosta Alankomaista ja kustoksena prof. Hannu
Salmi. 

Kulttuurihistorian alaan kuuluva väitöskirja tarkastelee suomalaisen
kasvatuslaitosjärjestelmän perustamisvaihetta tyttöjen kasvatuksen
näkökulmasta. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa suomalaisen
lastensuojelujärjestelmän ja kasvatuskäytäntöjen luomisesta sekä
kasvatushistorian kansainvälisistä yhteyksistä. Samalla tutkimus
tarjoaa käsitteellisiä välineitä institutionaalisten
kasvatuskäytäntöjen analyysiin. Tutkimuksen painopiste on
konkreettisissa, paikallistasolla luoduissa kasvatuskäytännöissä,
joilla pyrittiin ohjaamaan nuoria kohti hyväksyttävää aikuisuutta ja
kunnon kansalaisuutta. 1900-luvun alun laitoskasvatus näyttäytyy
tutkimuksessa monitahoisena prosessina, joka järjestelmällisesti
tähtäsi nuoren identiteetin uudelleenrakentamiseen.
Laitoskasvatukselle oli leimallista kasvatuksen ja kontrollin, hoivan
ja rajoittamisen samanaikaisuus sekä tyttöjen sukupuolen ja
sosiaalisen taustan mukainen kasvatus. 

Tyttöjen laitoskasvatuksen historiaa Suomessa

Valtion kasvatuslaitokset (myöh. koulukodit) syntyivät Suomessa
1800-luvun puolivälin jälkeen rikosoikeuden uudistamisen yhteydessä.
Sijoitus yleiseen kasvatuslaitokseen määrittyi
lastensuojelutoimenpiteiden valikoimassa viimesijaiseksi
toimenpiteeksi. Tutkimuksen keskiössä on vuonna 1893 perustettu
Vuorelan kasvatuslaitos, jonne sijoitettiin kaikki alaikäisinä
rikoksentekijöinä (7–15 v.) kasvatuslaitokseen sijoitettaviksi
määrätyt tytöt. Lähes 90% tytöistä oli sijoitettu kasvatuslaitokseen
omaisuusrikoksista, ja he tulivat pääosin varattomista perheistä.

Tutkimus nostaa esille suomalaisten laitosten yhtymäkohdat vastaaviin
muihin instituutioihin. Tyttöjen kasvatuslaitokset rakentuivat osin
erilaisille malleille ja esikuville kuin vastaavat poikalaitokset, ja
kasvatuskäytännöt luotiin paljolti paikallisella tasolla arjen työssä.
Kasvatustyössä pohjauduttiin mm. kristillisen hyväntekeväisyyden
puitteissa toimivissa naisten turvakodeissa luotuihin käytäntöihin.
1800–1900-lukujen taitteessa toteutetut lasten- ja
nuorisonsuojelulliset ratkaisut loivat pohjan nykyiselle
järjestelmällemme.

Arjen käytännöissä rakentuva kasvatuslaitosidentiteetti

Kasvatuslaitosidentiteettiä rakennettiin arjen käytännöissä. Tilan ja
ajan uudelleenorganisoiminen olivat keskeinen osa kasvatusta: lapsen
erottaminen aikaisemmasta kasvuympäristöstään oli 1900-luvun
kasvatuslaitosjärjestelmää ohjaava periaate, ja kasvatuslaitoksen
arki oli tarkoin säänneltyä. 'Daughters of Penitence' osoittaa, että
1900-luvun alun ajattelussa pyrkimys läheiseen kasvatussuhteeseen ja
nuorten yksilönvapauden rajoittaminen eivät olleet toisensa
poissulkevia vastakohtia, vaan saman ideologian eri ulottuvuuksia.
Muutos edellytti vastavuoroisuutta myös tytöiltä, jotka kohtasivat
kasvatuslaitosinstituution identiteettejä muokkaavana mekanismina.
Tunnustaminen, katumus ja nöyrä valmius laitoskasvatuksen tarjoaman
uuden identiteetin vastaanottamiseen olivat avaimia uuteen elämään.
Kasvaminen omaehtoiseen itsehillintään oli laitoksessa toteutetun
valvonnan päämäärä, mutta käytännöt avasivat paikkoja myös oppilaiden
vastarinnalle.  

Arki laitoksessa jakautui koulu- ja työopetuksen vuorottelulle.
Käytännöllinen työopetus muodosti 1900-luvun alun laitoskasvatuksen
keskeisen kulmakiven. Tutkimus osoittaa, että tyttöjen
laitoskasvatuksen sisältöjä ohjasivat sukupuoli ja tyttöjen
sosiaalinen tausta, mikä näkyi erityisesti käytännöllisessä
työopetuksessa. Tyttöjen laitoskasvatukselle ei ollut asetettu
ammattikasvatusvaatimuksia, mutta käytännössä opetus valmisti
palvelijan ammattiin. Tyttöjä opetettiin ensisijaisesti kotitalous-
ja käsitöissä, sekä maataloudessa. Käden taitojen uskottiin takaavan
oppilaille parhaat mahdollisuudet itsenäiseen elämään laitoksesta
pääsyn jälkeen. Käytössä olleen koepalvelusjärjestelmän puitteissa
valtaosa tytöistä sijoitettiin palvelijoina yksityisperheisiin ennen
lopullista laitoksesta pääsyään. Koepalvelusjärjestelmässä
konkretisoituivat myös muut tyttöjen laitoskasvatusta ohjanneet
ideaalit: pyrkimys kodinomaisuuteen ja äidillisen valvonnan
ulottamiseen myös laitoksen ulkopuolelle. 

Vehkalahti lähestyy laitoskäytäntöjä sekä kasvattajien että
laitoksiin sijoitettujen nuorten näkökulmista. Daughters of Penitence
sisältää tapaustutkimuksia, joissa laitoskasvatuksen eri ulottuvuuksia
analysoidaan yksittäisten nuorten näkökulmista. Keskeisen osan
tutkimusta muodostaa oppilaiden tuottaman tekstiaineiston analyysi,
joka avaa mahdollisuuden uudenlaisiin lähestymistapoihin. 

Väitöskirjaa tulee jakoon 50 kpl keskiviikkona 8. lokakuuta Turun
yliopiston opiskelijapalveluihin klo 12.00.

Lisätietoja: Kaisa Vehkalahti, kaisa.vehkalahti at nuorisotutkimus.fi,
+358-50-4911746


Tiedustelut:
Kaisa Vehkalahti <kaisa.vehkalahti at nuorisotutkimus.fi> puh.
050-4911746 

Ilmoitus lähetetty: 22.9.2008 11:41

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/