[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Swanin tytöt

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Erkki Urpilainen <erkki.urpilainen at oulu.fi>
yliopistolehtori, Oulun yliopisto, aate- ja oppihistoria
------------------------------------------------------

Swanin tytöt

Arjava, Hellevi: Swanin tytöt. Kulttuurihistoriallinen kertomus
autonomian ajalta.. Tammi: Helsinki 2007. 270 s.

Hellevi Arjavan tutkimus Swanin tyttäristä on rikas kuvaus 1800-luvun
lopun keskiluokkaisesta, suomenmielisestä elämäntyylistä. Tarkastelun
kohteena ovat innokkaana suomalaisuuden kannattajana tunnetun
lehtimiehen Carl Gustav Swanin yhdeksän tytärtä: Helmi, Aino, Saimi,
Elli, Toini, Lyyli, Anni, Ilma ja Nelma. Perheessä harrastettiin
paljon kirjallisuutta ja kirjoitettiin paljon, joten tekijällä on
ollut käytettävissään antoisa lähdemateriaali: noin 2 500 kirjettä ja
erilaisia muistelmia sekä elämäkerrallisia kertomuksia. Tutkimus
painottuu tyttöjen lapsuuteen ja nuoruuteen eli vuosien 1870–1917
väliseen aikaan.

Swanin tyttöjen elämä sisältää monia keskeisiä autonomian ajan lopun
ilmiöitä. Sekä isä-Swan että tyttäret olivat kiihkeitä suomen kielen
vaalijoita ja sen käytön edistäjiä. Tämän takia he joutuivat
jatkuvasti törmäyskurssille ruotsikielisen sivistyneistön kanssa.
Tyttäret osallistuivat aktiivisesti suomalaisuuden edistämiseen. He
toimivat isänsä apulaisina tämän lehdessä ja kirjoittelivat
muutoinkin lehtiin. He myös osallistuivat aktiivisesti sortovuosina
venäläisvastaiseen toimintaan.

Yhdeksästä tyttärestä viisi jäi naimattomiksi ja kaikki yhdeksän
kouluttautuivat ammatteihin, mikä vielä tuohon aikaan ei ollut
mitenkään itsestäänselvyys naisilla. Viidestä tuli opettaja, yhdestä
proviisori, yhdestä sairaanhoitaja, yhdestä näyttelijä ja yhdestä
kirjailija. Kuvaus tyttöjen itsenäistymisestä ja kamppailusta
itsellisiksi on kiehtovaa luettavaa. Useimmat tytöistä asuivat
Helsingissä ja liikkuivat pääkaupungin kulttuuripiireissä. Useat tuon
ajan kuuluisuudet vilahtelevat kertomuksessa. Anekdoottimaisesti
kerrotaan esimerkiksi, kuinka Eino Leino ja Ilmari Kianto yrittivät
vikitellä Swanin tyttäriä siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Käytetystä lähdemateriaalista johtuen kertomus on kuitenkin hieman
epätasapainossa. Eniten materiaalia on kirjailija Anni Swanin
elämästä. Varsinkin tyttärien lapsuus perustuu suurelta osin hänen
muisteloihinsa. Siksi kuvaukset muiden tyttärien elämästä jäävät
usein varsin pintapuolisiksi. Heidän tekemisensä kerrotaan lyhyesti,
kun taas Annin kohdalla kerrotaan tarkasti hänen tuntemuksistaan ja
motiiveistaan. 

Tekijä käyttää runsaasti suoria lainauksia Anni Swanin teksteistä ja
tyttärien kirjoittamista kirjeistä. Monella tapaa tämä on
kiinnostavaa. Heidän käyttämänsä suomen kieli oli ajoittain koomista,
kun he yrittivät ilmaista sellaisia asioita suomen kielellä, joihin ei
ollut kunnollisia sanoja olemassa. Kiinnostavaa on myös se, kuinka he
sortokauden kirjeissä yrittivät kertoa asioista piilotellusti. He
esimerkiksi kirjoittivat näytelmäharjoituksista, kun kyse oli
propagandan tuottamisesta ja levittämisestä. Kuitenkin pitemmän
päälle pitkien sitaattien käyttö alkaa tympäistä. Ne kadottavat
funktionsa. Kirjan loppua kohden alkaa tuntua siltä, että tekijä on
väsynyt kirjoittamaan lähteitä auki.

Teos on tyypillinen elämänkerrallinen kertomus. Siinä seurataan
kohteiden elämää yksityiskohtaisen kronologisesti. Kuitenkin lähes
kokonaan unohdetaan kysyä, miksi jokin asia tapahtuu. Miksi viisi
Swanin tyttäristä jäi naimattomaksi? Miksi he aikansa mittapuun
mukaan epätavallisesti kouluttautuivat varsin pitkälle? Miksi
tyypillinen ei kelvannut heille? Swanin tyttöjen konteksti jää siten
varsin ohueksi.

Nämä kriittiset kommentit kirjasta ovat kuitenkin hieman epäreiluja,
sillä kyse ei ole ammattilaisen tekemästä tutkimuksesta. Hellevi
Arjava on eläkkeelle jäänyt äidinkielen opettaja, joka kertoo oman
sukunsa naisista. Siksi kirjaa ei tulekaan arvioida turhan tiukasti.
Sitä lukiessa kannattaakin jättää liiallinen tiukkapipoisuus pois ja
keskittyä nauttimaan lukemastaan. Teos on mielenkiintoinen ajankuva,
joka tempaa mukaansa ja avaa mikrotasolla uusia mielenkiintoisia
näkökulmia autonomian ajan lopun suomalaisuuden historiaan.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php