[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: ESKO, Suomen ensimmäinen tietokone vai lunastamaton lupaus?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Sari Tuuva-Hongisto <sari.tuuva-hongisto at joensuu.fi>
FT, Joensuun yliopisto
------------------------------------------------------

ESKO, Suomen ensimmäinen tietokone vai lunastamaton lupaus?

Paju, Petri: 'Ilmarisen Suomi' ja sen tekijät
-Matematiikkakonekomitea ja tietokoneen rakentaminen kansallisena
kysymyksenä 1950-luvulla. Turun yliopisto: Tampereen yliopistopaino
2008. 540 s.

Tarvitaanko Suomessa matematiikkakonetta? Petri Pajun väitöskirja
”'Ilmarisen Suomi' ja sen tekijät &#8210; matematiikkakonekomitea ja
tietokoneen rakentaminen kansallisena kysymyksenä 1950-luvulla”
kertoo matematiikkakoneen, tai nykykielellä tietokoneen alkuvaiheista
Suomessa. Paju kytkee teknologian kehittämisen ja
matematiikkakonekomitean työskentelyn kansalliseen kontekstiin ja
osaksi isänmaallista hanketta. Humanistisilla ja kansallisilla
tieteillä on jo tunnustettu ilmiselvä kansallinen merkitys, mutta
kirjassa tuodaan esiin puute luonnontieteiden ja teknisten tieteiden
kansallisista merkityksistä ja päämääristä. Tätä aukkoa Pajun
tutkimus paikkaa ja tilkitsee ansiokkaasti. Petri Pajun tutkimus
purkaa ja osoittaa myös teknisen tutkimuksen poliittisuuden,
tarkoituksenmukaisuuden ja sitoutuneisuuden: myös luonnontiede voi
olla kansallisin päämäärin värittynyttä.

“Nykyhetken Suomen kansassa on sekä Väinämöistä että ilmarista. On
sanantaitajia, kylväjiä, tiedon kunnioitusta, mutta myös teknillistä
taitoa ja rohkeata aloitekykyä käyttää sitä hyväksi. Mutta mitä
korkeammalle yhteiskunnan portaissa tullaan, sitä voittopuolisemmin
Väinämöisen ominaisuudet alkavat olla esillä ja sitä vähemmän
ajatellaan asioista Ilmarisen tavoin. Neuvojen hakeminen ulkomaiden
Vipusilta on varsin suuressa suosiossa, vähemmän on sen sijaan
havaittavissa Illmarisen tahtoa ja taitoa ratkaista esiintulevat
tehtävät.” (s. 126.)

Tutkimuksen keskeinen henkilö on Erkki Laurila, aikansa
huipputiedemies ja teknillisen fysiikan professori,
matematiikkakonekomitean keskeinen toimija ja ylläolevan sitaatin
lausuja. Ja mikä oli Laurilan Ilmarisen Suomi? Se oli haave
teknologisesti taitavasta ja itsevarmasta Suomesta, jonka
kulttuurinen kuvitelma, imaginäärinen kansallinen tavoite, rakentui
rinnan Laurilan käytännön teknologisen ja yhteiskunnallisen työn
kanssa teknologian ja kotimaan kehittämiseksi. Ilmarisen Suomen
ajatus kulkee jonkinlaisena punaisena lankana kirjassa, mutta se ei
avaudu ainakaan siinä määrin kuin sen keskeisyys antaisi olettaa.

Monet kohdat Pajun väitöskirjasta olisivat hyvin voineet kuvata myös
2000-luvun keskusteluja teknologian asemasta. Paju kuitenkin
pidättäytyy tiukasti kuvaamassaan ajassa, eikä vedä analogioita
nykypäivään, vaikka se niin herkullista olisi ollutkin: “Muutos oli
jo tapahtunut muualla ja kotimaa oli vaarassa jäädä pysyvästi jälkeen
kehityksestä.” tai “Kansallista identiteettiä vahvistettiin ja
muokattiin näin myös suomalaisen yhtiön teknisen kehitystyön
huippusaavutusten voimin.” tai ”Miten herättää alan luova harrastus,
intensiivinen edistymisen tahto.” Yhtymäkohdat jäävät kuitenkin
lukijan mielikuvitukseen ja mieleen. On suorastaan tuskallista
yrittää lukea teosta ilman tämän päivän tulkintoja, kuten Paju
ehdottomasti on halunnut tutkimuksensa kirjoittaa.

Paju itsekin myöntää, että alkoi tutkia matematiikkakomiteaa
kansallisessa kontekstissaan osallistuttuaan ”kansalliseen”
ProACT-tutkimusohjelmaan ja havaitessaan sen keskusteluissa ja
ilmapiirissä samankaltaisuutta kuin tutkimusaineistossaan. Myös Pajun
oma mielenkiinto ja kehystys nousee ”nykyajasta” ja tämän päivän
kiinnostuksesta, vaikkei Paju kulttuurihistorioitsijana annakaan
esimerkiksi haastattelemilleen matematiikkakonekomitean jäsenille
tätä mahdollisuutta. Paju pitää haastatteluja liiaksi tämän päivän
näkökulmasta suodattuneina ja jälkikäteisinä, jotta niistä olisi
voinut tehdä tulkintoja tuon ajan ajatusmaailmasta. Sen sijaan Pajun
ratkaisu on tutkia kansallisia perusteluja tulkitsemalla komitean
jäsenten moninaisia taustoja ja yhteisöjä, joita olivat esimerkiksi
Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Suomen
Kulttuurirahasto, tiedeseurat ja Suomen Teknillinen Seura. Runsaasta
taustoituksesta seuraa runsaasti perusteluja sekä järkälemäinen ja
osin myös puuduttava lukukokemus – väitöskirjan pituus on kaikkiaan
540 sivua.

Tuliko ESKOsta Suomen ensimmäinen tietokone? Valitettavasti ei, sillä
“ESKO edusti ikään kuin kokonaan toista, 1950-luvun loppupuolen
kuluessa kehityskilvan hävinnyttä teknistä kehityspolkua verrattuna
useimpiin nykyisiin tietokoneisiin” (s. 229).  ESKOn maine ei ollut
mairitteleva. Jotkut asiantuntijat arvelivat Matematiikkakonekomitean
tehneen väärän ratkaisun valitessaan 1954 kopioitavaksi saksalaisen
matematiikkakoneen, kirjoittaa Paju (s. 459). ESKO valmistui lopulta
vuonna 1960, vanhentuneena, eikä tosiaankaan enää Suomen
ensimmäisenä. Ensimmäisen sijan vei vuonna 1958 Postisäästöpankin
vuokraama IBM 650-tietokone, jolle annettiin nimeksi Ensi. 

Pajun tutkimus siis kuvaa erästä epäonnistunutta kehityspolkua Suomen
teknologisoitumisen historiassa. ESKO oli epäonnistunut suuruus ja
tarina ESKOsta on samalla tarina epäonnistumisesta, lupauksista ja
mahdollisuuksista: suurhankkeesta, joka ei onnistunutkaan.
Suurhankkeesta, joka vähitellen vaiettiin ja lopulta ”ESKO sai
väistyä, se purettiin ja siirrettiin yliopiston ullakolle” (s. 460).
Vuonna 1970 ESKO luovutettiin tekniikan museoon Helsinkiin.

Tutkimuksen lopussa Paju nostaa oman äänensä tulkitsijana esiin, ja
tämä onkin kirjan kokonaisuudessa antoisinta. Paju pohtii työn
lopussa teknologista isänmaallisuutta ja toisaalta sitä, miten tämä
isänmaallisuus on ikään kuin sisäänkirjoitettua, myös monissa
uudemmissa tulkinnoissa ja teknologiankehittämisessä. Insinöörien
”hiljainen isänmaallisuus” tuo esiin tiedemiehien ja insinöörien
roolin kulttuurisina ja yhteiskunnallisina vaikuttajina ja vallan
käyttäjinä, jotka käyttävät asiantuntemustaan ja verkostojaan omilla
tavoillaan aloitteellisesti ja ahkerasti.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php