[H-verkko] =?ISO-8859-15?Q?Agricolan_kirja-arvostelut:_Yksityisel=E4m=E4=E4, _draamaa_ja_keskustelua_ _verkkokirjoittaminen_proosana?=

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Sari Östman <sari.ostman at utu.fi>
FM, Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen
laitos, Digitaalinen kulttuuri
------------------------------------------------------

Yksityiselämää, draamaa ja keskustelua – verkkokirjoittaminen
proosana

Niemi-Pynttäri, Risto: Verkkoproosa. Tutkimus dialogisesta
kirjoittamisesta. ntamo: Helsinki 2007. 497 s.

Aloittelevana digitaalisen kulttuurin tutkijana tartuin
Niemi-Pynttärin Verkkoproosaan innostuneena ja varmana siitä, että
tällä kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjalla olisi paljon
annettavaa yksityishenkilöiden Internet-julkaisemisesta
kiinnostuneelle jatko-opiskelijalle. En varsinaisesti erehtynyt,
mutta teoksen polveileva monitahoisuus oli upottaa lukijan innon
moneen otteeseen. Niemi-Pynttärin Verkkoproosa on mittava filosofinen
ja teoreettinen pohdinto verkkokirjoittamisen ominaisuuksista.
Kirjoittaja tarkastelee verkkoteknologian mahdollistamia
kirjoittamisen käytäntöjä suhteessa pitkään ja rikkaaseen
kirjoittamisen traditioon. Näin tehdessään hän esittelee teoksen
nimitermin, jonka kertoo viittaavan ”puheen tyylittelyn tradition
viimeiseen vaiheeseen” (s. 13). Lähes 500 sivussa Niemi-Pynttäri
ehtii käsitellä useaa tekstityyppiä ja suhteuttaa niitä erityisesti
gadamerilaiseen keskustelun filosofiaan. Hänen lähtökohtanaan on
dialogisuuden merkittävä asema verkkoteksteissä, ja puheen ja
kirjoittamisen välimaastoon sijoittumista pohditaankin teoksessa
monin paikoin. Verkkoproosa on merkittävässä asemassa tieteen
kentällä, sillä – kuten Niemi-Pynttäri itsekin toteaa –
Internet-tekstien tutkimus on empiirisesti painottunutta.
Digitaalisen kulttuurin tutkijana en tosin koe empirian asemaa
tutkimuksessa aivan niin determinoivaksi kuin Niemi-Pynttäri kuvaa;
kyse voi olla tieteenalojen välisistä näkemyseroista. Joka
tapauksessa on selvää, että tällaista teoreettista tutkimusta voisi
ja saisi olla enemmänkin.

Verkkoproosan ensimmäinen osa, POETIIKKA (s. 21–200), tarkastelee
verkkokielen luovuutta, erityisesti metaforisuutta. Niemi-Pynttärin
mukaan kieli itsessään on elävää ja aktiivista – sanataiteen genrenä
verkkokieli ja sen käyttöliittymät (esim. blogit ja
keskustelufoorumit) edistävät luovuutta. Esimerkkinä luovasta
kielestä Niemi-Pynttäri käyttää Panuseni -nimistä sanataiteen keinoja
hyödyntävää parisuhdekeskeistä blogia. Lisäksi tämä osa pohtii viestin
poetiikkaa osoittaen viestin olevan paljon muutakin kuin vain tiedon
välitystä. Niemi-Pynttäri näkee viestin verkkokulttuureissa (hän
tosin puhuu kulttuurista yksikössä, mikä tänä päivänä on hieman
kyseenalaista) kokonaisena ilmaisutilana, jonka pisteitä ovat viestin
kirjoittaminen, lähettäminen, välittyminen, odottaminen ja saaminen.

Teoksen toinen osa, DIALOGI (s. 201–316), puolestaan käsittelee
online-kirjoittamista. Niemi-Pynttärin mukaan välittömässä
verkkoyhteydessä kommunikoitaessa puheen ja kirjoittamisen rajat
hämärtyvät. Hän huomauttaa, että kyseessä on uusi dialoginen muoto,
ja lisää, että tyylillisen pyrkimyksen liittäminen puheenomaiseen
kirjoittamiseen tekee tuotoksesta verkkoproosaa. Esimerkkinä
dialogisesta kirjoittamisesta Niemi-Pynttäri käyttää kolmea
erityyppistä online-draamaa.

Kahden ensimmäisen osion jälkeen kolmas osa, JULKISUUS (317–470),
vaikuttaa ensin olevan jossain määrin irrallaan kokonaisuudesta
pohtiessaan julkisen olemusta ja verkkoa yksityisyyden paljastajana.
Vasta loppupuolella Niemi-Pynttäri käsittelee keskustelujulkisuutta
kysyen, millaisia edellytyksiä ja esteitä verkko tarjoaa tällaiselle
vapaalle toiminnalle. Keskiöön nousee Kirjallisuus -foorumin
virtuoosimainen Donna Sceptic -nimimerkillä esiintyvä osallistuja ja
hänen suhteensa muihin yhteisön jäseniin. Itse tekstin tarkastelu
vaikuttaa tässä vähäiseltä, mikä erottaa kolmannen osan aiemmista.
Donna Sceptic -tapauksen ohella kiinnostavimmaksi ja muihin osiin
lähentäväksi teemaksi nousee kuitenkin kysymys siitä, miten
verkkopäiväkirjat kertovat yksityiselämästä loukkaamatta kuitenkaan
yksityisyyttä. Tämä pyrkimys edellyttää tietyntyyppisiä
kirjoittamisen strategioita – verkkoproosan keinoja. On myös hyvä,
että Niemi-Pynttäri huomioi yksityisen ja julkisen välisen suhteen
historiallisen prosessiluonteen – kyseessä ei ole yhtäkkiä syntynyt
ristiriita.

Verkkokirjoittamisen kenttä on suunnattoman laaja. Jo esimerkiksi
blogien kirjo kattaa satoja aihepiirejä, samoin keskustelupalstojen
ja muiden verkkoyhteisöjen temaattinen valikoima on lavea. Paitsi
kielelliset keinot, myös käyttäjien välisen vuorovaikutuksen muodot
ja määrä vaihtelevat eri käyttöliittymien ja teemojen kesken
huomattavastikin. Koska Niemi-Pynttärin aineistoesimerkit sisältävät
useita eri verkkokirjoittamisen lajeja, niitä olisi voinut vielä
selkeämmin suhteuttaa toisiinsa niin erojen kuin yhtenevyyksienkin
kannalta. Nyt blogimuoto jää poetiikan, online-draama dialogin ja
kirjallisuusaiheinen foorumi keskustelujulkisuuden ja kiistojen
edustajaksi. Lienee kuitenkin selvää, että kukin näistä käytännössä
edustaa muitakin verkkoproosan muotoja; samoin väittäisin, että
kutakin muotoa edustamaan löytyy vielä useita muita
verkkokirjoittamisen lajeja. Lähdekriittisempi suhtautuminen olisi
kenties ollut paikallaan, niin teoreettis-filosofisesta teoksesta
kuin onkin kyse.

Saatan olla turhan sidoksissa empiriaan, mutta aineistojen käsittely
Verkkoproosassa tuntuu muutenkin jollain tavoin päälle liimatulta.
Niemi-Pynttäri käyttää aineistojaan esimerkinomaisesti.
Kirjallisuudentutkimuksessa itse tekstin toki tuleekin olla
pääosassa. Verkkokontekstissa koen kuitenkin tekstin olevan vahvasti
sidoksissa luojaansa, eritoten sen kosketellessa henkilökohtaisia
alueita, kuten joissakin Niemi-Pynttärin aineistoissa. Siksi hieman
syvempi pohdinta esimerkiksi kirjoittajien persoonasta olisi
mielestäni ollut paikallaan. Tämä on kuitenkin enemmän kosmeettinen
seikka tai valintakysymys kuin sisällöllinen puute. Niemi-Pynttäri
myös analysoi joitakin aiempien tutkijoiden hyödyntämiä tapauksia
(esim. online-draamaesimerkit s. 295–312, joita on lähinnä referoitu
aiempien tekstien perusteella; myös Lori Kendall Blue Sky -yhteisöstä
s. 434–442). Hänen käsittelynsä antaa ymmärtää, että analyysin
kohteena eivät ole olleet alkuperäisaineistot, vaan nimenomaan muiden
tutkijoiden teoksissaan analysoimat, referoimat ja lainaamat tekstit.
Tämä on mielestäni jossain määrin ongelmallista. Aiemmin
tutkimattomia verkkoaineistoja olisi varmasti ollut tarjolla runsain
mitoin. Esimerkkikäyttöön toisia tutkijoita referoiva menettely
jotenkin riittää, sillä Niemi-Pynttäri täydentää aiempia analyyseja
omasta näkökulmastaan. Kiinnostavampaa antia ovat kuitenkin pidemmin
käsitellyt alkuperäistapaukset, kuten Donna Scepticiin henkilöitynyt
kiista- ja fleimaustapaus (447–470).

Sisältö on toki teknisiä seikkoja tärkeämpi, mutta eräs kielellinen
ratkaisu kummastuttaa: Niemi-Pynttäri kirjoittaa ”Verkosta” isolla
alkukirjaimella, mutta ei kuitenkaan johdonmukaisesti noudata
valintaansa. Kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjassa tällainen
lapsus tuntuu jollain tavoin vielä oudommalta kuin se kenties muuten
tuntuisi. Tai ehkä kirjoitustavan vaihtelu on tietoinen ratkaisu ja
eri tavoilla on eri merkitykset? Siinä tapauksessa sitä olisi suonut
perusteltavan, sillä asiayhteyksistä erot eivät suoraan käy ilmi.
Muutenkin ison alkukirjaimen valinta olisi kaivannut selityksen.
Internet-sanan voi kirjoittaa isolla tai pienellä riippuen siitä,
puhutaanko nimenomaan Internet -nimisestä verkosta vai käytetäänkö
termiä kaikkia tietoverkkoja tarkoittavana yleisnimenä. ”Verkko” voi
kuitenkin olla muukin kuin ”verkkojen verkko” Internet; siksi sen
kirjoittaminen isolla alkukirjaimella tuntui paikoin häiritsevältä,
jopa irralliselta kikkailulta. Selkeä perustelu olisi varmasti
ehkäissyt oudoksunnan.

Verkkoproosan laveus ja monitahoisuus antaa kuvan, kuin
Niemi-Pynttäri olisi pyrkinyt takaamaan, että asiasta tulee sanotuksi
kaikki, mitä siitä koskaan voi olla sanottavaa. Tekijä näyttää
päässeen syvälle aiheeseensa, mikä on erittäin hyvä, ja näkyy myös
teoksen sisällöllisessä substanssissa, joka on kiistämätön. On myös
selvää, että syvällisen teoreettinen teos ei voi, eikä sen
tarvitsekaan avautua maallikolle (joihin tässä luen myös itseni
toisen tieteenalan aloittelevana edustajana) kertavilkaisulla.
Kuitenkin Verkkoproosasta jäi tunne, että tiivistäminen ja valintojen
tekeminen olisi voinut lisätä ymmärrettävyyttä. Tämä näkyy mielestäni
jo sisällysluettelon tasolla: sen perusteella on kovin vaikea luoda
kokonaiskuvaa teoksesta jopa sitten, kun on lukenut itse kirjan
kahdesti. Rakenteellisia syy- ja seuraussuhteita oli vaikea
hahmottaa, mikä luo kuvan myös sisällön hajanaisuudesta.

Kokonaisuutena Niemi-Pynttärin väitöskirja on merkittävä
kirjallisuudentutkimuksellinen puheenvuoro verkkokulttuurien
kirjallisista ilmenemismuodoista. Hienoinen raskaslukuisuus johtunee
syvän teoreettisesti painottuneesta otteesta. Filosofisesta
suuntauksesta huolimatta ”ulkopuolinen” lukija olisi kuitenkin
kaivannut empirian ja teorian vakaampaa tasapainoa ja mahdollisesti
myös katsausta verkkokulttuurien ”olemukseen” ja
kirjoittajapersooniin – ainakin kulttuurintutkijan on vaikea mieltää
kieltä irrallisena sen käyttäjistä ja käyttökonteksteista. Teoksen
kiinnostavinta antia ovat ehdottomasti tapausesimerkkien kielellisten
keinojen analyysit sekä kirjallisuusteoreettinen yleisnäkökulma
verkkokulttuureihin. Suosittelen Verkkoproosaa muillekin kuin
kirjallisuuden ja kielen tutkijoille; eritoten (digitaalisen)
kulttuurin ja median tutkijat saanevat Niemi-Pynttärin teoksesta irti
paljon, sillä sen yksityiskohdat palvelevat monista eri
verkkokulttuureihin liittyvistä ilmiöistä ja prosesseista
kiinnostuneita. Kehotan kuitenkin varaamaan huolelliseen läpikäyntiin
runsaasti aikaa.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php