[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Hyvä yleiskuva Intian moninaisesta kulttuurihistoriasta

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Su Kesä 15 18:25:28 EEST 2008


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Joel Kuortti <joel.kuortti_at_gmail.com>
dosentti, Jyväskylän yliopisto
------------------------------------------------------

Hyvä yleiskuva Intian moninaisesta kulttuurihistoriasta

Ram-Prasad, Chakravarthi: Intia: Monen kulttuurin koti. Kääntänyt
Lempinen, Ulla. Gummerus: Singapore 2008. 144 s.

Intia tuntuu nykyisin kiinnostavan kovasti niin lukijoita kuin
kustantajia. Muutaman viime vuoden aikana Suomessa on julkaistu
varmasti enemmän Intiaa koskevia juttuja ja kirjoja kuin koskaan
aiemmin. Yksi viimeisimmistä Intia-kirjoista on Chakravarthi
Ram-Prasadin teos Intia: Monen kulttuurin koti. Kirja on alun perin
ilmestynyt Isossa-Britanniassa vuonna 2006 Duncan Baird -kustantamon
muinaisia kulttuureja esittelevässä sarjassa. Sarjasta on suomennettu
myös Timothy Laughtonin Mayat: muinainen kulttuuri (2008) ja Edward L.
Shaughnessyn Kiehtova Kiina (2007). Yhteistä niille on upea kuvitus ja
historiallinen ote. Niinpä Ram-Prasadkin päättää liki 4500 vuoden
tarkastelujaksonsa 1700-luvulle. 

Suomenkielinen nimi kertoo Ram-Prasadin kirjasta oikeastaan enemmän
kuin alkuperäinen englanninkielinen nimi India: Life, Myth and Art,
koska Ram-Prasad käsittelee nimenomaan niitä myyttisiä,
historiallisia ja tekstuaalisia lähtökohtia, joita Intiassa
syntyneillä erilaisilla kulttuureilla on aikojen kuluessa ollut.
Lancasterin yliopiston uskontotieteen ja filosofian professorille
tämä käsittelytapa onkin luonteva. Varsinaisesti elämästä ja
taiteesta ei kirjassa arkimielessä ole juurikaan kyse. Itse kyllä
kaipaisin suomeksi myös jonkinlaista intialaista mikrohistoriaa,
koska lähes kaikki viimeaikaiset julkaisut käsittelevät Intiaa
enemmän tai vähemmän monumentaalisesti.

Keskeinen elementti Ram-Prasadin kirjassa on kuvitus. Jokaisella
aukeamalla on vähintään yksi, useimmilla monta kuvaa. Kirjan yli sata
kuvaa eivät monista muista kirjoista poiketen kuitenkaan ole pelkkää
väritystä vaan ne on kontekstualisoitu ja ne liittyvät kiinteästi
tekstiin. Kuvateksteissä on myös paljon tietoa kuvista, mikä ei ole
kovin tavallista. Kuvitus on vaihtelevaa ja korkeatasoista, joskin
melko museaalista. Kuvista puolet esittää patsaita tai maalauksia ja
suuri osa myös arkkitehtonisia kohteita ja yksityiskohtia.
Matkaoppaille tyypillisiä yleisiä maisemakuvia sen sijaan on hyvin
vähän. Kirjan ainoassa kartassa (s. 17) mainitaan monia kirjassa
esiintyviä historiallisia paikkoja, mutta ei läheskään kaikkia.
Lukijan kannalta olisi ollut toivottavaa käyttää useampia karttoja.

Erityisiä paikkoja, joita kirja käsittelee, ovat muun muassa kuningas
Ašokan rakennuttamat buddhalaiset stupat Sañcissa, Taj Mahalin
mogulimausoleumi Agrassa, Ranakpurin jainalaistemppeli, Brihadišvaran
hindulainen temppelikaupunki ja Jai Singh II:n rakennuttama Jantar
Mantarin observatorio Delhissä. Arkkitehtuuria käsitellään muutaman
sivun verran (s. 26–30), mutta yksittäisistä paikoista on
valitettavan vähän tietoa.

Tekstiä kirjassa on yleensäkin suhteellisen vähän, vain parisen sivua
kussakin luvussa. Teksti on myös ladottu harvaan ja marginaalit ovat
leveät. Voisi melkein sanoa, että kuvien lomassa on tekstiä eikä
päinvastoin. Sisällöltään teksti on kyllä asiantuntevaa, tiivistä ja
hyvin kirjoitettua. Suomentaja Ulla Lempistä voi syystä kiittää
sujuvasta kielestä. Mukana oleva sanasto taas tuntuu turhalta tai
oudolta, sillä siinä on käsitelty vain kuutta sanaa: deva, dharma,
mokša, naga, nirvana ja samsara. Kirjassa on paljon muitakin
sanskritinkielisiä ja muita intialaisia sanoja (karma, linga,
mahayana ym.), mutta ne on selitetty tekstin ohessa. 

Kirja jakaantuu viiteen osaan, joissa kussakin on noin kymmenen
lukua. Käsiteltäviä teemoja ovat taide, maailmankuva, uskonto,
jumalat ja tiede. Kaiken kaikkiaan uskonto ja myytit saavat kirjassa
eniten sijaa. Tämä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kirjan
lähtökohdan, mutta samalla valitettavaa, koska nämä asiat ovat
yleensä myös kaikkein tutuimpia asioita Intiasta. Samalla ne
vahvistavat stereotyyppistä näkemystä Intiasta museona, jossa
mielenkiintoiset asiat ovat menneisyydessä, myyteissä,
uskonnollisuudessa ja monumenteissa. Mielenkiintoisempaa olisi lukea
sellaisista ilmiöistä, paikoista tai asioista, joita käsitellään
harvemmin yleisteoksissa. Tähän suuntaan vie intialaisen tieteen
vaiheiden esittely, joskin jakso on hyvin lyhyt. Siinä tuodaan esiin
saavutuksia insinööritaidossa, intialaisessa lääketieteessä eli
ayurvedassa, matematiikassa ja tähtitieteessä. Tässä kohtaa
kirjoittaja on katsonut tarpeelliseksi verrata intialaisten
saavutuksia eurooppalaisiin. Hän toteaa muun muassa: ”Huomiota
herättävimmät taidot liittyivät nenäleikkauksiin, joka oli
eurooppalaista lääketiedettä kehittyneempää 1800-luvulle saakka.” (s.
125) ja ”1200-luvulla intialaismatemaatikot olivat jo tehneet
keksintöjä, joihin Euroopassa pystyttiin vasta renessanssin aikana.”
(s. 131). Kun kirja ei muuten ole otteeltaan vertaileva, nämä kohdat
vaikuttavat ennemminkin jonkinlaisilta itsetunnon kohottajilta kuin
varsinaisilta vertailuilta.

Kirja käsittelee siis eri teemoja perin suppeasti. Esitellyistä
aiheista voi kirjassa olevan lähdeluettelon avulla toki etsiä
lisätietoja, mutta sen suhteen on valitettavasti todettava, ettei
mukaan ole otettu suomalaisia lähteitä, joita olisi kyllä nykyään
tarjolla lukuisia. Esimerkiksi Rolf Grönblomin Intian uskonnot:
elämänkatsomus ja yhteiskunta (2001, suom. Mirja Itkonen), Tapio
Tammisen ja Mikko Zengerin Moderni Intia: ristiriitojen suurvalta
(1998), Jukka O. Miettisen Intia: kaupunkeja, kulttuureja ja
historiaa (1999), Asko Parpolan toimittama Intian kulttuuri (2005),
Eero Hämeenniemen Intia-kirjat Missä sade leikkii (2004) ja Norsuilla
etuajo-oikeus (2005) tai viimeaikainen Sirpa Tenhusen ja Minna
Säävälän Muuttuva Intia (2007) olisivat puolustaneet paikkaansa
englanninkielisten lähteiden joukossa. Lähdeluettelon täydentäminen
olisi ollut kustantajalta kädenojennus suomalaisille lukijoille.

Vaikkei Ram-Prasadin kirja kovin syvälle esittelemäänsä aiheeseen
lukijansa viekään, näkyy sen taustalla oleva asiantuntemus tekstin
harkitussa tasapainoisuudessa ja monipuolisuudessa. Kuvallisen
värikylläisyyden ansiosta kirja tulee – hyvällä syyllä – varmasti
kuulumaan Intiaan matkaajien vakiolukemistoon. Se antaa hyvän ja
monipuolisen yleiskuvan Intian moninaisesta kulttuurihistoriasta.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php