[H-verkko] Turku, Väitös saaristoidentiteeteistä

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös saaristoidentiteeteistä
Turku 10.06.2008 klo 12:00

Tiistaina 10. kesäkuuta 2008 kello 12 esitetään Turun yliopistossa
Fennicumin luentosalissa XXV (Henrikinkatu 3) julkisesti
tarkastettavaksi fil. maist. Katriina Siivosen väitöskirja
'Saaristoidentiteetit merkkien virtoina. Varsinaissuomalainen arki ja
aluekehitystyö globalisaation murroksessa.' Virallisena
vastaväittäjänä toimii prof. Anna-Maria Åström Åbo Akademista ja
kustoksena prof. Pekka Leimu.

FM Katriina Siivonen on syntynyt 1959 Helsingissä ja kirjoittanut
ylioppilaaksi 1978 Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Hän on
valmistunut filosofian maisteriksi 1993 Turun yliopistosta. Hän
toimii projektipäällikkönä Turun kauppakorkeakoulussa Tulevaisuuden
tutkimuskeskuksessa. Väitös kuuluu kansatieteen alaan.

_ _ _ _ _ _ _

Saaristoidentiteetit aluekehityksen ja arkisen kulttuurin
puristuksessa

FM Katriina Siivosen väitöskirjassa käsitellään varsinaissuomalaisen
kaksikielisen saariston arkista kulttuuria ja alueellista
kehittämistyötä Suomen EU-jäsenyyden ensivaiheissa. 

Aluekehitystyötä on oleellista tarkastella kulttuurin osana.
Tarvitaan ymmärrystä sekä kummankin ominaispiirteistä että niiden
välisistä suhteista, jotta alueita voisi kehittää kulttuurisesti
kestävästi. Ei riitä, että aluekehitys nähdään vain kulttuurin
ulkopuolisina toimina, joiden avulla kulttuuria ja identiteettejä
kehitetään ja joissa niitä hyödynnetään.

Aluekehittäjät ovat saaristossa haasteen edessä. Väestö on
1900-luvulla vähentynyt erityisesti ulkosaaristosta. Alueen
primäärielinkeinot eivät elätä enää entiseen tapaan. Uutta voimaa
etsitään omaleimaisesta saaristokulttuurista ja matkailun kasvulle
asetetaan toiveita globalisoituvassa maailmassa. Myös Euroopan unioni
kannustaa käyttämään paikallista kulttuuria hyödyksi alueen
kehittämisessä.

Ulkosaaristo ja kielialueet määrittävät saaristoa

Arkinen kulttuuri ja aluekehitystyön toimet ovat tiiviissä
keskinäisessä vuorovaikutuksessa, mutta osittain vastakkaisia
toisiinsa verrattuna. Jo itse saaristo määrittyy eri tavoin arjen ja
aluekehityksen toimissa. Arjessa on olemassa lukuisia erilaisia
tapoja hahmottaa itse saaristo. Kaikkiaan se määrittyy kummallakin
kielialueella jatkumoksi, joka laajimmillaan kattaa lähes kaikki
merialueen saaret ja tiukimmillaan vain uloimman, vaikeapääsyisen
saariston. Ulkosaaristo on symbolisesti tärkeä saaristoarjessa.

Aluekehityksen organisaatioiden piirissä symbolisesti oleellisempia
ovat saariston kielialueet. Institutionaalisesti saaristo on
1900-luvun alkupuolelta lähtien määrittynyt suomenruotsalaisuuden
symboliksi. Suomenkieliselle saaristoalueelle tuli tarve nostaa omaa
symbolista profiiliaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin.
Hallinnon ja politiikan käytänteiksi tavanomaistunutta saariston
symbolista ruotsinkielistä luonnetta ja yhteistyön rakenteita oli
hankala muuttaa. Tästä syntyi tarve korostaa kielirajaa
aluekehityksen organisaatioiden toimissa Suomen EU-jäsenyyden alussa.
Tämä näkyi osin koko saaristoalueen kattavina yhteistyötä jarruttavina
esteinä.

Kehityshankkeiden ja arkisen saaristoelämän välillä on jännite

Arkisessa kulttuurissa saaristossa elävät ihmiset sitoutuvat kaikkein
voimakkaimmin omaksi kokemalleen saaristoalueelle sen luonnon kautta.
Saaristoidentiteeteissä hyvin vallitsevana piirteenä on lisäksi halu
määrittää saarilla tapahtuvat muutokset itse. Vain luonto hyväksytään
toiminnan ja identifioitumisen ohjaajaksi. Ulkopuoliselle viranomais-
ja kirjaviisaudelle ei sitä sijaa helposti anneta.

Suomen EU-jäsenyyden alkuvaiheen aluekehityshankkeissa nostettiin
toisinaan arkisissa saaristoidentiteeteissä oleellisia piirteitä
esille. Tällaisia olivat esimerkiksi entisajan saaristoelämän ja
saaristotaitojen arvostus, vaikkakaan nykyelämää ei haluta jähmettää
entisajan kuosiin. 

Toisinaan aluekehityksen hankkeet asettuivat tietoiseen jännitteeseen
saariston arkisten toimien kanssa tavoitteenaan tuoda niihin
muutoksia. Näin tapahtui esimerkiksi koulutukseen ja uusien
yhteistyöverkostojen luomiseen keskittyvissä hankkeissa. Se onnistui
sitä paremmin, mitä vankempi paikallisen kulttuurin ymmärrys
aluekehittäjillä oli. 

Osittain hankkeiden tuottamat saaristoa kuvaavat symbolit törmäsivät
tiedostamattaan saaristoidentiteeteissä oleellisten piirteiden
kanssa. Silloin hankkeissa koostettiin imago osin paikallisille
identiteeteille vieraista elementeistä. Tätä tehtiin ulkopuolisten
auktoriteettien avulla, mikä jo sinänsä asettuu ristiriitaan monien
saaristoidentiteettien kanssa. Tästä syntyi sanaton kokemus saariston
myymisestä ja jännitteitä hidastamaan alueen kulttuurisesti kestävää
aluekehitystyötä.

Väitös julkaistaan sarjassa Kansatieteellinen Arkisto 51. Helsinki:
Suomen Muinaismuistoyhdistys 2008.
ISBN 978-951-9057-70-5 (print)
ISBN 978-951-29-3537-6 (pdf)

Väitös julkaistaan myös Turun yliopiston sähköisessä
julkaisuarkistossa: http://julkaisut.utu.fi



Yhteystiedot	Turun yliopiston viestintä
sähköposti: 
puhelin: (02) 333 5909, 333 5979, 333 6225
telefax: (02) 333 6310

Tiedustelut:
Katriina Siivonen <katriina.siivonen at tse.fi> puh. 040 831 0016 

Ilmoituksen lähetti:
 Katriina Siivonen <katriina.siivonen at tse.fi> 


------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/