[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: =?UNKNOWN?Q?N=E4ytt=E4vi=E4?= teoksia ortodoksiselta kirkkomuseolta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Ilona Kopakkala <kopakkal at cc.joensuu.fi>
Joensuu
------------------------------------------------------

Näyttäviä teoksia ortodoksiselta kirkkomuseolta

Arkkipiispa Leo, Teresa Leskinen, Minna Jaakkola ja Päivi Sturm ;
Päivi Sturm ja Leena Säppi: Kaaoksesta kokoelmaksi. Sodan ja
evakuoinnin seurauksena syntynyt Suomen ortodoksinen kirkkomuseo ;
Flora ja Fauna. Kasvi- ja eläinaiheita ortodoksisen kirkon
esineistössä. Ortodoksinen kirkkomuseo (Kaaoksesta kokoelmaksi).
Maahenki (Flora ja Fauna): Gummerus Kirjapaino 2008. 90 ; 208 s.

Kuopiossa toimiva ortodoksinen kirkkomuseo täytti viime vuonna 50
vuotta. Juhlavuotena museon vaiheita esiteltiin Kaaoksesta
kokoelmaksi -näyttelyssä, jonka pohjalta museo on nyt julkaissut
kirjan. Samalla museon tutkija Päivi Sturm ja tekstiilikonservaattori
Leena Säppi ovat kirjoittaneet teoksen Flora ja Fauna &#8210; kasvi-
ja eläinaiheita ortodoksisen kirkon esineistössä. Molemmat teokset
ovat ulkoasultaan näyttäviä, mutta tämä ei ole sisällöstä pois
&#8210; päinvastoin teksti ja kuvat tukevat toisiaan hyvin. Kuvitus
on upea ja sitä on täydennetty monin paikoin yksityiskohdilla,
jolloin kuvista huomaa sellaista, mikä muuten hukkuisi suurempaan
kokonaisuuteen.

Kaaoksesta kokoelmaksi on saanut alaotsikokseen Sodan ja evakuoinnin
seurauksena syntynyt Suomen ortodoksinen kirkkomuseo. Alaotsikkoon
sisältyy oikeastaan kirjan sanoma: ortodoksisen kirkkomuseon edeltäjä
oli vanhan Valamon muinaismuistokokoelma, mutta varsinainen museo
syntyi sen kokoelman ympärille, joka Karjalan luostareista ja
seurakunnista saatiin evakuoitua. Valamon muinaismuistokokoelma oli,
kuten kirjoittajat toteavat, enemmänkin jonkinlainen
kuriositeettikabinetti kuin museo. Ortodoksisen kirkkomuseon
kokoelmat karttuivat sodan aikana ja sen jälkeen usein enemmän
tuurilla kuin taidolla, eikä museon perustaminenkaan sodan jälkeen
ollut aivan helppoa; pulaa oli niin rahoituksesta kuin sopivista
tiloistakin. Museon lähtökohtana on siis todellakin ollut kaaos.

Museo saatiin kuitenkin perustettua vuonna 1957, ja se on löytänyt
paikkansa Suomen museokentässä. Kuten arkkipiispa Leo ja
museonjohtaja Teresa Leskinen toteavat esipuheissansa, on
ortodoksinen kirkkomuseo paitsi ortodoksiselle väestölle tärkeä
identiteetin vahvistaja, myös valtakunnallisesti merkittävä
erikoismuseo. Museon vaiheet voidaankin liittää suurempaan
kokonaisuuteen; historiikki kertoo oikeastaan jotain myös
ortodoksisen, tai ylipäätänsä karjalaisen väestön vaiheista sodassa
ja sodan jälkeen. Kaiken kaikkiaan Kaaoksesta kokoelmaksi on siis
hyvä ja havainnollinen esitys museon vaiheista, joita on syytäkin
esitellä myös kirjan muodossa. Miinusta täytyy antaa lähinnä
kansikuvasta, johon on valittu yksityiskohta Konevitsan Jumalanäidin
ikonin riisasta (suojuksesta), joka toki on koristeellinen, mutta ei
kokonaisuudesta irrotettuna kerro oikeastaan mitään kirjan
sisällöstä. Tarkemmalla katsomisella löytää kahdeksansakaraisen
tähden, joka symboloi Jumalanäidin ikuista neitsyyttä, mutta tämän
havaitsemin vaatii lukijalta taustatietoa. Kanteen olisi ehkä
sittenkin kannattanut laittaa ikoni, jolloin nopeallakin vilkaisulla
ymmärtäisi liittää sen ortodoksisuuteen. Helmikoristeinen riisa, joka
on lisäksi suurennettu, voisi helpommin tuoda mieleen islamin tai
juutalaisuuden kuvakieltoineen. Toinen ongelma on se, ettei joitain
erikoissanoja ole selitetty kunnolla, vaikkakin joissain tapauksissa
selitykset löytyvät tekstin sisältä. Lukijaa helpottaisi, jos kirjan
lopussa olisi jonkinlainen sanasto, jollainen Flora ja Fauna -kirjan
lopusta löytyy.

Flora ja Fauna esittelee yksityiskohtaisemmin ikonien ja
kirkkotekstiilien kuvitusta. Kirja kiinnittää huomionsa eläimiin ja
kasveihin, joiden symboliikkaa avataan tekstissä. Tämä vaatii
lukijaltaan jo enemmän taustatietoa ikoneista ja ortodoksisuudesta
ylipäätänsä kuin Kaaoksesta kokoelmaksi, vaikka lukijaa helpottaakin
jo mainittu sanasto kirjan lopussa. Toki teoksen kohderyhmäkin on
ehkä suppeampi kuin kirkkomuseon historiikilla. Tästäkään teoksesta
on vaikea löytää vikoja, joskin muutama varsinainen virhe on tekstiin
lipsahtanut. Tekstissä kerrotaan valkoisen liljan olevan
kirkkotaiteessa Neitsyt Marian ja hänen perisynnittömän sikiämisensä
vertauskuva. Näin asia varmasti onkin läntisessä kirkkotaiteessa,
mutta ei ortodoksisessa ikonografiassa, sillä ortodoksisella kirkolla
ei ole perisyntioppia, eikä näin ollen ole tarvetta myöskään selittää
Marian syntymää perisynnittömäksi. Toinen vastaava on maininta
kuolemansynneistä, jotka myös ovat puhtaasti roomalaiskatolisen
kirkon opetukseen kuuluvia, eikä ortodoksinen kirkko tunne niitä.
Näitä kahta kohtaa lukuun ottamatta teos on kuitenkin varsin hieno
esitys tästä ortodoksisen kirkkotaiteen aihepiiristä.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php