[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: =?UNKNOWN?Q?V=E4hemmist=F6jen?= identiteettipolitiikkaa Euroopassa eilen ja =?UNKNOWN?B?dORu5ORu?=

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Tuomas Martikainen <tuomas.martikainen at abo.fi>
FT, Suomen Akatemian tutkijatohtori, Åbo Akademi, uskontotiede
------------------------------------------------------

Vähemmistöjen identiteettipolitiikkaa Euroopassa eilen ja tänään

Lamberg, Marko (toim.): Shaping Ethnic Identities: Ethnic Minorities
in Northern and East Central European States and Communities, c.
1450–2000. East West Books Helsinki: Tampere 2007. 354 s.

Marko Lambergin toimittama Shaping Ethnic Identities: Ethnic
Minorities in Northern and East Central European States and
Communities, c. 1450–2000 -kirja käsittelee etnisiin vähemmistöihin
liittyviä kysymyksiä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa,
Romaniassa ja Unkarissa. Artikkelikokoelma kattaa ajan myöhäiseltä
keskiajalta nykypäiviin saakka, mutta sen painopiste on 1800-luvun
lopulta 1990-luvulle. Kirjan kahdeksan kirjoittajaa ovat Suomesta,
Ruotsista, Norjasta ja Unkarista. Kirja on varsin selkeästi taitettu
ja hyvin toimitettu. Ainoa harmittava piirre on, ettei
sisällysluettelossa ole artikkelien kirjoittajien nimiä.

Kirja on hengeltään hieman samansuuntainen kuin helsinkiläisten
yhteiskuntahistorioitsijoiden viime vuosina julkaisemat suomalaisia
vähemmistöjä käsittelevät teokset, kuten Panu Pulman pohjoismaista
romanipolitiikkaa kartoittava Suljetut ovet (SKS, 2006) ja Antti
Häkkisen ym. laaja yleiskatsaus suomalaisiin vähemmistöihin Vieraat
kulkijat – tutut talot (SKS, 2005). Näissä kaikissa sovelletaan
hieman vaihtelevassa määrin viime vuosikymmenien etnisyys- ja
maahanmuuttotutkimuksen kehittelemiä käsitteitä historialliseen
aineistoon ja varhaisempiin vuosisatoihin ja -kymmeniin.

Kuten artikkelikokoelmissa yleensä, niin myös tässäkin lukijan
tehtäväksi jää kirjoituksia yhdistävän punaisen langan etsiminen,
vaikka sekä johdannossa että loppusanoissa toimittaja pyrkii
jäsentämään kokonaisuutta. Keskeisiksi käsitteiksi määrittyvät
etnisyys, vähemmistö ja identiteetti, jotka tässä yhteydessä otetaan
annettuina, eikä niiden soveltuvuutta historialliseen aineistoon
juurikaan pohdita. Etnisyys nähdään sekä kulttuurisena ja
historiallisena että sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä, ja kirjan
artikkeleissa korostetaan etnisten identiteettien aktiivista luomista
eliittien toimesta.

Marko Lambergin, Satu Matikaisen ja Anssi Halmesvirran kirjoittaman
johdannon jälkeen Bertalan Pusztai käsittelee Unkarin
kreikkalaiskatolisen kirkon identiteetin rakentumista 1900-luvulla.
Unkarin kreikkalaiskatolinen kirkko kuuluu ns. uniaattikirkkoihin,
eli se noudattaa itäistä (ortodoksista, kreikkalaiskatolista)
riitusta, mutta on paavin alaisuudessa. Itäisestä taustasta johtuen
siihen suhtauduttiin epäillen unkarilaisten nationalistien piirissä.
Pusztai käsittelee uskonnollisten aktivistien pyrkimyksiä luoda
vähemmistölle historia ja diskursiivinen tila, jossa se pystyy
samanaikaisesti säilyttämään omaleimaisuutensa ja vakuuttamaan
valtaväestön lojaalisuudestaan kansallista projektia kohtaan.

Anssi Halmesvirran artikkeli pyrkii haastamaan kielen keskeisen
merkityksen etnisen identiteetin kannalta ja korostaa historiallisten
narratiivien asemaa. Halmesvirran kiinnostuksen kohteena on
historiallinen Banatin alue Romaniassa ja erityisesti sen
unkarinkielinen vähemmistö. Kirjoittajan keskeisenä aineistona ovat
haastattelut. Halmesvirran haasteluista nousee esille alueen
”yhteisen historian” puute, joka hukkuu erityisesti nationalististen
myytinrakennusprojektien joukkoon. Neuvostoliiton romahdus ja
liittymisprosessi Euroopan unioniin näyttäytyvät keskeisinä
taustatekijöitä, jotka sekä hajottavat että yhdistävät eri ryhmiä.
Euroopan unionin roolista olisi mielellään lukenut enemmänkin, sillä
sekä EU:lla että kansainvälisillä ihmis- ja
vähemmistöoikeusjärjestöillä ja -tuomioistuimilla on merkittävää
vaikutusvaltaa tänä päivänä.

Teemu Ryyminin artikkeli kveenien identiteetin rakentumisesta on yksi
kirjan kohokohtia. Ryymin käsittelee aihepiiriä selkokielisesti ja
osoittaa hienosti kuinka käsitykset kveeneistä, eli Pohjois-Norjassa
asuvasta suomenkielisestä historiallisesta vähemmistöstä, on
muotoutunut ja muuttunut muutaman vuosisadan kuluessa. Artikkelissa
liikutaan sujuvasti poliittisten toimijoiden, akateemisten
tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yleisten mielikuvien
sekamelskassa, jossa ”kveenin” merkitys muuttuu vuosikymmenestä,
puhujasta ja maailmanpolitiikasta riippuen. Kiinnostavaa on myös
kuinka saamelaisten liikehdintä oikeuksiensa puolesta toimi
kveeneille esimerkkinä.

Jukka Nyyssösen kirjoitus saamelaisten identiteetistä on Ryyminin
artikkeliin verrattava helmi. Nyyssönen tuo perspektiiviä käsitykseen
saamelaisista sorrettuna ja kolonialisoituna vähemmistönä osoittamalla
saamelaisaktivistien merkittävän osuuden näiden diskurssien luomisessa
selkeiden poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Mikäli Nyyssösen
tulkinta pitää paikkansa, niin se myös haastaa varsin yleisen
käsityksen pitkäaikaisesta saamelaisten sorrosta (epäkohtia toki
kieltämättä) ja kuvaa 1900-luvun muutoksia Suomen saamelaisille
huomattavasti lievempinä, kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. 

Marko Lambergin artikkeli suomalaisista 1450–1650-lukujen
ruotsalaisissa kaupungeissa on mielenkiintoista luettavaa, mutta
vaikuttaa monin kohdin varsin spekulatiiviselta lähteiden suppeuden
vuoksi. Siinä käsitellään tuomioistuinten kielenkäyttöä suomalaisten
rikosepäiltyjen kohdalla aikana, jolloin Suomi oli osa Ruotsia.
Kiinnostavimpana pidän pohdintaa ulkopuolisuuden ja etnisyyden
yhdistymisestä merkitykselliseksi juuri marginaalitapausten kohdalla.
Viittaus Benedict Anderssonin ajatukseen, että rasistiset ajatukset
ovat ensi sijassa luokkaan (ei nationalismiin) liittyviä sopii hyvin
artikkelin henkeen, sillä monet suomalaiset kuuluivat tuolloin
yhteiskunnan alimpiin luokkiin. Asiankirjoissa ”suomalainen” riittää
kuvaamaan henkilöitä ja hänen asemaansa, eikä henkilönimiä
välttämättä käytetä.

Anu Mai Kõllin artikkeli toisen maailmansodan virolaispakolaisista
Ruotsiin tuo esiin naisten unohdetun historian. Virallisessa ja
julkisessa ruotsalais-virolaisessa diskurssissa korostui
virolaisuuden ylläpito (kieli ja identiteetti) ja poliittinen
kiinnostus kotimaan tapahtumiin. Naiset nähtiin lähinnä kodin piirin
toimijoina. Pakolaisten joukossa oli kuitenkin paljon korkeasti
koulutettuja naisia ja yksinhuoltajia, jotka olivat huomattavasti
ruotsalaisia useammin työssä ja monet myös menestyivät hyvin.
Artikkeli kuvaa hyvin pakolaisryhmien poliittista luonnetta
kollektiivisen identiteetin tasolla, jonka varjoon jäävät arkisessa
elämässä tapahtuvat muutokset. 

Satu Matikainen käsittelee juutalaisten kohtaloa Romaniassa
1900-luvun taitteessa, jolloin antisemitismillä oli vahva kannatus
maassa. Kirjoituksessa nousee hyvin esille varhaisten kansainvälisten
sopimusten merkitys, sillä Romanian itsenäistymiseen 1800-luvun
loppupuoliskolla vaikutti ajan suurvaltojen tuki, jotka vaativat
maata kohentamaan juutalaisten asemaa. Vaikka politiikka ei täysin
onnistunut, niin se antaa hyvää perspektiiviä toisen maailmansodan
jälkeiselle kansainvälisen oikeuden nousulle.

Heikki Roiko-Jokela käsittelee virolaisten, suomalaisten ja
saksalaisten käsityksiä Virosta toisen maailmansodan aikaisen Viron
saksalaismiehityksen (1941–1944) aikana. Virolaisten riemu
neuvostomiehityksen päättymisestä osoittautui ennenaikaiseksi, kun
selvisi saksalaisten pyrkimykset saksalaistaa maa. Suomalaisten
heimoaatteen tuoma myötätunto Viroa kohtaan ei muuttunut
konkreettiseksi saksalaisten torjuvan suhtautumisen vuoksi. Artikkeli
kuvaa saksalaismiehityksen aikaisia tuntoja eri puolilta ja tuo hyvin
esille ne ristiriitaiset näkökulmat, jotka sotavuosina olivat
pinnalla ja pinnan alla.

Shaping Ethnic Identities tuo hyvin esille 1800-luvun nationalismin
vaikutuksen eurooppalaisille vähemmistöille ja etnisyyden
sijoittumisen osaksi historiallisia narratiiveja. Kansallisten
projektien myötä vähemmistöjen kielelliset, kulttuuriset,
uskonnolliset ja muut erityispiirteet joutuivat kyseenalaisiksi,
joskin varsin eri tavoin ja voimakkuudella eri maissa. Vähemmistöt
myös joutuivat puolustautumaan niihin kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan
aktiivisesti ja todistelemaan lojaalisuuttaan kansallista valtaa
kohtaan. Tässä kirjan artikkelit ovat parhaimmillaan. Ne
dokumentoivat ja kontekstualisoivat identiteettien rakentumista usein
sekä vähemmistön että enemmistön näkökulmasta. Välillä nämä asetetaan
myös laajempaan, kansainväliseen yhteyteen.

Sen sijaan 1800- ja 1900-luvun alun ja erityisesti 1970-luvulta
alkaneen uuden vähemmistöoikeudellisen taistelun välisiä eroja ei
nosteta mielestäni riittävän keskeiselle sijalle.
Vähemmistökysymysten ”kansainvälisoikeudellistuminen” on 1970-luvulta
alkaen ollut aivan toisella tasolla kuin aikaisemmin, vaikka
muutamissa artikkeleissa (erityisesti Satu Matikaisen) näiden
varhaisempien sopimusten merkitys osoitetaankin. Myös erityisesti
1990-luvulla vahvistunut Europan unionin vaikutus olisi kaivannut
laajempaa keskustelua. EU:n ja kansainvälisen oikeuden merkitys
vähemmistökysymyksissä on niin tärkeä osa tämän päivän eurooppalaista
vähemmistöpolitiikkaa, että se olisi hyvä sijoittaa jonkinlaisiin
historiallisiin kehyksiin, johon kirja olisi tarjonnut
mahdollisuuden.

Kokonaisuudessaan kirja tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä etnisyyden
rakentumiseen käsittelemissään Euroopan maissa, erityisesti
1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Joukossa on useita erinomaisia
artikkeleita, joihin varmasti tullaan viittaamaan vielä tulevina
vuosikymmeninä. Uskoisin teoksen kiinnostavan erityisesti
historioitsijoita, keiden työssä nationalismi, vähemmistöpolitiikka
ja etnisyys ovat keskeisiä. Nykypäivän maahanmuuttoa tutkiville
erityisesti Teemu Ryyminin kveenejä, Jukka Nyyssösen saamelaisia ja
Anu Mai Kõllin virolaisia käsittelevät artikkelit ovat ajatuksia
herättävää luettavaa.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php