[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ammattiyhdistysliike globaalina aikana

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Tuomas Martikainen <tuomas.martikainen at abo.fi>
FT, Suomen Akatemian tutkijatohtori, Åbo Akademi, uskontotiede
------------------------------------------------------

Ammattiyhdistysliike globaalina aikana

Helander, Mika (toim.): Going Global: Ay-liikkeen menestysresepti
globaalissa ajassa?. Minerva: Jyväskylä 2008. 379 s.

Mika Helander on toimittanut ajankohtaisen kirjan suomalaisesta
ammattiyhdistysliikkeestä. Teoksen punainen lanka on
ammattiyhdistysliikkeen reagointi globalisaation eri muotoihin
muutaman viime vuosikymmenen aikana. Kirjan kirjoittamiseen on
osallistunut viisitoista henkeä, joista monilla on linkki Helsingin
yliopistoon. He ovat etupäässä tutkijoita, mutta mukana on myös
ammattiyhdistyksissä toimivia. Varsinaisten artikkelien joukossa on
lyhyitä tietoiskuja eri teemoista, kuten vuoden 2004 EU-laajenemisen
siirtymäaikalaista. Liki neljäsataasivuinen kirja on hyvin
toimitettu. 

Lähtökohta on herkullinen. Toisaalta ammattiyhdistysliike on
kansainvälisen työväestön solidaarisuuden edustaja ja toisaalta
suomalaisen kolmikannan ahkera puolestapuhuja. Miten nämä lähtökohdat
toimivat globaalissa ajassa, jossa tuotannon ja työvoiman liikkuvuus
herättää kiivasta keskustelua ja pelkoja työpaikkojen menetyksestä?
Kuinka ay-liike suhtautuu maahanmuuttajiin?

Kirjan alussa Mika Helander tekee katsauksen
globalisaatio-käsitteeseen, jonka olennaisiksi piirteiksi
ammattiyhdistysliikkeen kannalta nostetaan ”joustavuuden,
osallistumisen ja yksilöllisyyden vaatimukset ja ideologiat” (s. 15)
sekä irtautuminen valtiosta ja kansantaloudesta. Lisäksi
elämismaailman tasolla globalisaatioon liitetään globalismin idea,
jossa ”alkuperältään erilaiset ihmiset ja ilmiöt kohtaavat arjessa”
(s. 17). Tämän lisäksi kirjoittaja pohdiskelee me ja muut -asetelman
heikentymistä globaalina aikana, tai ainakin sen muutosta.

Useissa teoksen artikkeleissa tarkastellaan ammattiyhdistysliikkeen
lähihistoriaa ja kansainvälisiä suhteita. Entinen SAK-ekonomisti
Peter J. Boldt käy läpi SAK:n kansainvälistymistä ja pohtii laajalti
EU-jäsenyyden mukanaan tuomia haasteita. Suomalainen ay-liike
näyttäytyy pragmaattisena, tilanteisiin mukautuvana ja yllättävän
sopeutuvaisena globaalin vapaakaupan vaatimuksiin. Tätä on motivoitu
Suomen hyötymisellä maailmankaupasta, jota ilman nykyinen
hyvinvointivaltio olisi Boldtin mukaan mahdoton. Helander nimittää
sopeutumisstrategiaa ”postmarxilaiseksi” (s. 374). Samanaikaisesti on
tosin kuulutettu kansainvälisen sääntelyn perään. Maria Svanström
toteaakin: ”suomalainen ay-liike on internationalistisuuden sijaan
erittäin nationalistinen edunvalvonnassaan, vaikka yleisellä tasolla
esiintyykin ajatuksia globaalista oikeudenmukaisuudesta” (s. 91).

Ay-liike noudatteli ja noudattaa yhä pitkälti Suomen ulkopoliittista
linjaa, mutta erään poikkeuksen muodosti Etelä-Afrikan vastainen
boikotti 1980-luvun loppupuoliskolla. Auto- ja Kuljetusalan
Työntekijäliiton (AKT) 4.10.1985 tekemästä päätöksestä lähti
liikkeelle tapahtumaketju, joka johti Etelä-Afrikan kaupan lähes
täydelliseen pysähtymiseen. Tapio Bergholmin kiinnostava artikkeli
tarjoaa kiehtovan kuvauksen tästä poikkeuksellisesta tapahtumasta.
Rotusorron vastaisia toimia oli jo suunniteltu aikaisemmin, mutta
vasta yleisen mielipiteen paine sai Suomen valtion lopettamaan kaupan
ja näin epäsuorasti ottamaan kantaa kylmänsodan aikaiseen
suurvaltapolitiikkaan, johon se ei yleisesti ottaen halunnut
sotkeutua.

Mika Helanderin artikkeli ay-liikkeen kansainvälisistä yhteyksistä
nostaa pohjoismaisuuden keskeiseen asemaan. Vaikka ”pohjoismaisuuden”
loppua on ounasteltu pitkään, niin EU-aika näyttää nostaneen sen
uuteen arvoon. Yhteinen historia ja samankaltaiset työmarkkinat
tukevat pohjoismaisuutta, mutta myös liittoutumisen tärkeys yhteisiä
EU-etuja ajettaessa. Sama huomio tehdään useissa muissa
artikkeleissa. Tätä voi pitää kirjan yhtenä keskeisenä
tutkimustuloksena. Pohjoismaisuus on siis muuntautumiskykyinen
globalisaatiostrategia. Lisäksi EU-yhteys on jatkuvasti tärkeämpää.
Helander toteaa myös, että ”ay-liike on suuremmassa määrin
suuntautunut sellaisten maiden kanssa vuorovaikutukseen, jotka
investoivat Suomeen kuin maiden joihin Suomi investoi” (s. 107).
Riikka Lehtonen myötäilee Helanderin ajatuksia artikkelissaan
ammattiliittojen kansainvälisestä yhteistyöstä. Hänen mukaansa
pohjoismaisuus tosin jakautuu välillä (historiallisiksi) blokeiksi
Tanska & Norja ja Suomi & Ruotsi (s. 151).

Viroa käsitellään tarkemmin kahdessa artikkelissa. Mats Nylundin
mediatutkimus tarkastelee 2000-luvun alun uhkakuvaa virolaisten
”ryntäyksestä” Suomen työmarkkinoille ja osoittaa hienosti, kuinka
uutistoimitusten menetelmät suodattivat alkuperäisistä tutkimuksista
lähes tunnistamattoman kuvan: varovainen kiinnostus ja myönteisyys
muuttuivat uhkaavaksi muuttoaalloksi, jossa lähes puolet virolaisista
olisi muuttamassa Suomeen. Nylund keskustelee artikkelissaan myös
kiinnostavasti moraalisten diskurssien liittämisestä uutisaineistoon
ja siitä, että jopa neljännes hänen aikaisemmassa yhteydessä
analysoimista uutisista käsitteli sitä mitä saattaisi tapahtua, eikä
sitä mitä tarkkaan ottaen on tiedossa (s. 191). Eve Kyntäjän teksti
käsittelee SAK:n Tallinnan toimiston syntyvaiheita ja toimintaa. SAK
perusti vuonna 2002 Tallinnaan infotoimiston, jonka tarkoituksena oli
kehittää Suomen ja Viron välistä työmarkkinayhteistyötä ja ehkäistä
kahden kerroksen työmarkkinoiden synty.

Perttu Salmenhaara tutkii hallituksen vuoden 2006
maahanmuuttopoliittisen ohjelman syntyä ja ohjelman luonnetta.
Ajankohtainen teksti nostaa esille maahanmuuttopolitiikan
voimakkaamman painotuksen ”yhteiskunnallista valtaa omaavien
intresseihin” kuin ”aihetta koskevaan tutkimustietoon (s. 225).
Mikäli Salmenhaaran analyysi osuu kohteeseensa, niin sitä voi pitää
jopa hälyttävänä. Maahanmuutto yhdessä väestön vanhenemisen kanssa
lienevät kaksi keskeistä demografista trendiä lähivuosikymmeninä ja
mikäli aiheeseen liittyvät yhteiskuntapoliittiset ohjelmat eivät
perustu faktatietoon, niin tätä ei voida pitää suotavana
kehityksenä.

Terveydenhuolto ja erityisesti lääkärin professio on yksi tarkemmin
varjeltuja kansallisia ammatteja. Sirpa Wreden aihetta käsittelevä
artikkeli tulkitsee ammattikunnan suojelun yhtenä keskeisenä syynä
siihen, ettei entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita lääkäreitä
saatu nopeasti integroitua suomalaisille työmarkkinoille
1990-luvulla. Monet heistä ovat jääneet pysyvästi entisen ammattinsa
ulkopuolelle (s. 261). Vaikka tilanne on tämän jälkeen muuttunut,
niin siitä huolimatta on hyvin kummallista, että aikana jolloin
työperäistä muuttoa rummutetaan ja valitellaan
terveydenhuoltohenkilökunnan vähyyttä, kotimaiset ammattijärjestöt
pitävät yllä (liian) tiukkoja vaatimuksia, vaikka sinällään taitojen
yhteismitallistaminen on tärkeää. Hyvä esimerkki sisäänpäin
lämpiävyydestä on Suomen Lääkäriliiton jäsenyys.
Ulkomaalaistaustaiselta lääkäriltä edellytetään ”vanhemman kollegan”
suositusta, kun taas suomalaisten osalta riittää, että on
”hyvämaineinen” (s. 268). Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

Suomalaisissa ammattiyhdistyksissä oli arviolta 15 000
maahanmuuttajajäsentä vuonna 2006. Rolle Alhon artikkeli käsittelee
maahanmuuttajia Palvelualojen ammattiliitossa (PAM), jonka
toimialoista monilla on paljon maahanmuuttajia. PAM:in arvion mukaan
esimerkiksi 90 % laivasiivoojista on maahanmuuttajia. Monilla
palvelualoilla järjestäytyminen on yleisesti ottaen matalalla
tasolla, eikä Alho näe maahanmuuttajien sinänsä olevan haluttomampia
liittymään ammattiyhdistyksiin, vaikka heidän yleinen
järjestäytymistasonsa on (puutteellisista tiedoista huolimatta)
selvästi alle keskimääräisen. Alho kuitenkin huomioi, että ”on
merkkejä siitä, että yksityisille palvelualoille on syntymässä
eräänlainen etninen alaluokka, joka työskentelee heikoilla
työehdoilla, ja joka ei järjesty ammatillisesti” (s. 320). Vastaavia
havaintoja voimistuvasta etnisestä lohkoutumisesta työmarkkinoilla on
Suomessa aikaisemmin tehnyt muun muassa Annika Forsander useissa eri
yhteyksissä.

Annika Forsander pohtii työmarkkinajärjestön asemaa portinvartijana.
Käyttäen Rakennusliittoa esimerkkinä Forsander alleviivaa
ammattiyhdistysten merkittävää roolia maahanmuuttajien edunvalvojana,
joka viime kädessä on koko työvoiman etu. Lopuksi Mika Helander vetää
kirjan keskeiset havainnot yhteen. Näistä on syytä nostaa esille se
fakta, että kasvava osa suomalaisia työmarkkinoita koskevia päätöksiä
tehdään maan rajojen ulkopuolella, kuten EU:ssa ja OECD:ssä. Tämä ei
kuitenkaan yksiselitteisesti tarkoita suomalaisen, kansallisen roolin
pienenemistä, vaan ennemminkin, että maan etuja tulee suojella uusissa
paikoissa ja niiden ehdoilla. Tämä hankaloittaa kansainvälistä
edunvalvontaa, mutta ei tee sitä mahdottomaksi, vaikka kasvava osa
uudistuksista ”pannaan täytäntöön valtiovarainministeriön
kehysbudjetoinnin avulla” (s. 370) ilman laajempaa yhteiskunnallista
keskustelua.

Ajankohtaisen maahanmuuttotutkimuksen kannalta tutkimus täyttää
tärkeän aukon. Se kuvaa ay-liikkeen suhtautumista maahanmuuttoon
viime vuosikymmeninä ja tarkemmin viime vuosina tapahtuneita
(asenne)muutoksia ay-liikkeessä. Varauksellinen suhtautuminen
(työperäiseen) maahanmuuttoon on muuttumassa avoimemmaksi ja
maahanmuuttajien puolesta puhuminen nähdään tärkeäksi osaksi myös
kotimaisen työvoiman aseman suojelua. Epäonnistunut
EU-siirtymäaikalainsäädäntö, jonka lieveilmiönä muun muassa
vuokratyövoiman (ns. lähetetyt työntekijät) käyttö yleistyi, on siis
jäänyt jo taaksepäin. Kenties ay-liike voi muuttua tärkeäksi osaksi
uutta maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä olisi kaikkien etu.

Kokonaisuudessaan Going Global on erinomainen katsaus yhden keskeisen
suomalaisen instituution, ammattiyhdistysliikkeen, reagoimisesta ja
sopeutumisesta globalisaatioon. Teos käsittelee aihetta
monipuolisesti ja tuo esille paljon uutta tietoa ja hyviä analyysejä
ajankohtaisista asioista. Kirja on helppolukuinen ja siitä löytää
pohdittavaa pitkäksi aikaa. Mikäli globaali muutosvauhti jatkuu
nykyisellään, niin kirja kuitenkin vanhenee nopeasti, sillä teoksen
artikkeleista on aistittavissa voimakas muutoksen henki. Nykyhetken
kartoituksen lisäksi kirja tarjoaa myös hyvät eväät tuleville
pohdinnoille. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille suomalaisista
työmarkkinoista, maahanmuutosta, Euroopan unionista ja
globalisaatiosta kiinnostuneille.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php