[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Vuosituhantinen viha

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Jari Hanski <jari.hanski at senaatti.fi>
VTT, tutkija, Helsinki
------------------------------------------------------

Vuosituhantinen viha

Kuparinen, Eero: Antisemitismin musta kirja. Juutalaisvainojen pitkä
historia. Atena: Gummerus Kirjapaino 2008. 427 s.

Harva kansa on joutunut kärsimään niin kauan ja niin ankarasta
vihasta kuin juutalaiset. Eero Kuparisen Antisemitismin musta kirja
esittelee juutalaisia kohtaan tunnetun vihan historian antiikin
ajoista nykypäivään. Teos on uudistettu painos hänen vuonna 1999
ilmestyneestä teoksestaan Aleksandriasta Auschwitziin.

Kuparinen kirjoittaa tutkimuksensa alussa, että juutalaisvihaa on
helpompi kuvata kuin selittää. Antisemitismitutkimuksen keskeinen
kysymys onkin se, onko kyseessä yksi ja sama ilmiö kautta historian
vai kenties sarja erilaisia poliittisia, sosiaalisia ja psykologisia
ilmiöitä. Juutalaisten ulkopuolisuutta on pidetty selityksenä
ksenofobiselle juutalaisvihalle: se sai esimerkiksi keskiajalla
epäluulot purkautumaan väkivaltana, mikä sai juutalaiset
eristäytymään yhä tiukemmin – ja niin syntyi loputon kehä. Myös
juutalaisten oletettu taloudellinen valta on ollut muun muassa
1800-luvulla syynä vihanpurkauksiin.

Kuparinen kirjoittaa, että juutalaisviha syntyi jo antiikin aikana.
Kansa, joka halusi pitää kaikissa olosuhteissa oman jumalansa – ja
vieläpä vain yhden jumalan –, joutui helposti ympäröivien kansojen
vihan kohteeksi. Kristityt olivat aluksi yhtäläinen uskonnollinen
vähemmistö Rooman valtakunnassa kuin juutalaisetkin. Niinpä näiden
kahden uskontokunnan suhde oli aluksi suvaitsevainen, mutta
viimeistään kirkkoisä Johannes Khrysosthomoksen 300-luvun
loppupuolella ilmestyneissä kirjoituksissa juutalaiset demonisoitiin.
Vaikka uskonnoilla olikin sama pyhä kirja, oli erona nimenomaan Jeesus
ja hänen asemansa. Martti Luther suhtautui uransa alkupuolella
myönteisesti juutalaisiin, mutta kun hän oivalsi, ettei saisi näitä
kääntymään kristityiksi, muuttui suhtautuminen hyvin jyrkästi. Vuonna
1543 ilmestyi teos Von der Juden und Ihren Lügen (Juutalaisista ja
heidän valheistaan, suomeksi vuonna 1939), jossa Luther hyvin
suorasukaisesti luettelee juutalaisten kristittyjä vastaan tekemiksi
väitettyjä rikoksia.

Keskiajan kuluessa juutalaisviha sai uusia piirteitä ja vanhoista
tehtiin uudenlaisia variaatioita, Kuparinen taustoittaa oivaltavasti.
Ristiretkien yhteydessä useissa Keski-Euroopan maissa esiintyi
organisoitua väkivaltaa juutalaisia vastaan. Keskiajalla useiden
juutalaisvastaisten iskujen syynä olivat väitteet juutalaisten
suorittamista ns. rituaalimurhista: tällöin juutalaisten väitettiin
surmanneen kristityn (lapsen), valuttaneen tästä veren ja joko
juoneen sen tai käyttäneen sen happaman leivän tekoon. Lisäksi
juutalaisia syytettiin muun muassa ehtoollisleivän (eli Jeesuksen
ruumiin) häpäisemisestä sekä kaivojen myrkyttämisestä ja sitä kautta
ruton levittämisestä. Rituaalimurhasyytöksiä juutalaiset saivat
niskoilleen vielä 1900-luvullakin.

Kuparinen jatkaa edelleen, kuinka 1800-luvulla juutalaisten asema
muuttui monissa Euroopan maissa. Juutalaisemansipaation myötä heille
myönnettiin kansalaisoikeudet esimerkiksi Englannissa vuonna 1858 ja
Ruotsissa vuonna 1870. Tämä kehitys sai rinnalleen modernin
antisemitismin, joka pohjautui juutalaisen rodun silloisiin
rotuteorioihin perustuvaan huonouteen. Tämän ajatusmallin mukaan
juutalainen rotu muodosti uhan kaikille esimerkiksi saksalaisille,
jos juutalaiset pääsisivät viettelemään saksalaisnaiset. 1900-luvun
alussa ilmestyivät Venäjällä ensimmäisen kerran Siionin viisaitten
pöytäkirjat, juutalaisvihan ilmentymä. Pöytäkirjojen esipuheessa
väitettiin, että ne oli tehty kokouksessa, joka järjestettiin vuonna
1897 Baselissa pidetyn ensimmäisen sionistikongressin yhteydessä.
24-lukuinen pöytäkirja näytti muodostavan juutalaisten
maailmanvalloitussuunnitelman, mutta todellisuudessa kyseessä oli
Venäjän salaisen poliisin tilaama teos, jolla pyrittiin vaikuttamaan
keisari Nikolai II politiikkaan. Vielä nykyäänkin kyseisiä
pöytäkirjoja kuitenkin julkaistaan arabimaissa ja niitä käytetään
osoituksena juutalaisten valloitussuunnitelmista.

Suomalainen juutalaisviha on sekin esitelty teoksessa laajalti.
Pääpaino on toisaalta 1800-luvun valtiopäivissä, joilla esitettiin
useaan otteeseen kansalaisoikeuksien myöntämistä juutalaisille.
Tämähän toteutui vasta tammikuussa 1918, toiseksi viimeisenä maana
Euroopassa. Toisaalta Kuparinen esittelee laajalti maailmansotien
välisen kauden kotimaista juutalaisvihamielisyyttä, joka huipentui
juutalaisten luovutuksiin Saksalle vuonna 1942.

Kuparisen kirja on lajissaan ainutlaatuinen Suomessa, sillä se on
ainoa suomenkielinen yleisesitys tästä laajasta aiheesta. Lisäksi
Kuparinen on käsitellyt laajasti alkujaan Elina Sanan teoksesta
Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle (2003) herännyttä
keskustelua ja sen huipentumana Heikki Ylikankaan valtioneuvoston
tilauksesta laatimaa selvitystä. Tekijän sijaan on moitittava
kustantajaa siitä, että teoksen henkilöhakemisto on valitettavasti
jätetty pahasti päivittämättä edellisestä versiosta. Mukana ovat
kyllä uusilla sivunumeroilla kaikki vuonna 1999 ilmestyneessä
teoksessa esiintyneet henkilöt. Kuitenkaan mukana ei näytä olevan
ketään uusista, tähän uudistettuun painokseen tehdyissä teksteissä
olevista henkilöistä, vaikkapa Ylikangasta tai Sanaa.

Kaiken kaikkiaan Kuparisen lähdeviitoitettu tutkimus on ansiokas
yleisesitys juutalaisia kohtaan tunnetusta vihasta ja sen syistä.
Kirjan pääpaino on 1900-luvussa, mutta se on ymmärrettävää
kansallissosialistisen Saksan juutalaisten joukkotuhon takia.
Suomalainen juutalaisvihan esitys on ilahduttavasti tarkentunut ja
laajentunut aiemmasta painoksesta. Antisemitismin musta kirja antaa
kattavan kuvan tästä kansainvälisestä ilmiöstä sortumatta tunteiluun:
Kuparinen on onnistunut esittämään juutalaisvihan kauheudet
objektiivisesti ja kiinnostavasti.


Arvostelu on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.5.2008.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php