[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Hitlerin rakastajatar - Eva Braun

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Tiina Lintunen <tiina.lintunen at utu.fi>
VTL, Turun yliopisto
------------------------------------------------------

Hitlerin rakastajatar - Eva Braun

Lambert, Angela: Eva Braunin elämä. Kääntänyt Meripirtti, Anja. WSOY:
Helsinki 2006. 579 s.

Eva Braun oli Adolf Hitlerin rakastajatar neljäntoista vuoden ajan.
Runsaasti tietoa hänen elämästään on kuitenkin säilynyt vain
viimeisistä, Berliinissä vietetyistä viikoista. Moni Hitlerin
lähipiirissä ollut ja sodasta selvinnyt henkilö sisällytti Fräulein
Braunin muistelmiinsa. Eva Braunin omia ajatuksia on jälkimaailmalle
säilynyt niukasti hänen päiväkirjassaan ja kirjeissään.
Valitettavasti päiväkirjasta ei ole jäljellä enää kuin 22 sivua,
jotka ovat vuodelta 1935. Ne ovat kuitenkin tämän Angela Lambertin
kirjoittaman kirjan mielenkiintoisinta antia, ”aitoa Evaa”. Evan ja
Hitlerin toisilleen kirjoittamia kirjeitä ei sen sijaan ole
tutkijoiden käytössä. Eva pyysi vähän ennen kuolemaansa sisartaan
hautaamaan hänen ja Hitlerin välisen runsaan kirjeenvaihdon – Eva oli
säilyttänyt myös luonnokset omista rakkauskirjeistään – eikä niitä ole
sen jälkeen löydetty. Evan ajatuksia paljastavat kuitenkin ne muutamat
säilyneet kirjeet, joita hän oli kirjoittanut sukulaisilleen ja
ystävilleen. Lambert ei kuitenkaan itse ole saanut niitä käsiinsä,
vaan on ottanut ne suorina sitaatteina Johannes Frankin kirjasta ”Eva
Braun: Ein ungewöhnliches Frauenschicksal in geschichtlich bewegter
Zeit”. Koska Evan tuottamaa tekstiä ei ole jäljellä tuon enempää,
muodostavat merkittävän lähteen hänen 33 valokuva-albumiaan vuosilta
1913–1944 ja kahdeksan tuntia kaitafilmejä. Ennen Hitlerin tapaamista
Hoffmanin valokuvausliikkeessä työskennellyt Eva Braun oli koko ikänsä
intohimoinen valokuvaaja, mistä kertoo säilynyt massiivinen
valokuvamäärä. Tuhansien kuvien avulla on ollut mahdollista
rekonstruoida paitsi Evan päivärytmiä myös sitä ympäristöä, jossa Eva
kulutti elämänsä, pääasiallisesti odottaen Hitleriä. 

Angela Lambert luo Evasta kuvan kiihkeänä ja kärsivänä hahmona, joka
riutui onnettoman rakkautensa vuoksi jopa niin suuresti, että
keväällä 1935 yritti jo toisen kerran itsemurhaa. Lambert toteaa
saaneensa lähteitä lukemalla Evasta kuvan, joka eroaa täysin niistä
aiemmistä esityksistä, joissa mieshistorioitsijat ovat kuvanneet Evaa
yksipuolisesti huvitteluhaluisena hepsankeikkana. Lambert luokin Eva
Braunista sympaattisen kuvan. Hän pyrkii ymmärtämään Evan käytöstä ja
käyttää luonnetodistajana paljon Evan serkkua Gertraud Weiskeria, joka
tuntui vanhoilla päivillään ottavan tehtäväkseen Evan maineen
puhdistamisen. Tutkijan mukaan Eva halusi ulospäin näyttää
nauravaiselta ja huikentelevaiselta, joten hän onnistui jättämään
itselleen haluamansa jälkimaineen. Synkemmän puolensa hän pyrki
salaamaan ja paljasti sen vain päiväkirjansa sivuilla. Muutettuaan
Hitlerin luokse Berchtesgarteniin Eva ei saanut kaipaamaansa asemaa
Hitlerin puolisona, vaan hänet piilotettiin yleisöltä.
Valtiovierailujen aikana hänen piti piileskellä poissa näkyvistä ja
päivällisillä emäntänä toimi hänen sijastaan Magda Goebbels.
Ulkomaille suuntautuvilla matkoilla hänet merkittiin seurueeseen
yhtenä sihteereistä. Hitler ei halunnut maailman saavan tietää
suhteestaan Eva Brauniin. Hitlerin lähimmät miehet, Albert Speeriä
lukuunottamatta, pitivät Evaa mitättömänä hupakkona ja samoin heidän
vaimonsa kohtelivat naimatonta ja ilman selkeää asemaa olevaa Evaa
alentuvasti. Eva vaihtoi alati hiustyylejään, meikkasi ja hankki
kalliita ulkomaalaisia kenkiä ja vaatteita, joita vaihtoi useita
kertoja päivässä. Lambertin mukaan Eva yritti tällä näennäisellä
turhamaisuudella kuitenkin vain täyttää tyhjiä ja merkityksettömiä
päiviään. 

Lambert uskoo vahvasti, että Eva ei tiennyt juutalaisten
joukkotuhoamisesta. Hän arvelee Hitlerin nimenomaan tarkoituksella
pitäneen Evan pimennossa raakuuksista, jotta voisi rentoutua kotona
ja saada tältä varauksetonta rakkautta. Lambert menee joissakin
kohdissa spekuloinneissaan niin pitkälle, että hänen uskottavuutensa
tutkijana alkaa murentua. Esimerkiksi hän on kirjansa loppuun
lisännyt kuvitteellisen keskustelun, jonka Eva ja Hitler olisivat
voineet käydä ennen itsemurhaansa:
”
Eva varmaan kysyi – yhtä paljon itseään kuin Hitleriä
rauhoittaakseen: ’Adi, uskotko sinä Jumalaan? Ennen sinä uskoit.’ Ja
kerran kaikkivoipa Hitler saattoi vastata katkerasti: ’Jumala ei usko
minuun.’ ” (s. 494)

Lambert kuljettaa kirjassa mukanaan myös omaa äitiään ja tämän
kokemuksia. Lambertin äiti oli toki samanikäinen kuin Eva Braun ja
eli Saksassa, mutta toistuvat vertaukset tuntuvat
asiaankuulumattomilta. Kun Lambertilla ei ole johonkin seikkaan
liittyen tietoa Evasta, hän kertoo sen sijaan äidistään ja olettaa
Evan kokeneen asioita samoin. Nämä toistuvat katkelmat, joita on
lukuisia, alkavat ärsyttää, sillä kirjan nimi ei kuitenkaan ole Eva
Braunin ja Ditha Helpsin elämät. Muun muassa sivulla 54 on puolen
sivun suora lainaus Dithan muistelmista, miten heillä lapsena
vietettiin joulua. Jättämällä tällaiset turhat anekdootit pois, olisi
kirjasta tullut lyhyempi kuin 579 sivua, jolloin se olisi myös ollut
lukukelpoisempi.

Lambertilla on myös ärsyttävä tapa selostaa epäoleellisuuksia ja omia
kokemuksiaan. Esimerkiksi sivuilla 170–171 hän selostaa, millainen
prosessi hänelle oli päästä tutkimaan Evan päiväkirjaa Yhdysvaltain
kansallisarkistoon. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, millaisilla
kaavakkeilla aineistoa piti anoa ja millaisilla hansikkailla Eva
Braunin valokuvia sai kosketella (s.185). Tämä raportointitapa
osoittaa, ettei Lambert olekaan ammatiltaan historiantutkija vaan
journalisti. Sivulla 515 hän kertoo viitteessä, miten itki lapsena
elokuvissa, kun Bambin äiti kuoli. Ilmeisesti Lambert ei ole
pyrkinytkään tieteellisen historiateoksen kirjoittamiseen.  Myös
viittaustekniikassa ja lähteissä on toivomisen varaa: hän viittaa
muun muassa lehdessä julkaistuun kirja-arvosteluun (s. 312, viite
12), ei itse kirjaan ja hän ei käytä selkeitä viitteitä suorissa
lainauksissa (ks. lainaukset esim. sivuilla 424 ja 471). Hän käyttää
lähteenä epäluotettavaa wikipediaa (s. 473, viite 7) eikä tunnu
muutenkaan hallitsevan internet-lähteisiin viittaamista: esimerkiksi
hän ilmoittaa lähteeksi kaksirivisen liudan numeroita ja kirjaimia,
ilman että kertoo, mistä sivustosta on kyse (luku 25, viite 23). 

Kirjasta löytyy myös asiavirheitä. Lambert väittää esimerkiksi
(s.251), että Magda Goebbelsillä oli 10 lasta (todellisuudessa niitä
oli kuusi) ja kirjoittaa Hitleristä: ”Hän ei koko ikänään suostunut
houkutelluksi avioliittoon.” (s. 101) Osa virheistä johtunee
huolimattomuudesta, mutta yhtäkaikki ne vähentävät luottamusta
kirjoittajaa kohtaan. Lambertin kirjassa on mielenkiintoista uutta
tietoa Eva Braunista ja paikoin se tempaa mukaansa. Kirjaa leimaava
epätutkijamainen ote häiritsee kuitenkin lukukokemusta ja syö
uskottavuutta.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php