[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Marcus Lucretiuksen talo Pompejissa
agricola at utu.fi
agricola at utu.fi
Mon Elo 25 21:11:10 EEST 2008
Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
------------------------------------------------------
Harri Kiiskinen <harri.kiiskinen at utu.fi>
FM, Turun Yliopisto
------------------------------------------------------
Marcus Lucretiuksen talo Pompejissa
Castrén, Paavo: Domus Pompeiana - Talo Pompejissa. Otava: Helsinki
2008. 208 s.
Amos Anderssonin taidemuseon kevään 2008 suurnäyttelyn 'Domus
Pompeiana. Talo Pompejissa' yhteydessä julkaistiin kolmella kielellä
‒ suomeksi, ruotsiksi ja italiaksi ‒ samaa nimeä kantava
kirja. Periaatteessa kai kyse on näyttelyluettelosta, mutta
varsinainen luettelo-osa jää kyllä sen verran pieneksi, ettei kirjan
kutsuminen luetteloksi tee sille oikeutta. Kyseessä on kuitenkin
suomalaisittain harvinainen herkku: ajankohtainen, suomenkielinen
teos antiikin Rooman arkeologiasta.
Sikäli kirja liittyy kiinteästi näyttelyyn, että sekin keskittyy
Helsingin yliopiston kaivausprojektin (EPUH, Expeditio Pompeiana
Universitatis Helsingiensis) kohteena olleen muinaisen Pompejin
korttelin IX 3 ja erityisesti korttelin suurimman asuintalon, Marcus
Lucretiuksen talona tunnetun kokonaisuuden kaivausprojektin
esittelyyn. Näyttelyn keskittyessä ymmärrettävästi juuri itse taloon
ja sieltä löytyneisiin esineisiin, on kirjassa pyritty laajentamaan
näkökulmaa.
Kirja näyttäisi periaatteessa jakautuvan kolmeen osaa. Ensimmäisessä
osassa esitetään projektin kontekstia, niin tutkimushistoriallisesti
kuin tutkimuskysymystenkin suhteen. Alun jälkeen lukija on monin
verroin tietävämpi niin arkeologian kehityksestä tieteenalana kuin
arkeologisen tutkimuksen aseman noususta 'historian aputieteestä'
omalla äänellä puhuvaksi tieteenalakseenkin. Pompeji-tutkimuksen
historiaa käsittelevien artikkeleiden lukeminen rinnan domus-talojen
teorian ja tutkimuksen kanssa on viehättävä kokemus, sillä molemmat
kertovat oikeastaan siitä, miten toisaalta tekstejä on opittu olemaan
uskomatta ja toisaalta esineitä opittu lukemaan. Arkeologian merkitys
menneisyydentutkimukselle tuskin voi tulla paremmin esiin kuin näissä
luvuissa.
Kirjan toisen osan muodostaa itse tutkimusprojektin kohteen eli
Marcus Lucretiuksen talon kuvaus. On tietysti ymmärrettävää, että
tilaisuus tuottaa tällainen kirja aiheuttaa houkutuksen yrittää tehdä
kohteesta jonkinlainen 'kevytjulkaisu' suomenkieliselle yleisölle
‒ lienee jopa todennäköistä, ettei kohteesta tämän syvempää
esitystä suomen kielellä kovin pian saada. Halu esittää kohde
mahdollisimman suuressa laajuudessaan on kuitenkin tehnyt esityksestä
paikoin aika raskassoutuista, jopa luettelomaista. Erityisen
ongelmallista tämä on itse talon rakenteiden esittelyssä, jossa
tiiviiseen tilaan on jouduttu mahduttamaan eri tilojen kuvaukset sekä
tilojen rakennehistoria. Parempaan lopputulokseen on päästy huoneiden
seinämaalausten ja patsaskoristeluiden kuvauksissa, joissa usein
kuva-aiheiden riemastuttavuus saa lukijankin viihtymään, vaikka
teksti periaatteessa kärsiikin samoista ongelmista kuin talon
rakenteiden kuvaus. Talosta tehtyjen löytöjen esittelyssä sen sijaan
lopputulos on huomattavasti parempi, johtuen varmastikin siitä, että
tarkoituksena ei ole ollut esitellä mahdollisimman nopeasti kaikkea,
vaan antaa vain yleiskäsitys siitä, minkä tyyppistä materiaalia
talosta on löytynyt ja mitä nämä löydöt tässä kontekstissa
tarkoittavat. Lisäksi löytöjen esittelyä ei ole rakennettu puhtaan
tilallisen järjestyksen ympärille, so. löytöjä ei käydä lävitse huone
kerrallaan järjestyksessä talon läpi käyden ‒ mikä toisaalta
jättää löytöjen ja talon arkkitehtuurin väliset linkit osin hieman
hatariksi. Talon esittelyssä perinteinen arkeologinen tapa rakentaa
kohteen julkaisu juuri näiden kolmen eri aineistotyypin erillisinä
kuvauksina on lukijan kannalta ongelmallinen. Täydellisessä
kaivauskertomuksessa vastaavaa ongelmaa ei koko teoksen suhteen
pitäisi syntyä, kahdestakin syystä: Ensinnäkin, oletettu lukija
kaivauskertomukselle on alaa hyvin tunteva ihminen, jonka
ammattitaitoon kuuluu osata lukea kolmea erillistä kuvausta
rinnakkain; Ja toisaalta, kaivauskertomuksessa on oletettavasti ns.
tulkintaosa, jossa eri kuvaukset nidotaan yhteen. Tämän teoksen
tapauksessa kumpikaan näistä ehdoista ei täyty, ja arkeologiaan
etukäteen perehtymätön lukija tuskin saa talon kokonaisuudesta kovin
hyvää kuvaa.
Koska itselläni ei ole tarjota parempaa vaihtoehtoa tilalle, on
tällaisen kritiikin esittäminen ehkä hieman epäreilua. Kommenttini
pitääkin nähdä laajemmassa kontekstissa: arkeologian popularisointi
‒ mistä tämä kirja kuitenkin on oivallinen esimerkki ‒ on
vaikeaa, ja esittämäni kritiikki suuntautuukin laajemmin arkeologian
tapaan esittää omia tutkimustuloksiaan suurelle yleisölle. Teoksen
loppuosan esitykset arkeologian metodeista ovat mielenkiintoista ja
hyvin kirjoitettua luettavaa, vaikkakin osin hieman vaikeaselkoisia
‒ erityisesti pigmenttitutkimuksista puhuttaessa.
Mitä sen sijaan jäin hieman lukijana kaipaamaan oli talon ja sen
asukkaiden sitominen Pompejin kaupungin kontekstiin. Moneen kertaan
käy kyllä ilmi, että Marcus Lucretius oli tärkeä mies, mutta mitä se
sitten tarkoitti? Talon ominaispiirteitä verrattiin useaankin muuhun
pompejilaiseen taloon, mutta mitä ja missä nämä talot sitten olivat?
Erityisen ongelmallista tässä suhteessa on se, että ainoa kartta,
mistä pystyy Marcus Lucretiuksen talon sijainnin kaupungissa
päättelemään, on sivulla 23 oleva eri maiden kaivausprojektien
sijainteja kaupungissa esittelevä kartta, ja tässäkään oikean kohteen
löytyminen ei ole itsestäänselvää. Testihenkilö ei ko. kartan
perusteella taloa löytänyt, koska ei osannut yhdistää eri maiden
nimien joukossa ollutta akronyymiä EPUH siihen suomalaiseen
projektiin, josta kirjan piti kertoa. Lisäksi kirjassa viitataan
suureen joukkoon muita pompejilaisia taloja käyttäen sekä taloille
annettuja moderneja nimityksiä että numerokoodeja, joiden perusteella
talot on mahdollista löytää kartalla ‒ paitsi että kirjassa ei
ole yhtään karttaa, minkä perusteella ko. koodit voisi edes
summittaisesti sijoittaa kartalle.
Kirjan tekstitoimitus on kohtuullisen hyvää tasoa. Jotkut teksteistä
puhuvat hieman ristiin toistensa kanssa, ja tiettyjä asioita
toistetaan vähän turhankin kanssa. En usko, että kykenen koskaan
unohtamaan sitä, että Marcus Lucretiuksen talon tablinumin takaseinä
oli vain metrin korkuinen, ja puutarha aukesi suoraan seinän
yläreunasta, luettuani asiasta vähän välistä. Kirjoitusvirheitä ei
juurikaan löydy, ja kerronnan katkeamiset ovat hyvin satunnaisia.
Koska tässä tapauksessa kirjan ulkoasuun on selvästi panostettu, on
sitäkin syytä arvioida. Ulkoasultaan kirja on hieno. Kartat ‒
edellä mainituista sisällöllisistä puutteista huolimatta ‒ ovat
todella hyvän näköisiä ja visuaalisesti selkeitä. Ainoa huomautus
lienee sivun 50 kartta, jossa numero 24 esiintyy kahteen kertaan eri
merkityksessä mutta aivan samanlaisessa ulkoasussa. Kirjan
otsikkokirjaisin on kirjaa varten tehty, ja on omasta mielestäni aika
onnistunut ja sopii kirjan hillityn tyylikkääseen ulkoasuun. Taitto on
kokonaisuutena tasapainoinen ja harmoninen, ja kuvien sijoittelu ja
käyttö on onnistunutta. Painojälki on oivallista, ja värit hehkuvat
kirjan sivuilla aivan kuten ne eivät enää hehku Marcus Lucretiuksen
talon seinillä. Muutamia kommentteja ulkoasusta voi kuitenkin
esittää. Visuaalisesti häiritsevää oli useammankin kirjan luvun
päättyminen aukeamaan, jonka oikeanpuoleinen sivu oli kokonaan tyhjä.
Ratkaisu on sikäli perusteltu, että uusi luku on aina haluttu aloittaa
aukeamalla, jossa teksti alkaa oikealta sivulta, ja vasemman sivun
täyttää koko sivun kokoinen kuva. Olisi kuitenkin tullut pitää huolta
myös siitä, ettei edellinen luku pääse loppumaan tyhjään
oikeanpuoleiseen sivuun - sellainen kun kirjoista yleensä löytyy
vasta lopusta. Toinen huomautus koskee kappaleen aloittavia
sisennyksiä, jotka olivat palstojen kapeuden huomioon ottaen aivan
liian suuria. Lisäksi palstojen kapeus pakottaa jakamaan sanoja usein
kahdelle riville, mikä tekee palstan oikeasta reunasta levottoman.
Kuvataitto ja yleinen asettelu on siis onnistunutta, mutta tekstin
asettalu ei aivan toimi. Ehkä hieman pienempi kirjasinkoko tai
kapeampi kirjasinlaji olisi auttanut asiaa?
Kokonaisuutena teos on varsin hieno ja täyttää mainiosti paikkansa
niin antiikin roomalaisesta maailmasta kiinnostuneen lukijan
yöpöydällä kuin sivistyskodin sohvapöydälläkin.
------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php